Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
AMK-opiskelijat tekevät yleensä joka vuosi useita ryhmätöitä alaa katsomatta. Opiskelijat halutaan valmentaa näin työelämään, jossa vain harva tekee työtään täysin yksin.
Ryhmätöitä ei tehdä vain oppimista varten, vaan myös suuret ryhmäkoot pakottavat opettajia valitsemaan ryhmätyön tekemisen: seitsemän ryhmätyötä voi olla nopeampi tarkistaa kuin neljäkymmentä yksilötyötä.
Pahimmillaan ryhmäprojekti voi haitata oppimista, kun kaikki energia menee työstä selviämiseen. Moni opiskelija kokee, että ryhmässä tekeminen on kuormittavampaa kuin yksilötehtävät: motivaatiota syövät lusmuilevat ryhmäläiset ja välillä taas ohjauksen puute.
Kysyimme kolmelta LAB-ammattikorkeakoulun opiskelijakunta KOEn hallituksen jäseneltä heidän kokemuksiaan ryhmätöistä ja etsimme keinoja, miten ryhmätöistä saa eniten irti.
Vapaakyytiläiset jättävät muiden harteille raskaamman taakan
– Kerran jouduin heittämään yhden ryhmäläisen ulos, kun hän ei tehnyt mitään. Se ei tuntunut kivalta, mutta oli ryhmän parhaaksi. Stressiä lisää, kun pitää miettiä toisen opintoja omien lisäksi, sanoo toista vuotta restonomiksi opiskeleva Niklas Tommola.
Ensimmäistä vuotta kansainvälistä liiketoimintaa opiskeleva Anna Salonen kertoo, että etätapaamisissa jotkut lymyilevät kiinni olevan kameran suojassa, eivätkä edes suostu näkemään kasvotusten.
Opiskelijoiden mielestä on välillä vaikea puuttua, jos opiskelukaveri ei tee osuuttaan. Työelämästä tuttua esimies-työntekijä-hierarkiaa ei vielä ole, vaan kaikki ovat saman arvoisia.
Ryhmän ongelmiin kannattaa varautua jo heti ryhmätyön alussa määrittelemällä yhdessä ryhmän tavoitteet, kirjoittamalla säännöt ja päättämällä yhdyshenkilö kommunikoimaan ryhmän ja opettajan välillä.
Yleensä ryhmätyön tavoitteen kertoo opettaja, mutta yhdessä on hyvä määritellä vielä, tavoitteleeko ryhmä täydellistä numeroa vai yritetäänkö saada aikaan keskiverto tulos. Näin kaikki tietävät, millaisella antaumuksella ihmiset ovat mukana.
Yhdessä luodut säännöt ovat auktoriteetti, joka otetaan esiin, jos joku asia alkaa hiertämään. Silloin kenenkään ei tarvitse nousta ylitse muiden etsimään ratkaisuja riitatilanteessa.
Mitä teen, kun toisen naama ärsyttää?
Säännöt helpottavat yhdessä tekemistä, mutta eivät välttämättä estä sitä, että jonkun naama alkaa ärsyttää. Innostu ryhmästä -kirjan kirjoittaneen sosiaalipsykologi Saara Repon mukaan ärsyyntyminen on osa ihmisten kanssa toimimista, eikä sitä kannata yrittää vältellä vaan ennemminkin sietää.
Repo neuvoo, että ärsyyntymistä voi lievittää kertomalla fiksulla tavalla ryhmäläisille, mikä ottaa päähän. Suun avaaminen voi aloittaa hyvän keskustelun.
Tilannetta voi yrittää myös kääntää itselleen voitoksi ja miettiä, mitä se opettaa muiden tavoista ajatella.
Jos toisille sanominen tuntuu vaikealta, Repo vinkkaa käyttämään aseenaan kehuja. Niitä on usein helpompi antaa kuin risuja. Kehumalla työnsä hoitaneita voi samalla antaa ilman kehuja jääneelle laiskottelijalle vinkin, että tällä kertaa panoksesi ei ollut kehumisen arvoinen.
Saako laiska palkkansa?
– Joskus arvosana on ollut epäoikeudenmukainen. Yksi sai saman numeron kuin muut, vaikka ei tehnyt paljon mitään, muistelee Salonen.
Ryhmätöiden arvosanat aiheuttavat opettajille päänvaivaa. Opettajat eivät pysty millään vahtimaan jokaisen ryhmäläisen tekemiä hommia.
LAB-ammattikorkeakoulun kalustemuotoilun lehtori Harri Kalliomäki myöntää, että joskus lusmu saa saman arvosanan kuin ryhmän ahkerat.
Ryhmätyöt eivät kuitenkaan muodosta koko kurssin arvosanaa. Lisäksi moni opettaja käyttää hyväkseen vertaisarviointia, jossa opiskelijat antavat arvosanan sekä itselleen että muille ryhmäläisille. Opettajalle voi muutenkin vinkata, jos joku ei tee hommiaan.
Toisten tekemisiä tai tekemättä jättämisiä ei kannata liikaa miettiä. Sosiaalipsykologi Saara Repon mukaan parhaiten oppii, kun on itse aktiivinen. Usein peukalokyytiläisyys koituu lopulta omaksi tappioksi.
– Mieti, mitä voit antaa ryhmälle äläkä mitä voit saada. Se voi antaa paradoksaalisesti enemmän myös itselle.
"Ohjaava opettaja on Jumalan lahja"
Moni opettaja suosii ryhmätöitä, sillä ryhmätöiden on todettu opettavan asioita monipuolisemmin. Opettajilla ei kuitenkaan ole aina aikaa tai taitoja ohjata ryhmätöitä.
– Ohjaava opettaja on Jumalan lahja. Jotkut antavat vain tehtävälaput. Se on kuin opettaja näyttäisi täydellisen veistoksen ja antaisi metallinpalan eteen sanoen "tehkää tuollainen", kuvailee toista vuotta kansainvälistä liiketaloutta opiskeleva Nooa Kopanen.
Lehtori Kalliomäen mielestä ryhmätöitä vedetään välillä korkeakouluopetuksessa väärin. Opettajan tehtävänä on toimia tiimien valmentajana, joka motivoi, ohjaa läpi vaiheiden ja varmistaa, että tavoitteet saavutetaan
Ryhmiä muodostetaan yhä arpomalla, jolloin tiimissä ei välttämättä ole oikeanlaista osaamista tehtävän tekemiseen. Esimerkiksi kalustemuotoilussa ryhmässä pitää olla paljon hulluja ideoita tuottava jäsen, henkilö joka osaa muuttaa hulluja ideoita käytäntöön ja joku joka osaa laittaa suunnitelmat esitettävään muotoon. Jos ryhmässä on vain hulluja ideoita suoltavia ihmisiä, ei ryhmä pääse pitkälle.
Kalliomäen mukaan opettajalle voi sanoa, jos kokee ryhmätyön huonosti ohjatuksi. Parhaimmillaan opettaja tajuaa muuttaa keinojaan.
Ryhmätyöstä saa eniten oppia miettimällä ryhmän tavoitteiden lisäksi myös omat tavoitteet. Jos ryhmä valitsee omasta mielestä tylsän aiheen, voi miettiä, voisiko oppimisen paikka löytyä ryhmäkommunikaatiosta tai uudesta roolista ryhmässä.
Lopputulos ei ratkaise opinnoissa, vaan tärkeintä on kliseisesti matka. Kalliomäki muistuttaa, että oppiminen tuntuu harvoin helpolta.
– Oppiminen ei tapahdu epämukavuusalueella vaan tuntemattomalla alueella. Oppiminen on välillä tuskallista, koska siinä joudutaan muuttamaan omia ennakkokäsityksiä. Jos lopputulos on keskinkertaista parempi, mutta työ on tehty vasurilla, mitä siitä on opittu?
Juttua varten on haastateltu myös LAB-ammattikorkeakoulun yliopettaja Pia Haapeaa ja lehtori Taina Orpanaa.
Millaisia muistoja sinulla on ryhmätöistä? Menikö kaikki putkeen vai menikö hermot? Voit kertoa kokemuksesi ja osallistua keskusteluun 12.2. kello 23:een saakka.