Suvi huusi niin kovaa, että hänen 3-vuotias poikansa jäätyi kauhusta jääkalikaksi. Se oli ensimmäinen kerta, kun Suvilla meni hermot.
Oli vuosi 2019 ja kolmekymppinen yksinhuoltaja Suvi asui pikkupaikkakunnalla Varsinais-Suomessa lapsensa Eliaksen kanssa. Äiti ja poika olivat tehneet kalasoppaa, niin kuin monesti aiemmin. Elias oli halunnut nyppiä tillejä sekaan.
Suvi ei muista tarkalleen, mistä hän suuttui. Mutta hän muistaa, kuinka Elias mureni silmissä, kun hän pelkäsi niin paljon äitiään.
Se ei jäänyt viimeiseksi kerraksi, kun Suvi raivostui lapselleen. Pikkuhiljaa Suvin otteet menivät rajummiksi: hän riehtoi ja töni Eliasta.
Pahimmat olivat ne kerrat, kun Suvi löi Eliasta takaisin. Elias oli lyönyt häntä ensin, niin kuin lapset saattavat suutuspäissään tehdä, kun eivät osaa hallita tunteitaan.
Kun nainen käyttää väkivaltaa, sen uhriksi joutuvat yleensä ne kaikkein lähimmät: lapset ja puoliso.
Haastattelututkimuksessa (siirryt toiseen palveluun) parisuhteissa olleista miehistä 16 prosenttia oli kokenut nykyisen kumppaninsa taholta fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai sillä uhkailua. Miesten ja naisten tekemä parisuhdeväkivalta nykyisessä suhteessa on suunnilleen yhtä yleistä.
Tutkimuksen mukaan perheiden sisällä äidit käyttävät enemmän väkivaltaa lapsia kohtaan kuin isät.
Kodin seinien sisällä tapahtuva väkivalta on pitkälti piilorikollisuutta: arvioiden mukaan alle 10 prosenttia perheiden sisällä tapahtuvasta väkivallasta tulee poliisin tietoon.
Maria Akatemian ehkäisevän väkivaltatyön asiantuntija Veera Virta kohtaa työssään eri-ikäisiä naisia, jotka käyttävät tai pelkäävät käyttävänsä väkivaltaa.
Tyypillinen apua hakeva nainen on tavallinen, 30–45-vuotias ruuhkavuosia elävä alle kouluikäisten lasten äiti. Arjen väsymys ja kuormitus saa tunteet lyömään yli.
– Suhde lapseen voi herättää uudenlaista raivon tunnetta, joka on ristiriitaista ja pelottavaa, kun samaan aikaan kyseessä on rakkain ihmissuhde, Virta sanoo.
Naiset pelkäävät, mihin viha voi lopulta johtaa.
Veera Virta
Väkivalta voi olla kovakouraisia otteita, tavaroiden heittelyä tai lyömistä. Huutamista ja raivokohtauksia.
Lyöminen ei ole aina se, mikä satuttaa eniten. Maria Akatemian työssä näkyy enemmän henkistä väkivaltaa, esimerkiksi uhkailua, nimittelyä ja nolaamista. Tutkimusten mukaan henkisestä väkivallasta voi jäädä uhriin syvemmät jäljet kuin yksittäisistä fyysisistä teoista.
Yhdellä paha olo tulee ulos väkivaltaisina mielikuvina, satutusfantasioina. Toinen satuttaa vihastuksissaan itseään, kun ei halua tehdä pahaa lapselleen.
– Naiset pelkäävät, mihin viha voi lopulta johtaa, sanoo Virta.
Nuorilla väkivalta on vain yksi haasteista
Vuonna 2021 Maria Akatemia sai 650 yhteydenottoa ja vertaistukiryhmiin osallistui 145 naista. Yhteydenottojen määrä on kasvanut tasaisesti koko järjestön kymmenen toimintavuoden aikana.
– Korona-aika näkyy haasteiden kasaantumisena. Naisilla alkaa olla ongelmia paljon ja monella taholla, Virta sanoo.
Ensimmäisenä koronavuonna 2020 Maria Akatemialta apua hakeneiden määrä nousi 30 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna.
Äitien lisäksi toinen selkeä ryhmä avunhakijoissa ovat nuoret, noin parikymppiset naiset. Heillä väkivalta on vain yksi elämän haasteista: voi olla päihde- ja mielenterveysongelmaa sekä muita elämänhallinnan ongelmia.
Nuorilla naisilla korostuu itseen kohdistuva väkivalta, mutta myös väkivalta parisuhteessa. Nuoret naiset ovat usein samaan aikaan sekä väkivallan tekijöitä että kokijoita.
Suvin paine kasvoi liian suureksi
Suvi otti yhteyttä Maria Akatemian chattiin keväällä 2021, kun ahdistus alkoi käydä liian suureksi. Ylilyöntejä oli sekä parisuhteessa että äitiydessä.
Kynttilää oli poltettu molemmista päistä jo pidemmän aikaa. Kolmekymppinen Suvi palasi pitkältä hoitovapaalta hoivatyöhön, jossa ilmapiiri oli kuormittava.
Hän oli ollut yksin Eliaksen kanssa pojan syntymästä lähtien, uponnut täysin äitiyteen ja unohtanut itsensä. Nyt myös etäsuhde uuteen kumppaniin rakoili. Kuormitusta lisäsi se, että Suvi auttoi isäänsä maatilalla.
Vaikka fyysinen väkivalta kohdistui lapseen, myös kumppani sai kärsiä Suvin pahasta olosta. Ilmassa oli mustasukkaisuutta ja kyttäämistä.
Minulla oli synkkiä ajatuksia, että olen ihan paska eikä minun kuuluisi olla olemassa.
Suvi
Elias söi huonosti ja yksipuolisesti, koska Suvi ei uskaltanut vaatia poikaa syömään enemmän kasviksia. Hän pelkäsi raivostuvansa.
Suvi säikähti hurjaa käytöstään. Raivokohtauksen jälkeen hänelle tuli usein itku ja hän pyysi anteeksi Eliakselta.
– Muistan, että olin todella kyllästynyt siihen, miten lupasin aina uudelleen lapselle, että en enää koskaan tekisi ikävästi, mutta se ei pitänyt, Suvi sanoo.
– Minulla oli synkkiä ajatuksia, että olen ihan paska eikä minun kuuluisi olla olemassa.
Lopulta Suvi nöyrtyi, että hän ei pysty ratkaisemaan asiaa itse.
Häpeä
Väkivaltainen nainen kokee usein suurta häpeää ja syyllisyyttä käytöksestään.
Naisen tai äidin väkivaltaisuus on vaiettu asia. Veera Virran mukaan se johtuu voimakkaasta äitimyytistä, jossa nainen nähdään hoivaavana ja muut itsensä edelle laittavana. Viha ei sovi siihen kuvaan.
Virta kertoo, että moni apua hakevista naisista kuvailee olleensa aina kilttejä ja sovittelevia. Omat rajat ovat hukassa, eikä niistä osata pitää kiinni.
– Jos on koko elämänsä kokenut itsensä sivuutetuksi, kerää sisäänsä tuhoavaa aggressiota, Virta sanoo.
Viha on usein vain toissijainen tunne: sen takana on haavoittuvampia tunteita, kuten pelkoa, keinottomuutta ja surua.
Työstressi, rahahuolet tai huonot välit omien vanhempien kanssa voivat purkautua kotona. Nainen saattaa myös olla katkera puolisolleen, mutta kostaa sen lapselle.
– Herättelen asiakastyössä naisia siihen, että kenen suuntaan vihan tunne oikeasti kuuluisi. Jos et osaa töissä pitää rajojasi tai et ole tullut kuulluksi, saatat räjähdella kotona. Lapsi on helppo kohde, Virta sanoo.
Ehkäisevässä väkivaltatyössä on periaatteena, että väkivalta on aina väärin eikä sitä voi oikeuttaa millään. Silti kun Virta käy riitoja naisten kanssa läpi jälkikäteen, harvemmin yksi on selvästi väkivallan tekijä ja toinen kokija.
– Nainen on esimerkiksi tönäissyt kumppania ja heitellyt tavaroita. Sitten selviää, että kumppani on sitä ennen pitänyt kaksi viikkoa mykkäkoulua. Se on henkisen väkivallan käyttöä, sanoo Virta.
Usein tunnesäätelyn ongelmien juuret johtavat lapsuudenkotiin, jossa ei ole saanut näyttää tunteitaan tai tarpeitaan.
Äiti on huutokoulussa
Vertaistukiryhmässä Suville selvisi, mikä hänelle oli aiheuttanut uupumusta ja katkeruutta: hän oli aina laittanut itsensä viimeiseksi. Harrastukset ja kavereiden kanssa tekeminen olivat jääneet, kun hän oli niin uppoutunut äitiyteen.
Hän koki voimattomuutta siitä, että elämä ei ollut mennyt niin kuin piti.
– Minun pitää itse raivata tilaa liikunnalle, sillä kukaan muu ei tule tekemään sitä puolestani, nyt 35-vuotias Suvi sanoo.
Suvi kertoi avoimesti Elias-pojalleen menneensä "huutokouluun". Samalla hän aloitti läheisriippuvuusryhmässä.
Nykyään Suvi osaa sanoa ei. Jos isä pyytää auttamaan maatilalla, Suvi auttaa vain omilla ehdoillaan.
Suvi on oppinut myös sanoittamaan paremmin tarpeitaan ja ennakoimaan kuormittavia tilanteita. Hikisen työvuoron jälkeen hän sanoo miehelleen, että haluaa mahdollisimman pian suihkuun.
Edelleen Suvilla menevät hermot, mutta eivät niin pahasti kuin ennen. Elias syö nykyään paljon monipuolisemmin, kun äiti uskaltaa vaatia sitä häneltä.
– Ihanaa, että lapseni ei enää pelkää minua. Hän uskaltaa näyttää omia tunteitaan, Suvi sanoo.
Suvin ja Eliaksen nimet on muutettu asian arkaluonteisuuden vuoksi. Juttua varten on haastateltu myös Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan professoria Marita Hussoa sekä käytetty lähteenä Emmi Latun väitöskirjaa Naisten tekemä väkivalta (siirryt toiseen palveluun) (2016) ja Tuhansien iskujen maa – miesten kokema väkivalta Suomessa (siirryt toiseen palveluun) -tutkimusta (2010).
Juttua muokattu 25.2.2022 klo 10:06: Vaihdettu oikea lähdelinkki kappaleeseen, jossa kerrotaan miesten ja naisten tekemän parisuhdeväkivallan nykyisessä suhteessa olevan suunnilleen yhtä yleistä.
Keskustelu on päättynyt.
Lue lisää:
