Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
7-prosenttista olutta myydään keskellä ruokakauppaa. Eikö oluen pitänyt päivittäistavarakaupoissa olla korkeintaan 5,5-prosenttista?
Kyllä. Kumpikin lause on totta. Pienpanimoille eli käsityöläispanimoille avautui alkoholilain uudistuksen myötä mahdollisuus myydä ravintolatoiminnan yhteydessä olutta, jonka vahvuus voi olla maksimissaan 12 prosenttia.
Jos pienpanimo on kaupan sisällä, vahvaakin olutta saa myydä ravintolan tiskiltä, siis ruokakaupan sisällä sekä paikan päällä nautittavaksi että kotiin vietäväksi. Tällä hetkellä pienpanimo on tupsahtanut kolmeen K-Citymarketiin: Turun Länsikeskukseen, Pirkkalaan ja Vantaan Tammistoon.
Olutostoksia ei kuitenkaan saa maksaa ruokamarketin tavallisella kassalla muiden ruokatarvikkeiden yhteydessä, vaan oluet on ostettava pienpanimon ravintolan tiskiltä.
Asiakas saattaa aluksi hämmentyä uudesta käytännöstä. Myös kauppias mietiskelee, onko sillä käytännössä mitään merkitystä, maksetaanko oluet kaupan vai kaupan sisällä sijaitsevan ravintolan kassalla.
– Mielestäni kassalinjasto on ihan yhtä lailla pienpanimon välittömässä läheisyydessä kuin on ravintolapistekin, josta oluet tällä hetkellä myydään. Mutta aloitetaan nyt näin ja katsotaan, miten laki ja määräykset muuttuvat, sanoo kauppias Juha Jylli K-Citymarket Länsikeskuksesta.
Olutkulttuurissa vetoaa nykyään paikallisuus
Pienpanimoiden ilmaantuminen päivittäistavarakaupan keskelle tuo käsityöläispanimoille uudenlaista näkyvyyttä, mutta vie todennäköisesti myös koko olutkulttuuria uuteen suuntaan.
– Panimolle ei välttämättä pääse lainkaan silloin, kun siellä pannaan olutta. Mitä vain teenkin täällä, ohikulkevat asiakkaat näkevät sen, sanoo Food Factory Breweryn panimomestari Eemeli Tuhkanen liimaillessaan tölkkeihin etikettejä.
Lasiseinän toisella puolella asiakkaat suuntaavat ruokaostoksille. Osa heistä hidastaa ja tarkentaa katsettaan hohtaviin olutpannuihin.
– Paljon tulee kysymyksiä niin tekniikasta kuin oluen maustakin – eikä pelkästään meidän omista. Välillä pyydetään kaupan puolelle, juomahyllyille auttamaan, millainen olut sopisi vaikkapa grillijuhliin.
Vaikutuksista olutkulttuuriin puhuu mielellään myös kauppias Jylli.
– Edistämme myös lähiolutkulttuuria, joka on kasvanut isoin harppauksin viime vuosina. Tarjoamme lähiruokaa ja nyt myös olutta, joka on tuotettu niin paikallisesti kuin mahdollista.
Turun Oluen Ystäväin seurassakin katsotaan oluen valmistuksen tuomista kansan keskelle tyytyväisenä.
– Kun hieno, kiiltävä panimolaitos tulee kaikkien nähtäville, niin kyllähän se herättää mielenkiintoa. Se houkuttelee kokeilemaan tuotteita, ja sitä kautta ehkä laajentamaan maistelua muihinkin oluihin, uskoo olutseuran varapuheenjohtaja Markku Haapio.
Kukaan kolmesta herrasta – panimomestari, kauppias tai olutharrastaja – ei usko, että poikkeuksellisen vahvojen oluiden myyminen keskellä ruokakauppaa houkuttaisi entistä humalahakuisempaan juomiseen.
– Olutharrastajat ostavat laadukkaita juomia, jotka voivat olla kalliitakin. Niitä sitten vain juodaan vähemmän. Jaetaan yksi pullo useampaan lasiin ja maistellaan. Silloin ei ole kyse juopottelusta, vaan harrastuksesta, sanoo Eemeli Tuhkanen.
Olut harrastuksena ei katso ikää
Kun kysyy kauppias Juha Jylliltä, millaisiin asiakkaisiin Länsikeskuksessa tähdätään erikoisoluilla ja paikan päällä pannulla, vahvalla oluella, hän kieltäytyy puhumasta mitään ikäryhmistä.
– Olutharrastajia on kaikissa ikäluokissa. Enemmänkin on kyse nautiskelijoista ja innostujista. Meillä on paljon tietoa asiakasprofiileista, ja erikoisemmat tuotteet ja paikallisuus uppoavat erityisesti nautiskelijoihin.
Turussa ehdittiin siis tekemään oluenmyynnin ja ruokakauppojen historiaa ensimmäisenä, kun 7-prosenttinen IPA tuli myyntiin ruokamarketin keskellä. K-Citymarket Pirkkala on lanseeraamassa oman vahvan oluensa maaliskuussa. Kolmas pienpanimo ruokakaupassa on Vantaan Tammistossa.
Olutvalikoiman laajuus on ruokakaupalle valttia
Ruokakaupoissa olutmerkkien ja -lajien valikoima on kasvanut viime vuosina valtavasti. Enää ei isojen markettien hyllyjä lasketa metreissä, vaan kymmenissä metreissä.
Paljonkohan henkilökunta joutuu pyyhkimään pölyjä pulloista? Löytyykö kaikille erikoisuuksille ostajansa?
– Erikoisoluissa juuri valikoiman laajuus myy. Kaikki eivät tietenkään ole bestsellereitä, mutta vanhaksi meneviä tuotteita ei juurikaan ole. Emme me niitä joudu jakamaan henkilökunnan kesken, toteaa kauppias Juha Jylli.
Kun olutharrastaja Markku Haapio kävelee oluthyllyjen viertä, hän myhäilee itsekseen: tämän me saimme aikaan. Nimittäin 1990-luvun alussa perustettiin useita olutseuroja, joiden tavoite oli saada Suomeen tuontioluita laajentamaan suppeaa olutvalikoimaa.
Haapio oli perustamassa Turun Oluen Ystäväin seuraa, jossa hän vieläkin toimii varapuheenjohtajana.
– Tällaisesta pienpanimobuumista ei alkuaikoina osattu haaveillakaan. Nyt valikoima kasvaa koko ajan. Olutseura voikin keskittyä rauhassa olutkulttuurin edistämiseen.
Vastauksellaan Haapio viittaa siihen, että seurassa panostetaan nykyään oluen ja ruoan yhdistämiseen. Mikä sopii minkäkin kanssa? Myös oluiden vertailu onnistuu nykyään ihan toisella tapaa, kun valikoimaa riittää.
Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella. Kommentointi sulkeutuu 8. helmikuuta kello 23.
Lue lisää:
Pienpanimot kiinnostavat sijoittajia – osakeanti voi olla osoitus myös fanikulttuurista