Moni on ehkä unohtanut, että Thaimaan naapurimaassa Myanmarissa tapahtui sotilasvallankaappaus viime vuoden helmikuun ensimmäisenä päivänä.
Maailmalla tunnetuin maan johtaja Aung San Suu Kyi, presidentti Win Myint ja iso joukko muita demokratiaa tukevia poliitikkoja pidätettiin, samalla kun pari kuukautta aiemmin järjestettyjen vaalien tulos mitätöitiin vaalivilppiin vedoten. Laajamittaisesta vilpistä ei kuitenkaan ollut kansainvälisten tarkkailijoiden mukaan näyttöä.
Sotilaiden täydellinen valtaanpaluu oli valtava pettymys länsimaille, myös Suomelle, sillä Myanmar on ollut vuodesta 2012 asti Suomen keskeisimpiä kehitysavun saajia. Kumppanimaita on nykyään vain kahdeksan.
– Kyllä kaappaus oli valtava järkytys. En uskonut, että niin voisi tapahtua, koska sotilaathan olivat jo varmistaneet asemansa perustuslailla, sanoo Suomen suurlähettiläänä Myanmarissa vuosi sitten ollut Riikka Laatu.
- Kuuntele lisää Myanmarin tilanteesta Maailmanpolitiikan arkipäivää -podcastista.
Demokraattiset uudistukset aloitettiin reilu kymmenen vuotta sitten. Perustuslaki takasi kuitenkin sotilaille neljänneksen parlamentin paikoista. Moni luuli, että siitä huolimatta maailmalle avautumista olisi voitu jatkaa.
Suomi käytti Myanmarin avustamiseen noin 90 miljoonaa euroa ennen viime vuoden helmikuuta. Apu jatkuu, mutta toistaiseksi aiempaa pienempänä. Rahalla on tuettu muun muassa koulutusta.
Paikalla oleva suurlähettiläs Suomesta lähetettiin Myanmariin vuonna 2017, kun maassa oli muutama vuosi otettu askeleita demokraattiseen suuntaan ja järjestetty vaaleja, joissa Nobel-palkitun oppositiojohtajan Aung San Suu Kyin puolue sai voittoja.
Suuri järkytys Laadulle oli nähdä sotilaiden piittaamattomuus kansan tahtoa kohtaan. Sotilasvallankaappausta vastustavat mielenosoitukset tukahdutettiin väkivallalla.
Ainakin 1 500 rauhanomaisiin mielenosoituksiin osallistunutta tai sivullista on kuollut vuoden aikana. Toimittajia on tuomittu vankilaan ja kansalaisvapauksia rajoitettu.
– Lisäksi maan talouden on annettu lähes romahtaa, Laatu sanoo.
Väkivalta myös etnisiä vähemmistöjä kohtaan kiihtyi jälleen
Kotkalaisessa asunnossa seurattiin viime helmikuussa herkeämättä, mitä entisessä kotimaassa tapahtuu.
– Näin, miten karenit joutuvat pakenemaan armeijan väkivaltaa. En halua, että he joutuvat kokemaan sellaista, kun olen itse jo päässyt sieltä pois, sanoo 23-vuotias Hser Mular.
Karenit ovat yksi Myanmarin suurimmista etnisistä ryhmistä, ja he ovat käyneet sotaa Myanmarin eli entisen Burman armeijaa vastaan vuodesta 1949 asti. Tavoitteena on suurempi itsehallinto.
Vuosikymmeniä jatkunut sotilasvalta on ajanut etenkin etnisiä vähemmistöjä maanpakoon, ja Suomeenkin heitä on tullut arviolta pari tuhatta, pääosin virallisen kiintiöpakolaisjärjestelmän kautta.
Hser Mular perheineen tuli Suomeen pakolaisleiriltä Thaimaasta 13 vuotta sitten 10-vuotiaana. Samana vuonna Suomeen otettiin 150 kiintiöpakolaista Myanmarista.
– Toiveemme oli kylläkin päästä Yhdysvaltoihin, jossa monet sukulaisemme asuvat. Mutta sinne meitä ei hyväksytty, koska isäni on ollut karen-armeijan sotilas. Sitten meidät haettiin Suomeen, Mular kertoo.
Mular ja hänen perheensä saavat tietoa etenkin oman etnisen ryhmän tilanteesta Thaimaan rajan tuntumassa paikan päältä lähetettyjen videoiden kautta.
– Yhdessä videossa kerrottiin, että kaksi tyttöä oli poltettu elävältä autoon, se tuntui tosi pahalta, hän kertoo.
Raa'asta väkivallasta on esimerkkinä viime joulukuussa tehtiin hyökkäys, jossa kuoli muun muassa kaksi Pelastakaa Lapset -järjestön (siirryt toiseen palveluun) paikallista työntekijää ja yli 30 muuta ihmistä.
Toive rauhasta sai sairaanhoito-opiskelijan ryhtymään aktiiviseksi Suomessa asuvien myanmarilaisten ryhmissä ja osallistumaan muun muassa juntan vastaiseen mielenosoitukseen Helsingissä.
– Toivon, että voin jossain vaiheessa auttaa hädässä olevia, vaikka en ehkä rahallisesti, mutta tietotaidolla ainakin, Mular sanoo.
Rauhanomaisten mielenosoittajien kärsivällisyys alkaa loppua
Sotilasvallankaappausta vastaan on syntynyt laaja rauhanomainen kansanliike, mutta on merkkejä siitä, että osa mielenosoittajista on valmiita tarttumaan aseisiin.
Tässä sotilasjunttaa vastustavat nuoret saavat sotilaskoulutusta Thaimaan ja Myanmarin rajaseudulla.
Maailmalle lähteneiden myanmarilaisten arvellaan lähettävä rahaa, paitsi humanitaariseen apuun, myös sotilasvallankaappauksen jälkeen perustetuille aseellisille joukoille, eräänlaisille kodinturvajoukoille (People's Defence Force, PDF).
Kysymys näistä uusista joukoista tuntuu hankalalta Myanmaria tukeville maille, kuten Suomelle.
– On huolestuttavaa, että opposition riveissäkin näkyy entisestään kovempia otteita, ja rauhanomaisesti toimivat joukot uhkaavat jäädä vähemmistöön, Pekka Kaihilahti ulkoministeriöstä sanoo.
Hänen mukaansa Suomi haluaa tukea ennen kaikkea rauhanomaista kehitystä ja sitä, että Myanmarin demokratiakriisiin löydettäisiin ratkaisu neuvotteluteitse.
– Emme ole vetäytymässä Myanmarista, sillä haluamme kaikin keinoin tukea sitä, että maa ei ajaudu suurempaan kansanryhmien keskinäiseen väkivaltaan ja "Syyrian tielle", Kaihilahti sanoo.
YK:n ihmisoikeusraportoija Michelle Bachelet vaati (siirryt toiseen palveluun) vallankaappauksen vuosipäivän alla maailman maita lisäämään painostusta sotilasjunttaa vastaan.
Aseita sotilasjuntalle myyvät muassa Kiina, Venäjä ja Iran.
Vallasta syrjäytettyjen varjohallitus puolustaa aseellista vastarintaa
Viime vuoden vallankaappauksessa syrjäytetyt poliitikot ja heitä tukevat piirit ovat perustaneet varjohallituksen (National Unity Government, NUG), jonka päätoimisto sijaitsee Prahassa, Tšekissä.
Sijainti selittyy Aung San Suu Kyin ja Tšekin entisen presidentin, kommunismin vastaisen taistelun pioneerin Vaclav Havelin ystävyydellä, varjohallituksen yhteyshenkilö selvittää Linn Thant Ylelle.
– Me olemme laillinen hallitus, ja haluamme, että meidät tunnustetaan Myanmarin viralliseksi edustajaksi, Linn Thant sanoo.
NUG:n edustajat ovat tavanneet Suomenkin ulkoministeriön edustajia. Keskusteluissa on ollut mukana ulkoministeriön Pekka Kaihilahti.
– Emme tunnusta hallituksia, mutta NUG on yksi keskeinen demokratiaa ajava voima Myanmarissa, ja sen kanssa halutaan olla tekemisissä, Kaihilahti sanoo.
Varjohallituksen edustaja Thant puolustaa sotilasvaltaa vastustavia aseellisia joukkoja.
– Tarvitsemme PDF-joukkoja, koska terroristinen sotilashallinto jatkaa väkivaltaa, hän sanoo.
Varjohallitus on avannut toimistoja Tsekin lisäksi muun muassa Yhdysvaltoihin, Britanniaan, Ranskaan ja Australiaan. Mutta virallista tunnustusta se ei ole saanut, sillä maat eivät yleisesti ottaen tunnusta hallituksia, vaan valtioita.
Linn Thantin mukaan suurin osa varjohallituksen johtajista toimii Myanmarissa, mutta turvallisuussyistä heidän olinpaikkaansa ei voida kertoa. Syrjäytetty johtaja Aung San Suu Kyi on vankilassa. Häneen on Linn Thantin mukaan ollut jonkinlainen yhteys vallankaappauksen jälkeen asianajajien kautta.
– Tarvitsemme nyt kaiken kansainvälisen avun, sillä yli miljoona ihmistä on joutunut jättämään kotinsa väkivaltaisuuksien takia, Linn Thant vetoaa.
Samalla hän uskoo, että myanmarilaiset ovat valmiimpia kuin koskaan ennen taistelemaan yhdessä sotilashallintoa vastaan.
– Sotilaat eivät pysty tällä hetkellä pitämään koko maata hallussaan, Linn Thant sanoo.
Suomi säilyttää suurlähetystön, vaikka sotilaat ovat vallassa
Entinen suurlähettiläs Riikka Laatu myöntää, että Myanmaria lähdettiin kymmenisen vuotta sitten osin länsimaiden omien intressien takia.
Maa oli avautumassa 50 vuotta kestäneestä sotilasdiktatuurista, ja liike-elämällä oli paljon kiinnostusta 50 miljoonan ihmisen markkinaan.
– Mutta sinne lähdettiin myös aidosti tukemaan ihmisiä, jotka vastustavat sotilashallintoa, Laatu sanoo.
Suomi on muiden Pohjoismaiden tavoin päättänyt pitää suurlähetystönsä Yangonissa, ja jatkaa yhteistyötä hyvin vaikeassa tilanteessa.
Vaikka Suomen apu on ollut reilusti yli kymmenen miljoonaa euroa vuodessa, viime vuonna apua pystyttiin toimittamaan vain kahdeksan miljoonan euron edestä.
Suomi painottaa sitä, että kaikki apu annetaan sotilashallinnon ohi, YK-järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen kautta. Tarkoitus on tukea rauhaa etnisten ryhmien kanssa ja edistää muun muassa koulutusta.
– Nyt on jouduttu miettimään ihan hanke hankkeelta hyvin tarkasti, mitä voidaan tehdä. Yritämme tukea esimerkiksi etnisten vähemmistöjen kouluja syrjäseudulla, sanoo kestävän kehityksen rahoitukseen liittyvien asioiden parissa ulkoministeriössä tällä hetkellä työskentelevä Laatu.
Suomenkin myanmarilaiset ovat löytäneet toisiaan
Suomen myanmarilaiset ovat usein tekemisissä enimmäkseen omaan etniseen ryhmäänsä kuuluvien ihmisten kanssa. Kotkalainen Hser Mular pitää esimerkiksi Zoom-kokouksessa yhteyttä muualla Suomessa asuviin kareneihin.
Sotilasvallankaappauksen jälkeen etnisten yhteisöjen rajoja on kuitenkin ylitetty.
– On tullut yhteistyötä karenien, karennien ja shanien kesken, hän sanoo luetellen Suomessa asuvia myanmarilaisia etnisiä ryhmiä.
Myös Mularin isä, entinen karen-sotilas Klo Klo seuraa kehitystä. Hän sanoo, ettei ollut yllättynyt siitä, että sotilaat vuosi sitten kaappasivat jälleen kaiken vallan, surullinen kylläkin.
Karenien asema ei hänen mukaansa merkittävästi muuttunut sinä aikana, kun maa avautui ja länsimaat ovat tukeneet demokratiaa. Sota karenien alueella on jatkunut.
15-vuotiaana karenien KNU-armeijaan liittynyt Klo Klo ei mielellään muistele vuosiaan taisteluissa, vaikka menneet ajat yhä tulevatkin uniin.
– Nuorena en pelännyt kuolemaa, ja vihasin burmalaisia. Mutta nyt kiitän jumalaa siitä, että olen päässyt tänne asti, ja saan elää perheeni kanssa Kotkassa, Klo Klo sanoo.
Voit keskustella aiheesta 1.12. klo 23 asti.
Korjattu 31.1. klo 20.32 pidätetyn presidentin nimi Win Myint.
Kuuntele myös:
Lisää Myanmarin tilanteesta Maailmanpolitiikan arkipäivää -podcastissa: