Aapo oli ollut sinkkuna neljättä vuotta. Vaikka aiemmilla kumppaneilla oli vauvahaaveita ollutkin, hän ei itse koskaan ollut halunnut lapsia. Päällimmäisenä syynä oli ihmiskunnan tulevaisuutta uhkaava ilmastokriisi.
– En halua joutua lapsen kanssa maailmaan, joka on näivettynyt niin surkeaan tilaan, mitä emme vielä osaa edes kuvitella.
Tuolloin 37-vuotiaana hän laski, että lasten saaminen ei tule hänen elämässään enää ajankohtaiseksi. Aapo päätti mennä sterilisaatioleikkauksen eli vasektomiaan. Noin puolen tunnin operaatiossa siemenjohtimet katkaistiin ja arpeutettiin polttamalla. Nyt oli varmaa, ettei Aapo voi enää saada lapsia.
Aapo ei halua esiintyä jutussa omalla nimellään asian arkaluontoisuuden vuoksi.
Yle etsi haastateltavia, jotka ovat epäröineet lasten hankkimista ilmastokriisiin liittyvien huolien vuoksi. Saimme kyselyyn yli 70 vastausta, ja tässä jutussa kerromme kahden vastaajan tarinan.
Moni nuori pohtii, onko lisääntyminen kestävää
Viime vuonna peräti 42 prosenttia 16–25-vuotiaista suomalaisnuorista kertoi, että he epäröivät lasten hankkimista ilmastokriisiin liittyvien huolien vuoksi. Tämä ilmeni laajassa kansainväliseen ilmastoahdistusta tutkineessa kyselytutkimuksessa.
Väestöliiton tutkija Tiia Sorsan mukaan vapaaehtoisesti lapsettomia on noin 15 prosenttia lisääntymisikäisistä suomalaisista, mutta heistä vain harvat ilmoittavat ilmastohuolet syyksi jättää lapset hankkimatta.
Tutkija huomauttaa, että 16–25-vuotiaat, jotka nyt epäröivät lasten hankkimista, eivät vielä ole tavallisimmassa lisääntymisiässä. Moni ehtii muuttaa mielensä.
– Tämä voi olla sukupolvikysymys, mutta veikkaisin, että vastaajien ikä selittää tuon tutkimuksen korkeita lukemia. Vaikka ajatus yhden uuden kuluttajan tekemisestä tähän maailmaan voi ahdistaa, on hyvä pohtia, että kenelle me tätä maapalloa suojellaan, jos ei tuleville sukupolville.
Väestöliitto on vasta hiljattain alkanut kerätä tietoa ilmastoahdistuksen vaikutuksesta lisääntymishalukkuuteen. Tutkimustuloksia joudutaan vielä odottamaan.
Selvää on, että yhä useampi pohtii sitä, onko lisääntyminen ekologisesti kestävää. Sitä ei tiedetä, kuinka moni lopulta jättää ilmastosyistä lapset tekemättä.
Aapo alkoi haluta lasta vasta sterilisoinnin jälkeen
Puoli vuotta steriloinnin jälkeen Aapo tapasi naisen, joka on aina halunnut lapsia. Aapokin joutui miettimään lapsiasiaa vielä uudelleen.
Aapon uudella kumppanilla oli voimakas vanhemmuuden vietti, ja parisuhteessa se vain voimistui. Keskustelut lapsen saannista nousivat jatkuvasti pintaan.
Jos ilmastosyitä ei oteta huomioon, Aapolla ei ollut mitään lisääntymistä vastaan. Päinvastoin hän piti ajatusta isyydestä hienona.
Uusi suhde tuntui tasapainoisemmalta kuin yksikään aiempi, ja pariskunnalle ympäristöarvot olivat yhteisiä. Aapo alkoi taipua lapsiasiassa ja liputtaa adoption puolesta.
Pian hän kuitenkin huomasi, kuinka monimutkainen ja eettisesti kyseenalainen prosessi adoptio voi olla.
Viime vuosina maailmalla on puitu useita tapauksia, joissa lapset on varastettu kotimaissa perheiltään ja myyty ulkomaille adoptoitavaksi. Myös Suomesssa on herätty siihen, että tänne on voinut päätyä adotiolapsia laittomasti.
Koska adoptio ei sittenkään tullut kysymykseen, pariskunta alkoi pohtia biologisen lapsen mahdollisuutta.
Jo ennen sterilisaatiotaan Aapo oli lukenut, että vasektomian voi peruuttaa. Se tapahtuu vasovasostomiassa eli siemenjohdinten yhdistämisleikkauksessa.
Mikrokirurgisessa toimenpiteessä siemenjohdinten päät ommellaan uudelleen yhteen. Operaatio on kallis, eikä se takaa hedelmällisyyden palautumista.
Aapon mahdollisuudet olivat kuitenkin erinomaiset, koska hän oli verrattain nuori eikä sterilisaatiosta ollut kulunut kauaa. 39-vuotiaana hän matkusti Saksaan leikkaukseen, joka maksoi hänelle lähes viisi tuhatta euroa.
Nyt on mennyt vajaa puoli vuotta operaatiosta, ja se näyttäisi onnistuneen. Aapo on testauttanut siemennesteensä, ja siinä on jälleen riittävästi siittiöitä. Lapsen saamisen pitäisi olla mahdollista, ja pariskunta on päättänyt yrittää.
Aapo ajattelee edelleen, että jokainen lapsi lisää ympäristön kuormitusta. Toisaalta hän on tullut siihen tulokseen, että lisääntymisestä pidättäytyminen ei ole oikea ratkaisu ilmastokriisiin.
– Meidän täytyy joka tapauksessa löytää keinot pitää pitää kunkin yksilön ilmastovaikutukset ympäristön kantokyvyn rajoissa. Jos me ei siihen pystytä, on aivan yksi hailee, hankinko minä lapsia.
Kristiina: “Miksi haluaisin tuoda maailmaan yhdet hiilijalanjäljet lisää?”
Kristiina, 29, on halunnut lapsia pienestä pitäen. Ilmastokriisin ja väestönkasvun yhteyden tiedostaminen on tehnyt asiasta kipeän.
Ympäristöherätyksen Kristiina sai jo äidinmaidossa. Lapsuudenkodissa kierrätettiin ja boikotoitiin ylikansallisia yhtiöitä. Nykyään Kristiina tekee ostoksensa kirpputoreilla, syö kasvisruokaa ja on luopunut lomamatkoista.
– Teen kaikkeni, että hiilijalanjälkeni olisi mahdollisimman pieni. Siitä päästäänkin vauva-ajatuksen ongelmallisuuden ytimeen: miksi haluaisin tuoda tänne yhdet hiilijalanjäljet lisää?
Kristiina haluaa esiintyä jutussaan vain etunimellään suojellakseen yksityisyyttään.
Hän perustelee omaa oikeuttaan saada lapsia sillä, että lisääntyminen on ainakin biologisessa mielessä elämän tarkoitus.
Sen sijaan kysymys siitä, haluaisiko hän tuoda lasta maailmaan, jonka tulevaisuus on epävarma, on Kristiinalle kinkkisempi.
Vastaus lepää kuitenkin nyt hänen sylissään. Kristiina sai kaksi kuukautta sitten esikoisensa.
Ristiriitaiset ajatukset ovat silti edelleen läsnä.
"Ilman lasta olisin saattanut menettää toivoni maailman tulevaisuudesta."
– Kristiina, 29
Kristiina pitää parhaansa mukaan kiinni ekologisista valinnoista myös lapsiperhearjessa. Hän on saanut siskoiltaan kierrätettynä melkein kaikki vauvan tarvitsemat tavarat. Kestovaippojen käytöstä hän kuitenkin luopui pian.
– Aluksi vauvan hiilijalanjälki on tämän kokoon nähden järkyttävän suuri. Toivon, että kun vauva vähän kasvaa, se pärjää vähemmällä. Tärkeintä, mitä lapselle voin tarjota, on elettävä maapallo – ei uusimmat rattaat, oma huone ja etelänmatkat.
Aapo sanoo, että lapsen yrittäminen on palauttanut hänen uskonsa ihmisiin. Hän haluaa ajatella, että yhdessä ihmiset pystyvät ratkaisemaan ilmastokriisin. Vanhemmuudesta kieltäytyminen ilmastosyistä olisi hänen mielestään luovuttamista.
“Vaikka siinä ei mitään järkeä ole, ehkä tähän maailmaan vain pitää uskoa. Kun muutin asenteen omassa päässäni, minulle on palannut olo, että haluan osallistua ja olla mukana yhteiskunnallisessa toiminnassa, vaikka se olisikin tuulimyllyjen vastaan taistelua, ja juna olisi jo mennyt."
– Aapo, 39
Äitiys on muuttanut Kristiinan suhtautumista ilmastokriisiin. Hän sanoo, että lapsen myötä hänellä on aiempaa enemmän tarmoa toimia kestävän tulevaisuuden puolesta.
– Ei kestävissä valinnoissa ole kyse luonnon ja maapallon suojelusta vaan ihmisen suojelusta. Kun hankin lapsen, päätin uskoa ja taistella sen puolesta, että ihminen selviää.
Hän toivoo, että viimeistään jälkikasvun saamisen myötä moni muukin alkaisi pohtia, millaisen maailman he lapsilleen haluavat jättää.
Voit keskustella aiheesta 7.2. klo 23 asti.