– Näihin lakkaa, sanoo Kerttu, 2. Hän istuu äidin syliin varpaankynnet kutsuvasti esillä, kädessään yksi monista kynsilakoista, joita mielellään tutkii ja ihastelee.
Pian tyttö siirtyy lempipuuhaansa eli piirtämään. Välillä juodaan kahvit, jotka Kerttu keittelee pikkukeittiössään. Vieraat saavat myös leikkivettä niin monta mukillista kuin haluavat.
Puolisen tuntia aiemmin outojen ihmisten ilmestyminen kotiin sai Kertun kuitenkin purskahtamaan itkuun. Tiina Ranta-Panula uskoo, että syynä on pääasiassa maski.
– Ihan selvästi Kerttu pysyy kauempana, kun ihmisellä on maski: hän pelkää kotonakin ja itkee helposti. Heti helpottaa, kun maski otetaan pois. Kerttu rentoutuu ja rohkaistuu, kun näkee ihmisen ilmeet ja hymyn, sanoo Ranta-Panula.
Silmälasien hankkiminen ja muut lääkärikäynnit ovatkin olleet melkoisen hankalia. Eikä tilannetta helpota sekään, että maski yhdistyy Kertun mielessä nykyään myös koronatestiin.
Perhe on pitänyt kontaktit vähissä koko pandemian ajan vanhempien töiden takia. Suuri askel Kertulle oli päiväkotiin meno loppuvuodesta.
– Päiväkodin aloittamisella on ollut meidän elämässä suuri, suuri merkitys. Siellä lapset saavat elää normaalia elämää ja tädit ovat ilman maskia.
Aiemmin ujo Kerttu höpötteleekin äidin mukaan nyt normaalisti, laulaa ja tanssii – kunhan näkee ihmisten kasvot.
Ja sama vieras, joka sai aluksi Kertun huulet väpättämään, saa lähtiessään halauksen.
Pienimmille lähipiirin vaikutus on suurin
Asiaa yleisellä tasolla kommentoiva kehityspsykologian dosentti Saara Nolvi Turun yliopistosta pitää epätodennäköisenä sitä, että pikkulasten kehityksessä ilmenisi suuria, pelkästään koronan aiheuttamia vaikutuksia.
Jos lapsi viettäisi ensimmäiset vuotensa totaalisessa eristyksessä eikä esimerkiksi näkisi ihmisten kasvoja lainkaan, sillä voisi olla pysyviä vaikutuksia hänen kehitykseensä.
Pelkästään kontaktien väheneminen tuskin on suuri ongelma, kun perustarpeet täyttyvät ja lapsella on läheisimmät ympärillään.
– Virikkeiden puute ei ole niin totaalista, että se vaikuttaisi sosiaalisiin taitoihin. Jos taas lapsella on muita haasteita, kuten autismiin liittyvä vaikeus tulkita sosiaalisia tilanteita, korona-aika on voinut hankaloittaa niitä, sanoo Nolvi.
Tutkimustietoa asiasta ei ole, sillä pandemian vuoksi etenkin kenttätutkimus on ollut jäissä. Korona-ajan mahdollisista vaikutuksista lasten sosiaalisuuteen ei siis löydy juuri mitään kansallista tai kansainvälistä kokeellista tietoa.
Poikkeusaika voi vahvistaa ujon lapsen ujoutta
Kehityspsykologian dosentti Saara Nolvi muistuttaa, että samassa perheessäkin voi olla temperamentiltaan hyvin erilaisia lapsia esimerkiksi sen suhteen menevätkö he rohkeasti kohti uusia tilanteita vai vetäytyvät.
Ujo lapsi tarvitsee muita enemmän rohkaisua. Jo lähtöjään rohkeammalle kontaktien vähyys taas ei ole iso juttu, vaan hän ottaa kontaktia heti kun voi.
Tutkimusten mukaan temperamenttipiirteistä valtaosa on perinnöllisiä, mutta ympäristö toki tekee osansa. Esimerkiksi ujous voi tasoittua, mutta on usein läpi elämän jatkuva piirre.
Jollei se haittaa toimintakykyä, on hyvä suhtautua niin, että kyseessä on lapsen ominaisuus, jota tuetaan parhaiten tekemättä siitä numeroa.
– Lasta voi pikku hiljaa altistaa erilaisille tilanteille, mutta ei niin, että se olisi epämiellyttävää. Silloin hän oppii, että itselle epämiellyttävä tilanne ei kaada maailmaa, vaan siitä voi selvitä, sanoo Saara Nolvi.
Esimerkiksi taaperoikäiset reagoivat tilanteisiin automaattisesti, koska tahdonalainen itsesäätelykyky ei ole vielä kehittynyt. Tottuminen tapahtuu aikanaan monen altistumisen kautta,
Jos vanhemmissa herää huoli siitä, onko vierastamisen ja outojen ihmisten pelon taustalla jotain muuta, apua kannattaa lähteä hakemaan vaikkapa neuvolan kautta. Samoin siinä tapauksessa, että vierastaminen alkaa merkittävästi haitata arkea.
Mitä ajatuksia juttu herättää? Voit osallistua keskusteluun tiistaihin 8.3. kello 23:een saakka.