Oman onnensa diabeetikko

Lohjalainen Harri Lyytikäinen, 73, on sairastanut ykköstyypin diabetesta 65 vuotta. Hän aloitti päivittäiset insuliinipistokset yhdeksänvuotiaana Mikkelin keskussairaalassa.

Hoitokontrolleissa hän kävi vuosikymmenten ajan säännöllisesti neljän-viiden kuukauden välein, kunnes koronapandemia muutti kaiken.

– Kontrolliajat ovat venyneet. Nyt on tasan 1,5 vuotta siitä, kun olen viimeksi käynyt, Lyytikäinen laskeskelee.

Diabetesliiton mukaan hoidon seuranta, ohjaus ja omahoidon tuki ovat olleet lamaannuksissa korona-aikana. Monet ovat jääneet yksin ja vaille tarvittavaa tukea.

Hoitoon pääsy on viivästynyt, koska resurssit on siirretty koronan hoitoon.

Diabeteksen lisäksi myös verenpainetaudin, masennuksen, astman ja muiden pitkäaikaissairauksien hoidot ovat kärsineet.

Sairaudet todetaan ja tarvittavat hoidot käynnistyvät myöhässä. Ennalta ehkäisevä työ on tekemättä.Päivystykset ovat ylikuormittuneet, koska potilaat eivät pääse normaaleille seurantakäynneille.

– Huolestuttavaa on, jos ihmiset pääsevät hoitoon vasta sairaampina. Silloin on kovasti kirittävää, ja osalla voi jo olla toimintakykyyn vaikuttavia lisäsairauksia, Diabetesliiton toiminnanjohtaja Juha Viertola pelkää.

Harri Lyytikäisen mielestä epävarmuus kasvaa, kun kontrollit viipyvät. Muutokset sairaudessa voivat olla arvaamattomia ja äkkinäisiä.

– Diabetes on aineenvaihduntatauti ja erilaiset muisti- ja tunnetilat voivat muuttua voimakkaasti. Kiputilat vaihtelevat niin nivelissä kuin pistäessä insuliinia. Iho ei tunnista enää piikin vaikutusta, hän kuvailee.

Lyytikäinen oli toivonut pumppuhoidon aloittamista pistosten tilalle. Pumppuhoidossa ihon alle laitetaan kanyyli, jonka kautta insuliini siirtyy elimistöön.

Se olisi hänelle kuin lomaa vuosikymmeniä kestäneen piikityksen jälkeen. Insuliini kun ei enää tunnu imeytyvän kovettuneeseen vatsanahkaan. Lyytikäinen ottaa insuliinia 6–7 kertaa päivässä, tarvittaessa useamminkin.

Luvattua pumppuhoitoa ei ole koronan takia pystytty kuitenkaan aloittamaan.

– Ehkä siihen olisi tarvittu ohjausta. Toki näin teknisenä ihmisenä olisin sen luultavasti helposti säätänyt käyttöön itsekin, hän arvelee.

Kakkostyypin diabeteksen diagnoosit ovat vähentyneet korona-aikana. Määrä putosi pandemian alkupuolella 15 prosenttia aiemmista vuosista.

Joko ihmiset eivät uskaltaneet mennä lääkäriin tai vastaanottoaikoja ei yksinkertaisesti ollut.

Suomessa on 450 000 diabeetikkoa. Heistä noin 50 000 sairastaa Lyytikäisen tavoin ykköstyypin diabetesta.

Viiveet voivat hankaloittaa hoitoa ja johtaa vakaviin akuutteihin komplikaatioihin tai pitkäaikaisiin terveysongelmiin, joista on haittaa sekä ihmiselle itselleen että yhteiskunnalle.

Hoitoilmoitusrekisterin mukaan myös verenpainetaudin, astman ja nivelrikkojen diagnooseja on tehty 15 prosenttia aiempaa vähemmän.

Jos tarkastellaan pelkästään perusterveydenhuoltoa, luvut ovat entistä tylymmät. Astmaa ja verenpainetautia diagnosoitiin lähes neljännes vähemmän ja diabetestakin yli viidennes vähemmän kuin ennen pandemiaa.

Heikko hoitotasapaino altistaa diabeetikon sydän- ja verenkiertosairauksille, silmäkomplikaatioille ja tuntoaistin muutoksille eli neuropatialle.

Lyytikäinen ymmärtää vaaran. Hän on entinen keikkamuusikko ja rumpali. Neuropatian takia hän lopetti aikanaan keikkailun.

– Vasemman jalan nilkka ei ottanut enää käskyjä vastaan. Se meni hervottomaksi, ja ramppi iski jalkaan. Siinä kävi sitten niin, että lopetin rumpujen soiton ja siirryin kokonaan digitaalisen musiikin tekemiseen.

Lyytikäinen on nykyisin erityisen tarkka omahoitonsa suhteen. Hän muun muassa mittaa verensokerinsa 25 kertaa päivässä olkapäähän kiinnitetyn sensorin avulla. Insuliini, liikunta ja ravinto, hän luettelee.

Ennen korona-aikaa hän menetti melkein näkönsä toisesta silmästään. Leikkaus pelasti silmän.

– Se oli oikea silmä, nyt vasemmassa alkaa olla sama ongelma. Lääkäreiden mukaan sitä ei kannata enää leikata.

Diabetesliiton mukaan lisäsairaudet moninkertaistavat diabeteksen aiheuttamat kustannukset.

– Jos hoito on ikään kuin tauolla, niin kallis lasku voi koitua maksettavaksi niin inhimillisesti kuin yhteiskunnan taloudenpidon kannalta, toiminnanjohtaja Juha Viertola toteaa.

Hän pohtii, hakeutuvatko kaikki hoidosta pudonneet ylipäätään takaisin hoidon piiriin.

– On tärkeää tunnistaa ja tavoittaa ihmiset, joilla on pitkä aika edellisestä käynnistä.

THL:n mukaan yhteydensaanti terveyskeskuksiin on huonontunut korona-aikana.

Puheluihin ei aina ehditä vastata eikä soittaa takaisin potilaille. Takaisinsoittopalvelu on paikoin kokonaan pois käytöstä.

Ehkäiseviä palveluja on vähennetty esimerkiksi koulu- ja opiskelijaterveydenhuollossa, koska resurssit on siirretty koronan hoitoon.

THL:n mukaan yli puolet eli 56 prosenttia asiakkaista pääsi lääkärin vastaanotolle kiireettömään hoitoon viikon sisällä yhteydenotosta joulukuussa 2021.

Tilasto kuitenkin hämää. Siinä ovat mukana vain henkilöt, jotka ovat ylipäätään saaneet yhteyden terveyskeskukseen. Heidän osaltaan hoitoonpääsy on nopeutunut kahdessa vuodessa. Nopeutuminen johtuu pitkälti etäpalveluista.

– Hoitoonpääsyn nopeus on harhaanjohtavaa, koska yhteydensaanti terveyskeskuksiin on huonontunut, kehittämispäällikkö Kaisa Mölläri THL:stä korostaa.

Möllärin mukaan terveyskeskustoiminta on todellisuudessa rapautunut muiden lisääntyneiden tehtävien takia.

Terveyskeskuslääkärit ovat olleet huolissaan hoitovelasta ja perusterveydenhuollon tilasta jo pitkään. Joulukuussa joukko johtavia lääkäreitä julkaisi hätähuutonsa.

Myös kiireettömän erikoissairaanhoidon jonot ovat kasvaneet viime syksyn aikana ja myös verrattuna loppuvuoteen 2020. Joulukuun lopussa liki 159 000 potilasta odotti pääsyä kiireettömään hoitoon sairaanhoitopiirien sairaaloihin. Hoitoa odottaneista 6,8 prosenttia oli jonottanut yli puoli vuotta, mikä ylittää hoitotakuun lupauksen.

Perhe- ja peruspalveluministeri Aki Lindén arvioi A-studiossa 14.2.2022, että erikoissairaanhoidon jonot saadaan suhteellisen nopeasti purettua, kun “sairaalakone pääsee käyntiin”. Jonoja on jo onnistuttu purkamaan niinä aikoina, jolloin viruksen leviäminen on ollut rauhallisempaa.

Sen sijaan terveyskuksissa muhii kansantautien ja kansanterveyden kriisi.

Lindénin mukaan hoitovelkaa on yhteensä noin miljardi euroa.

Perusterveydenhuoltoon eli terveyskeskuksille tarvittaisiin noin 200 miljoonaa euroa, hammashuoltoon 100 miljoonaa, erikoissairaanhoitoon 500 miljoonaa ja myös sosiaalipuolelle oma merkittävä siivunsa.

Pitkäaikaissairauksien hoitovelka on vielä osittain hämärän peitossa.

Pandemian aikana digitaalisten ja etäpalveluiden käyttö on lisääntynyt perusterveydenhuollossa. Se on parantanut hiukan hoitoon pääsyä ja helpottanut pahinta kiirettä terveyskeskuksissa.

Diabetesliiton Juha Viertola muistuttaa, että osa potilaista tarvitsee kuitenkin kohtaamista aidosti kasvokkain.

– Etävastaanotot ovat osalle toimineet hyvin, mutta pitää tunnistaa, kenelle ne sopivat ja kenelle eivät. Jos hoitotasapainon kanssa on paljon ongelmia ja potilaalla on ehkä muitakin sairauksia tai hankaluuksia elämässä, niin etävastaanotto ei riitä.

Viertola muistuttaa myös hoitoväsymyksestä.

– Diabetesta hoidetaan pitkälti omahoitona ja itsenäisesti arjessa, ja lähes kaikki diabetesta sairastavat kokevat joskus myös hoitoväsymystä. Terveydenhuollon kontakteilla on suuri merkitys paitsi sairauden seurannan myös jaksamisen näkökulmasta.

Harri Lyytikäinen pitää yllä jaksamistaan harrastamalla ja liikkumalla aktiivisesti. Hän kävelee noin 5 000 askelta päivittäin.

– Harrastukset ovat diabeetikolle tärkeitä. Itse kuljen kameran kanssa metsässä. Liikunta ja henkinen puoli tulee siinä samalla kertaa, ja unohdan arjen.

– Ja musiikki on tietysti ihan ykkönen, se on ollut läsnä koko elämäni ajan ja jatkuu varmasti loppuun asti.

Katso myös video Harri Lyytikäisestä (esitetty A-studiossa 14.2.2022)