Britannian hallitus hyväksyi ensimmäisenä koronasyksynä tutkimushankkeen, jonka herättämistä eettisistä kysymyksistä Ylekin silloin kertoi. SARS-CoV-2-virusta aiottiin tartuttaa vapaaehtoisiin, jotta tartunnan ja taudin kulusta saataisiin kontrolloitu kokonaiskuva.
Vuosi sitten ensimmäisten vapaaehtoisten sieraimiin tiputeltiin saman verran virusta kuin on yhdessä eritepisarassa, joka pärskähtää COVID-19-tartunnan saaneen nenästä. Kokeissa käytetty virus oli tuohon aikaan vallalla ollut alfavariantti.
Imperial College London -yliopiston johtaman ja irlantilaisen Open Orphan -lääkeyhtiön tytäryhtiön hVIVO:n toteuttaman tutkimuksen ensimmäisiä tuloksia on nyt julkaistu ennakkoon Research Square -sivustolla. Tulokset ovat vertaisarvioimattomia.
Oireet tulivat nopeasti
Tutkimuksessa oli mukana 34 perustervettä 18–30-vuotiasta vapaaehtoista, jotka viettivät vähintään kaksi viikkoa eristyksissä lontoolaisessa sairaalassa.
Tartunnan sai 18 koehenkilöä. Osuus oli suurempi kuin tutkijat olivat virusannoksen pienuuden perusteella ennakoineet, mutta samalla syntyi lisäkysymyksiä siitä, miksi jotkut sairastuivat ja jotkut eivät.
Kahdella tartunnan saaneella oireita ei ilmennyt lainkaan. Heidän viruskuormansa oli kuitenkin kokeissa yhtä suuri ja tartunta kesti yhtä pitkään kuin oirehtineilla.
16 koehenkilöllä oireita alkoi ilmetä keskimäärin 42 tunnin kuluttua tartunnasta. Luonnollisten tartuntojen epidemiologisissa tutkimuksissa itämisaika on ollut pidempi, 5–6 vuorokautta.
Tartunnan saaneiden viruskuorma nousi nopeasti. Suurimmillaan se oli viiden päivän kuluttua tartunnasta. Aluksi virusta todettiin kurkussa mutta enimmillään se oli nenässä. Kuorma pysyi korkealla keskimäärin yhdeksän päivää, enimmillään 12.
Tartunnan saaneiden nenässä havaittu suuri viruskuorma alleviivaa sekä nenän että suun peittävän maskin merkitystä.
Professori Christopher Chiu
Koehenkilöiden tavallisimmat oireet olivat tukkoinen nenä tai nuha ja kurkkukipu. Joillakin oli myös päänsärkyä, lihas- tai nivelkipuja, väsymystä ja kuumetta.
Kenenkään keuhkoissa ei havaittu muutoksia, eikä kenellekään kehittynyt sitkeää yskää, jota on pidetty leimallisena COVID-19:lle, tutkijat kertovat.
Toinen tyypillinen piirre sen sijaan oli tavallinen tässä tutkimuksessakin: 13 tartunnan saaneista menetti maku- ja hajuaistinsa ainakin jossakin määrin. Kymmeneltä oire katosi kolmessa kuukaudessa, yhdellä se oli vielä yhdeksän kuukauden päästä.
Miksi miltei puolet altistetuista ei saanut tartuntaa? Sitä tutkimusryhmä aikoo jatkossa selvittää.
– Joillakin tartunnalta säästyneistä oli elimistössään vähän aikaa hyvin pieni määrä viruksia, mikä viittaa siihen, että heidän immuunijärjestelmänsä taisteli niitä vastaan, sanoo tutkimusta johtanut Imperial Collegen tartuntatautien professori Christopher Chiu.
Joidenkin tutkimusten perusteella on ehkä mahdollista, että yleisesti nuhakuumetta aiheuttavien SARS-CoV-2:n arkisten sukulaisten muisto antoi joillekuille suojaa myös COVD-19:ää vastaan.
Toinen selitys voisivat olla joidenkin ihmisten luontaisen ärhäkät immuunireaktiot kaikkiin patogeeneihin.
– Yritämme ymmärtää perustekijöitä, jotka suojelevat joitakuita, vaikka he eivät olisi koskaan ennen altistuneet tällaiselle virukselle, Chiu sanoo.
Eri variantteja, sama tauti
Tähänastisten tulosten mielenkiintoisimpina kliinisinä havaintoina Chiu pitää viruksen lyhyttä itämisaikaa, nenästä erittyvää erittäin suurta virusmäärää sekä LFT-antigeenitestien osoittautumista varsin päteviksi tartuttavuuden varhaisessa havaitsemisessa.
SARS-CoV-2:sta on alfan jälkeen kehittynyt uusia valtavariantteja, ja Chiu sanoo, että tartuttavuuden osalta saadut tulokset aliarvioinevat esimerkiksi nyt vallalla olevaa omikronvarianttia.
Pohjimmilaan tauti kuitenkin on sama, ja samat keinot pätevät siltä suojautumisessa, hän sanoo.
Lue myös:
Täältä löydät kaikki tuoreimmat uutiset koronaviruksesta.