Repiiko EU palasiksi "vihreiden" energiamuotojen käsitettä, kun se arvioi myös maakaasuhankkeet kestäviksi sijoituksiksi?
Repii, sanoo suuria sijoittajia eli esimerkiksi eläkerahastoja ja varainhoitajia edustava järjestö (siirryt toiseen palveluun). Fossiilinen kaasu ei sijoittajien mielestä ansaitse ekomerkkiä, ja sellaisen antaminen sille vain hämmentää rahoittajia.
Osa sijoittajista vastustaa myös ydinvoiman luokittelua "ekoenergiaksi".
Komissio julkisti keskiviikkona lopullisen esityksensä kestävistä energiamuodoista. Tämä kestävän rahoituksen luokittelun eli taksonomian on tarkoitus toimia eräänlaisena sijoittajan käsikirjana: siitä näkee, mitkä sijoitukset ovat ilmastolle ja ympäristölle parhaita.
Näin rahaa ohjautuu kohteisiin, jotka auttavat maailmaa kohti hiilineutraaliutta.
Vihreiden energiamuotojen listalle pääsivät pitkän väännön jälkeen suuria hiilipäästöjä aiheuttava fossiilinen polttoaine kaasu ja uusiutumaton energianlähde, voimakkaasti säteilevää jätettä tuottava ydinvoima.
Ne otettiin mukaan tietyin reunaehdoin 20–30 vuoden siirtymäajaksi ennen kaikkea poliittisista syistä – muuten EU-maiden hallitukset olisivat voineet kaataa koko luokittelun.
EU:n omakaan pankki ei luota
Etenkin maakaasun väittäminen vihreäksi lähettää sijoittajien mukaan ristiriitaisen viestin ja vaikeuttaa niiden pyrkimyksiä tulla itse ilmastoneutraaleiksi.
Jopa EU:n oma toimielin Euroopan investointipankki EIP arvioi tammikuun lopulla, että pankki ei taksonomiasta huolimatta aio rahoittaa kaasua ja ydinvoimaa kestävinä kohteina.
EIP joutuu lainaamaan pääomamarkkinoilta 60–100 miljardia euroa vuodessa rahoitustoimintaansa varten.
– Meidän pitää vakuuttaa sijoittajat siitä, että he saavat mitä etiketissä sanotaan. Jos menetämme sijoittajien luottamuksen myymällä jotain vihreänä hankkeena, mikä ei ole sitä, leikkaamme jalat rahoitustoimintamme alta, EIP:n pääjohtaja Werner Hoyer sanoi tiedotustilaisuudessa.
Kysymys kuitenkin jakaa sijoittajia. Toisten mielestä ydinvoima ja kaasu ovat välttämättömiä siirtymässä päästöttömään, uusiutuvien energiamuotojen talouteen.
Yritysten ja sijoittajien kannalta kyse on merkittävästä muutoksesta, koska EU-säännöt velvoittavat sijoittajia raportoimaan luokittelun mukaiset omistuksensa tietyn kaavan mukaan. Samoin ne velvoittavat yrityksiä raportoimaan hiilipäästöjään ja energialähteitään sitten, kun ne tulevat voimaan joskus tulevaisuudessa.
Suomen suurimpia sijoittajia ovat eläkeyhtiöt Varma ja Ilmarinen. Ilmarinen laati viime vuoden lopulla oman ilmastotiekartan, jonka tavoitteena ovat hiilineutraalit eläkevarat vuonna 2035.
– Olisi keskeistä, että EU:n luokittelusysteemi on tiedeperustainen, ja että päästään yhteisymmärrykseen kriteereistä, Ilmarisen vastuullisen sijoittamisen päällikkö Karoliina Lindroos sanoo.
Kaikki mikä vie pois tiedeperustaisuudesta, voi Lindroosin mukaan syödä luokittelujärjestelmän uskottavuutta.
– Lisäksi pitäisi löytyä mahdollisimman laaja yksimielisyys kriteereistä. Jos on paljon eri tulkintoja, se tekee sijoittajalle vaikeaksi ymmärtää kokonaisuutta ja ymmärtää, millaista luokittelutietoa pitäisi käyttää, Lindroos sanoo.
Myös suomalaisilla yrityksillä on ollut vaikeuksia ymmärtää kokonaisuutta. Lue täältä lisää: Ydinvoima-ala yrittää nyt ymmärtää, mitä EU-komissio tarkoittaa taksonomiaehdoilla
Varmankin tavoitteena on sijoitussalkun hiilineutraalius vuonna 2035. Yhtiön sijoituksista ja yritysvastuusta vastaava johtaja Hanna Kaskela pitää ongelmana sitä, että erilaisia kestävyysluokitteluja kehitetään nyt eri puolilla maailmaa.
Myös esimerkiksi Aasiassa ja Yhdysvalloissa luodaan omia sijoituskohteiden ympäristöarvioinnin järjestelmiä.
– Jos järjestelmät ovat erilaisia, niin tilanne vaikeutuu sijoittajan kannalta, Kaskela sanoo.
Luokittelun idea lässähtää, jos maailmalla on kovin monia käsityksiä kestävistä sijoituskohteista. Ne voivat vain sotkea pakkaa. Kansainväliset yritykset joutuvat raportoimaan monille eri tahoille monenlaisia eri tietoja.
– Yrityspuolelle voi syntyä aika paljon painetta ja työtä, ja sitten taas sekavuutta sijoittajille siinä, että mitä tietoa ja miltä taholta tulisi omissa raporteissa käyttää, Kaskela sanoo.
Eroja syntyvissä järjestelmissä on jo nyt nähtävissä. Esimerkiksi Etelä-Korean "taksonomiaan" ei olla ottamassa ydinvoimaa, kun taas kaasu saisi ekomerkin.
Ero EU:n ja Yhdysvaltojen järjestelmien välillä on taas siinä, että siinä missä Euroopassa esimerkiksi määritetään tarkkoja raja-arvoja, Yhdysvalloissa näkemys kestävyydestä on laajempi ja huomio on ilmastonmuutoksen siirtymäriskeissä.
– Yhdysvalloissa puhutaan enemmän ilmastokriteerien integroinnista, eli siellä ilmastokestävyys on yhtenä osana sijoittajan kokonaisharkintaa, Kaskela kertoo.
Kaskelan mukaan EU:n ilmastoluokittelun hyöty on se, että yritysten on sen myötä itse alettava raportoida kestävyyteen liittyviä tietoja.
– Aikaisemmin tällainen tieto on tullut esimerkiksi analyytikon tai analyysitalon arvioimana. Nyt taksonomiassa kestävyys tulee osaksi yritysten raportoimia tietoja.
Voit keskustella aiheesta 8.2. klo 23 saakka.
Aiheesta lisää: