Runeberg-palkinnon voitti Quynh Tran esikoisromaanillaan Varjo ja viileys (Teos, suom. Outi Menna). Voittaja valikoitui kymmenen ehdokkaan joukosta.
Alun perin ruotsinkielinen teos ihastutti palkintoraadin visuaalisella ja kielellisesti rikkaalla kerronnallaan. Perusteluissa romaania kuvataan näin:
“Tranin romaani ei osoittele eikä anna valmiita selityksiä, vaan antaa lukijan luoda omat tulkintansa. Omaääninen romaani on virkistävä lisä suomalaiseen kirjallisuuteen, sävykäs ja kaunis kokonaisuus.”
Raatiin kuuluivat tänä vuonna kirjailija Marja-Leena Tiainen, kriitikko Merja Leppälahti ja kirjallisuudentutkija Hanna Lahdenperä.
Ruotsin Malmössä asuva Tran pääsi Porvooseen vastaanottamaan 20 000 euron palkintoa.
Tavoitimme Quynh Tranin, 32, puhelimitse ennen palkinnonjakoa. Puhelimeen vastasi iloinen esikoiskirjailija.
– En oikein vielä usko tätä todeksi. Palkinto oli todella iso yllätys. Olen vasta hiljattain tottunut ajatukseen, että ihmiset lukevat minun kirjoittamaa kirjaa.
Tran on vietnamilaistaustainen. Hänen vanhempansa muuttivat Suomeen vuonna 1989, samana vuonna jolloin Quynh syntyi. Hän on asunut Pietarsaaressa koko lapsuutensa ja nuoruutensa.
Sattumoisin myös J. L. Runeberg on syntynyt Pietarsaaressa.
Myös esikoisromaanin tapahtumat sijoittuvat Pietarsaareen. Varjo ja viileys kertoo kolmihenkisestä perheestä, johon kuuluvat äiti Má ja isoveli Hieu ja pikkuveli, joka on kirjan minäkertoja. Perheen isästä ei puhuta.
Tran sanoo, että perhe on fiktiota. Sillä ei ole mitään tekemistä hänen oman lapsuudenperheensä kanssa.
Ylipäätään Tran ei halua kertoa juuri mitään taustastaan ja itsestään.
Sen verran hän paljastaa, että on asunut Malmössä jo lähes kymmenen vuotta. Ammatiltaan Tran on psykologi, mutta ei halua kertoa tarkemmin työstään. Esikoiskirjaansa hän työsti muutamia vuosia työn ohessa.
Tran on käynyt kirjoittajakoulun maineikkaassa Biskops Arnö -kansanopistossa Ruotsissa.
Kulttuurien välissä
Varjo ja viileys -romaanissa ei ole juonta, vaan se koostuu eri pituisista katkelmista. Niiden kautta piirtyy kuva pienen perheen erikoisesta dynamiikasta. Äiti Má haluaa rikastua ja yrittää hankkia rahaa perheelleen monin tavoin. Lisäksi hän pitää kovaa kuria lapsilleen, etenkin kapinallisemmalle isoveljelle. Isoveli Hieu alkaa kiinnostua tytöistä ja omistaa elämänsä vaihtuville tyttöystäville. Minäkertoja seuraa tätä kaikkea, enemmän tai vähemmän ulkopuolisena.
Myös vietnamilaisyhteisö on vahvasti esillä.
– Pietarsaaressa oli ja on paljon Vietnamista aikoinaan paenneita, Tran kertoo.
Kirjassa luovitaan suomalaisen ja vietnamilaisen kulttuurin välissä. Vanhempi ikäpolvi pysyttelee omassa piirissään, kun taas kielitaitoiset nuoret liikkuvat sujuvasti eri kulttuureissa ja tutustuvat uusiin ihmisiin.
Tran käy kotiseudullaan Pietarsaaressa pari kertaa vuodessa ja osaa yhä puhua sujuvasti vietnamia. Suomea Tran ymmärtää hyvin, mutta ei mielellään puhu sitä.
Visuaalista kerrontaa
Tran kirjoittaa kauniisti ja kuvailevasti. Hän sanoo, että oikean sävyn löytäminen kesti kauan.
– Oma ääni ei löytynyt helposti. Kokeilin paljon ja kirjoitin yhä uudestaan ja uudestaan.
Runeberg-palkintoraati vertaa Tranin romaania valokuvaan: “Valot ja varjot ja yksityiskohdat piirtyvät vähä vähältä katsojan mieleen.”
Kuvilla on merkittävä rooli myös tarinan tasolla. Má hankkii kameran ja ryhtyy innokkaasti opettelemaan kuvausta. Kirjassa eletään vielä filmikameran aikaa. Myös aasialaisiin elokuviin on useita viittauksia.
Kirjan päähenkilö, alakouluikäinen poika, ei Tranin sanojen mukaan muistuta lainkaan häntä. Vaikka kirjan minäkertojakin pitää kirjoittamisesta.
Mielikuvitus on tarinan päähenkilön voimavara. Se saa jopa yltiöpäiset mittasuhteet, kun minäkertoja kuvailee marjastusretkeä, jolle ei itse pääse mukaan.
Runeberg-palkinto on maamme merkittävimpiä kaunokirjallisuudelle annettavia tunnustuksia. Se poikkeaa esimerkiksi Finlandia-palkinnosta siten, että myös lopullisen valinnan tekee asiantuntijoista koostuva raati, kun taas Finlandia-voittajan valitsee vain yksi ihminen.
Runeberg-palkinto ei rajaa kaunokirjallisuuden lajeja, sillä mukana voi olla niin runoja kuin esseitäkin. Muutama vuosi sitten palkintosumma korotettiin 20 000 euroon.
Tran ei vielä tiedä mitä aikoo tehdä palkintorahoilla.
– Luultavasti laitan ne tylsästi säästöön.
Tran kuitenkin toivoo, että tulevaisuudessa hän voisi tehdä vähemmän töitä ja kirjoittaa enemmän.
Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 6.2. klo 23:een asti.
Lue lisää: