Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
– Olkaa varuillanne. Ja varoittakaa lapsianne.
Huhtikuussa 2019 Länsi-Tampereella levisi pelkoa herättävä huhu. Kaksi alakouluikäistä lasta oli raiskattu – ja tekijä oli vapaana.
Rikosta seuraavana päivänä poliisi kertoi tutkivansa tapauksia. Tiedossa ei ollut mitään sellaista, minkä perusteella olisi aihetta yleisempään pelkoon, poliisi tiedotti.
Se ei riittänyt kaikille. Suomi24-keskustelupalstalla joku julisti Tesoman NoGo-alueeksi.
Se viesti tarkoitti, että tekijä oli ulkomaalaistaustainen – ja että poliisi pimitti tietoa tarkoituksella. Tällaisia tulkintoja levitetään sosiaalisessa mediassa tavanmukaisesti, kun kyse on tutkinnassa olevasta seksuaalirikoksesta.
Länsi-Tampereen tapauksessa tekijän taustasta näytti olevan todisteitakin: netissä levisi kuvakaappaus paikallisten taksien jakamasta tiedotteesta. Sen mukaan poliisi etsi Tampereella ulkomaalaistaustaista 30–35-vuotiasta miestä. Epäillyllä oli pitkähkö parta ja yllään vaalea takki, jossa luki mahdollisesti "Hugo Boss".
– Vittu täytyy vaan aseistua ja kostaa! turhautunut kommentoija purkautui Suomi24-sivustolla.
Oli vain yksi mutta. Lähes kaikki sosiaalisessa mediassa levinneet tiedot olivat vääriä. Se paljastuisi, kun tapauksen todellinen tekijä myöhemmin jäisi kiinni.
Maahanmuuttajien rikokset ylikorostuvat somessa
Länsi-Tampereen tapaus on esimerkki siitä, miten rikoksista levitetään sosiaalisessa mediassa värittynyttä tai välillä myös täysin väärää tietoa.
Ylen selvityksen perusteella kaikkein räjähdysherkimpiä keskusteluita yhdistää yksi asia: tekijän etnisyys.
Kun rikoksen tekijää oletetaan maahanmuuttajaksi, rikoksesta tulee kokoansa suurempi asia. Siitä tulee politiikkaa ja vallankäyttöä.
Kävimme tätä juttua varten läpi, millaista keskustelua 12 seksuaalirikosta olivat herättäneet sosiaalisessa mediassa. Niistä oli julkaistu yhteensä yli 4 400 viestiä Twitterissä ja Suomi24-palvelussa.
Selvityksen perusteella rikosuutista kommentoidaan ja jaetaan varsinkin Twitterissä moninkertaisesti enemmän, jos rikoksen tekijän oletetaan olevan maahanmuuttajataustainen. On yleisesti tiedossa, että tietyt ulkomaalaistaustaiset ryhmät ovat seksuaalirikoksissa yliedustettuina. Se yliedustus kuitenkin moninkertaistuu sosiaalisen median todellisuudessa.
Selvityksessä nousi esiin maahanmuuttajien tekemää rikollisuutta voimakkaasti esiin tuova verkosto. He eivät ole merkityksettömiä trollitilejä, vaan heitä seuraa joukko kansanedustajia ja muita valtakunnallisesti tunnettuja poliittisia vaikuttajia.
Taustalla uskomus rikoksia peittelevästä "valtamediasta"
"Marko" on yksi suomenkielisen Twitterin aktiivisista maahanmuuttajien rikollisuutta jakavista keskustelijoista. Hänellä on tilillään koko nimi, mutta emme kerro sitä tässä. Marko kieltäytyi esiintymästä "Ylen vedätyksenä" pitämässään jutussa, emmekä tiedä varmasti hänen oikeaa nimeään.
Marko käy tilillään yhteiskunnallista keskustelua rikoksista, mutta valikoiden – kiinnostus rajautuu lähes täysin tekijän ihonvärin mukaan. Se johtuu hänen mukaansa siitä siitä, että "valtamediat" tarkoituksellisesti peittelevät maahanmuuttajataustaista rikollisuutta.
Vielä kymmenen vuotta sitten rikoksesta epäillyn nimen, tuntomerkin ja taustojen julkaisu oli lähes kokonaan perinteisen journalistisen median, poliisin ja oikeuslaitoksen käsissä. Viime vuosina tilanne on kuitenkin muuttunut.
Nykyään esimerkiksi Marko saattaa julkaista sellaisenaan kuvakaappauksen käräjäoikeuden asiakirjasta, jolla näkyy vangitun koko nimi, syntymäaika, epäilty rikos ja sen tekoaika ja -paikka. Nämä ovat kaikki julkisia tietoja, mutta esimerkiksi Yle julkaisee epäillyn nimen esitutkintavaiheessa hyvin harvoin.
– Tietysti taustalla on Julkisen sanan neuvoston säännöt ja muu diibadaaba, mutta nähdäkseni useimmat läntisetkin yhteiskunnat uutisoivat näistä vapaammin, Marko perustelee toimintaansa viestissä Ylelle.
Tutkija: Ilmiö korostunut erityisesti Twitterissä
Ilmiö ei ole uusi, mutta se on muuttunut. Nimenomaan Twitterin puolella ulkomaalaisvastainen puhe vaikuttaa lisääntyneen, sanoo tutkijatohtori Aleksi Knuutila Jyväskylän yliopistosta.
Lisäksi keskustelijat eivät välttämättä käytä avoimen rasistisia ilmaisuja, koska sellainen voisi johtaa heidän tiliensä sulkemiseen. Tilalle on tullut eräänlainen salakieli. "Ullatus" ja "yksittäistapaus" viittaavat rikosuutisessa epäillyn maahanmuuttajataustaan, samoin termit "moniosaaja" ja "työvoimapulan paikkaaja".
– Se on yksi keino rakentaa yhteisöä, Knuutila sanoo.
Toinen yleinen tapa on rikoksesta epäillyn tai tuomitun nimen julkaisu. Pelkkä ulkomaalaiselta kuulostava nimi vie huomion tekijän etniseen taustaan ilman, että viestissä olisi muuten mitään leimaavaa.
Selvitimme tätä juttua varten myös sen, kuinka usein seksuaalirikoksesta epäillyn tai tuomitun nimi päätyy julki Twitterissä. Ero oli niin suuri, että kyse tuskin on sattumasta.
Poliisi: "Keskustelu ryöpsähti ihan omiin atmosfääreihinsä"
Komisario Joni Länsipuro huokaa. Hän muistaa Länsi-Tampereen raiskausjutun hyvin. Tapauksen tutkinnanjohtajana hän oli se poliisi, joka päätti lähettää takseille viestin "ulkomaalaistaustaisen Hugo Boss -miehen" tuntomerkeistä.
– Siinä oli kyse akuutista tilanteesta ja tavoitteena oli saada kansalaisilta apua, Länsipuro sanoo.
Etsittävän henkilön tuntomerkkien julkaisu on poliisin näkökulmasta vaikea kysymys. Jos kertoo liikaa, se voi vääristää mahdollisten todistajien havaintoja. Henkilön ihonvärikään ei aina ole niin hyvä tuntomerkki kuin ulkopuoliset ajattelevat.
Länsi-Tampereen tapauksessa poliisi päätti kertoa paitsi vaatteiden väristä, myös ulkomaalaistaustasta. Näitä tietoja ei koskaan annettu medialle, mutta taksien kautta tuntomerkit levisivät sosiaaliseen mediaan.
– Keskustelu ryöpsähti ihan omiin atmosfääreihinsä, Länsipuro sanoo.
Etsintä tuotti kuitenkin tulosta: Hugo Boss -mies käveli poliisiasemalle. Poliisille selvisi, että mies ei liittynyt tutkittuun tapaukseen millään tavalla. Tätä ei kerrottu julkisuuteen. Sosiaalisen median palstoilla mies oli edelleen oletettu lapsenraiskaaja.
– Se oli harmi. Mutta kun tutkinta on kesken, emme voi oikaista julkisuudessa tiettyjä tietoja, vaikka ne olisivat miten vääriä, Länsipuro sanoo.
Niinpä poliisit sulkivat korvansa tapauksen ympärille nousseelta kohulta ja jatkoivat todellisen tekijän etsimistä.
Ulkomaalaistaustaiset selkeästi yliedustettuina
Poliittisesti latautuneen rikoskeskustelun taustalla on todellinen yhteiskunnallinen ongelma. Ulkomaalaistaustaiset ovat selkeästi yliedustettuina raiskauksista epäillyissä. Esimerkiksi vuonna 2020 epäillyistä 30,7 prosenttia oli ulkomaalaistaustaisia. Väestössä heidän osuutensa oli tuona vuonna kahdeksan prosenttia. Voit lukea lisää ilmiöstä tästä Ylen vuonna 2021 julkaistusta jutusta.
Ilmiön syitä ei täysin tiedetä, kertoo väitöskirjatutkija Teemu Vauhkonen Helsingin yliopistosta. Yleisesti on tiedossa, että rikollisuuden riskitekijöitä ovat nuoruus ja huono-osaisuus. Ne eivät kuitenkaan selitä ulkomailla syntyneiden suurempaa riskiä saada tuomio seksuaalirikoksesta.
– Kulttuuriset syyt ja esimerkiksi kyvyttömyys lukea ihmisten käyttäytymistä uudessa kotimaassa saattavat olla osaselitys. Siitä ei kuitenkaan ole vahvaa näyttöä Suomessa, Vauhkonen sanoo.
Kun Vauhkonen julkaisi kahden kollegansa kanssa raportin seksuaalirikollisuudesta viime vuonna, hän sai pikakurssin siitä, mikä aiheessa kiinnostaa ihmisiä.
147-sivuisessa raportissa murrettiin seksuaalirikollisuuteen liittyviä myyttejä ja valotettiin taustoja niin tekijöiltä kuin uhreiltakin. Lähes kaikki julkinen keskustelu pyöri kuitenkin puolentoista sivun ympärillä. Ne sivut käsittelivät maahanmuuttajien osuutta rikoksiin.
– Siinä jäi kaikki muu huomiotta. Se oli turhauttavaa.
Trolli, jota seuraavat kansanedustajatkin
Eräänä lauantaiaamuna Twitteriin ilmestyi uusi tili. Mustavalkoisessa profiiikuvassa oli hymyilevä vaaleatukkainen nainen. Se näytti nuoruuskuvalta.
– Kaunis päivä tänään! uusi twiittaaja toivotti.
Sen jälkeen tili alkoi julkaista uutisia kuin konekiväärin piipusta. Autopaloja Ruotsista, maahanmuuttajien seksuaalirikoksia Suomesta ja Virosta. Seuraavana päivänä tili toivotti taas kaunista päivää – ja jatkoi tulitusta. Välillä uutislinkkejä tuli useita minuutissa. Ei ollut mitenkään mahdollista, että hän olisi ehtinyt lukea jakamiaan juttuja.
Tilillä on ihmisen koko nimi, mutta sen nimisestä henkilöstä ei löydy jälkeä mistään Twitterin ulkopuolelta.
On kiusaus pitää tämänkaltaisia tilejä trolleina, joilla ei ole mitään merkitystä julkisessa keskustelussa. Se on kuitenkin harhaluulo.
Ensinnäkin tilien toiminta johtaa siihen, että erityisesti maahanmuuttajien rikoksista kertovat viestit saavat enemmän ja enemmän näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa. Muillekin käyttäjille syntyy vaikutelma, että ilmiö on suurempi kuin se onkaan.
Toiseksi tilit eivät toimi tyhjiössä. Ylen selvityksessä nousi esiin esimerkiksi Twitterissä kymmenen aktiivisen keskustelijan joukko. Heistä yhdeksän kirjoittaa rikoksista käytännössä pelkästään maahanmuuttajanäkökulmalla, kymmenes rikoksista ylipäänsä. Osalla rikokset tuntuvat olevan tärkein aihe, osalla yksi aihe muiden joukossa.
Tämän kymmenen tilin joukon seuraajista löytyy muun muassa 15 kansanedustajaa, kaksi europarlamentaarikkoa, heidän avustajiaan, puoluesihteereitä tai puolueiden poliittisia suunnittelijoita – sekä vähintään kymmeniä paikallispäättäjiä.
Puolueittain edustajia on perussuomalaisista, VKK:sta ja kokoomuksesta – mutta yksittäisenä myös SDP:stä ja keskustasta. Alla on kuvattu sellaisia poliittisia henkilöitä, jotka seuraavat useampaa kuin yhtä Ylen selvityksessä olleista tileistä. Kuva perustuu maalis–huhtikuun 2022 tilanteeseen.
Pelkkä seuraaminen ei todista, että tileillä olisi vaikutusta edellä mainittuihin päättäjiin. Esimerkiksi kokoomuksen Pauli Kiuru on ottanut kantaa maahanmuuttajien rikollisuuteen ilmiönä, mutta kiistää jakavansa seuraamiensa tilien maahanmuuttajavastaisia arvoja.
– En ajattele esimerkiksi, että maahanmuuttajien rikoksia peiteltäisiin jotenkin suunnitelmallisesti, Kiuru sanoo.
Joidenkin poliitikkojen oma toiminta näyttää kuitenkin siltä, että heillä on yhteinen kieli ja yhteisiä näkemyksiä tilien kanssa. Tästä löytyy esimerkkejä europarlamentaarikko Laura Huhtasaaren (ps.) avustaja Olli Kotron Twitter-keskusteluista.
– Hejsan Eva [RKP:n kansanedustaja Eva Biaudet] tuliko voimavaraisempi ja rikkaampi olo? Kotro kysyi pilkallisesti erään maahanmuuttajan tekemästä seksuaalirikoksesta twiitatessaan.
Kotro sanoo Ylelle, että hänen mielestään maahanmuuttoa on käsitelty mediassa vuosikausia yksipuolisesta näkökulmasta. Hänen tapansa keskustella aiheesta Twitterissä on eräänlainen vastine tähän.
Kotron mukaan Suomessa on "kriittinen massa, joka on menettänyt uskonsa median puolueettomuuteen".
Mutta entä jos tämän kriittisen massan näkemys onkin vääristynyt sen vuoksi, että he kohtaavat sosiaalisessa mediassa suhteettoman paljon sisältöä nimenomaan maahanmuuton haitoista?
– Siihen en tältä tasolta pysty ottamaan kantaa. Nämä ovat niin herkkiä asioita, että niitä on mahdoton mitata.
Provokatiivista keskustelutapaa käytetään Twitterissä myös Kotroa ja muita perussuomalaisia vastaan. Heitä haastetaan julkaisemalla heidän twiittiensä alle esimerkiksi kantasuomalaisten seksuaalirikollisten nimiä.
Selvitys ei löytänyt näyttöä median kaksoisstandardista
Keskustelupalstojen yleinen väittämä on, että media tietoisesti peittelee maahanmuuttajien rikostapauksia. Se perustuu perinteiseen populistiseen asetelmaan “todellisesta kansasta”, jota vastaan media, virkavalta ja asiantuntijat toimivat.
Äärimmäisessä tapauksessa median on väitetty tarkoituksella manipuloineen rikoksesta tuomitun maahanmuuttajataustaisen kuvaa, jotta hän näyttäisi kuvissa "kantasuomalaiselta".
Tätä juttua varten tehdyssä vertailussa väitteelle kaksoisstandardista ei löytynyt tukea: uutisointi ei riippunut tekijän etnisestä taustasta.
Jutun aineistossa oli 12 rikostapausta, joista puolessa epäilty tai tuomittu oli nimen perusteella ulkomaalaistaustainen. Ainoastaan lievimmässä tapauksista – jossa oli kyse raiskausten yrityksistä – nimeä tai etnistä taustaa ei julkaistu tuomion jälkeen, vaikka tieto olisi ollut saatavilla. Kaikkein vakavimmissa tapauksissa epäillyn etninen tausta kävi ilmi uutisoinnista jo alkuvaiheessa.
Nimen julkaisulinja näyttää kuitenkin selvityksen perusteella epäjohdonmukaiselta. Tämä on asia, johon journalistiseen mediaan kriittisesti suhtautuvat mielellään tarttuvat.
Neljässä tapauksessa kahdestatoista Yle ei ollut julkaissut maahanmuuttajataustaisen tai kantasuomalaisen tekijän nimeä, toisin kuin moni muu iso media. Yhdessä tapauksista julkaisemattomuutta ei ollut perusteltu.
Vastaavasti yhdessä tapauksessa maakuntalehti oli julkaissut tuomitun suomalaismiehen nimen, jonka muu mediakenttä oli uhrien suojelemiseen vedoten salannut. Median käytäntöjä nimenjulkaisussa on avattu esimerkiksi täällä (siirryt toiseen palveluun).
Lisäksi tässä jutussa olleiden rikostapausten osalta media twiittasi selvästi enemmän juttujaan tapauksissa, joissa epäilty tai tuomittu oli maahanmuuttajataustainen.
Tutkija: Taustalla pyrkimys muokata mielipiteitä maahanmuuttajista
Päihtyneeltä vaikuttava mies ylittää suojatietä bussin edestä Helsingin Rautatieaseman edustalla. Miehen kulku pysähtyy, kun hän huomaa tummaihoisen miehen bussin kuskinpaikalla.
– Painu sinäkin raiskari vittuun, mies huutaa ja jatkaa matkaansa.
Monilla Suomessa asuvilla maahanmuuttajilla on kokemuksia siitä, että heitä nimitellään tai muuten kohdellaan potentiaalisina rikollisina. On mahdotonta tietää, kuinka suuri merkitys sosiaalisen median rikoskeskusteluilla on tämäntyyppiselle rasismille.
Tutkija Anna Rastaan mukaan on tarkoitushakuista tuoda esille pelkästään ulkomaalaistaustaisten tekemiä rikoksia. Kirjoittelun tarkoitus on silloin muokata maahanmuuttajiin kohdistuvia mielipiteitä.
– Eikä tämä tarkoita sitä, että näistä asioista ei saisi puhua. Millään ei voi puolustaa naisiin kohdistuvaa häirintää ja väkivaltaa, Rastas sanoo.
Kun juuri ketään ei enää kiinnostanut totuus
Maaliskuussa 2020 Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi nuoren miehen ehdottomaan vankeuteen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Mies oli tehnyt sosiaalisessa mediassa valeprofiilin ja houkutellut sen avulla alakouluikäisen tytön kanssaan metsään. Siellä mies oli hyväksikäyttänyt lasta.
Se, mitä oli pidetty kahtena maahanmuuttajan tekemänä lapsenraiskauksena, olikin yksi aiheeton rikosepäily ja yksi törkeä lapsen hyväksikäyttö – josta tuomittiin pirkanmaalainen, kantasuomalainen mies. Moni media julkaisi tuomitun nimenkin.
Mutta siinä vaiheessa, kun totuus oli alkanut selvitä, tapaus ei näyttänyt kiinnostavan keskustelupalstoilla enää ketään.
– Onkohan pirkanmaalainen mies syntyperäinen pirkanmaalainen? eräs kirjoittaja tiedusteli Twitterissä.
Toinen vastasi:
– Tuskin jos uutinen ei maininnut asiaa isoilla kirjaimilla. Taas yksi tuhottu elämä [monikulttuurin] alttarilla ja kyvyttömien viranomaisten avustuksella.