Kaksi vuotta kestänyt poikkeusaika on aiheuttanut myös paljon erimielisyyksiä sekä perheiden että laajemmin sukulaisten välille.
Ristiriidat ovat näkyneet suhtautumisessa esimerkiksi kokoontumisrajoituksiin. Siinä missä yksi sukulainen on pyrkinyt pitämään sosiaaliset kontaktinsa mahdollisimman vähäisinä, on toinen saattanut haluta pitää perinteistä kiinni ja kokoontua koko suvun voimin.
Myös rokotukset ovat saattaneet aiheuttaa kiistoja sukulaisten välille. Perheen vanhemmat ovat esimerkiksi voineet olla eri mieltä yhteisten lasten rokottamisesta.
Erityisen tarkkaa harkintaa koronarajoitukset ja rokotukset ovat vaatineet, jos itse tai kumppani kuuluu riskiryhmään. Tällöin sukulaisten huolettomuus esimerkiksi sukujuhliin kutsuttavien ihmisten määrän suhteen on voinut tuntua jopa loukkaavalta.
Ihmissuhteiden solmuihin haetaan nyt apua ennätystahtiin
Korona-ajan ristiriidat ovat heijastuneet myös avun tarpeen räjähdysmäisenä kasvuna. Esimerkiksi Parisuhdekeskus Katajan palveluille on ollut suurta kysyntää, kertoo keskuksen asiantuntija, perhe- ja paripsykoterapeutti Riina Nissinen:
– Chat- ja puhelinneuvonnan asiakasmäärämme ovat nelinkertaistuneet. Verkkoluennot ovat keränneet sadoittain kuulijoita, määrät ovat jopa kuusinkertaistuneet verrattuna koronaa edeltäneeseen aikaan.
Perheiden hyvinvoinnissa on näkynyt kahtiajakautumista. Ennen pandemiaa hyvin voineet perheet voivat edelleen melko hyvin, mutta niissä perheissä, joissa oli jo ennen koronaa haasteita esimerkiksi toimeentulon tai terveyden kanssa, ongelmat ovat voineet kärjistyä.
Pandemian vähitellen laantuessa elämä alkaa palailla normaalimmaksi. Koronaan liittyvät riidat voivat kuitenkin jäädä hiertämään sukulaisten välejä. Niistä olisi hyvä pystyä puhumaan rakentavasti, mutta miten se tehdään? (Juttu jatkuu muistilistan jälkeen.)
Stressaantunut ihminen juuttuu omaan näkemykseensä
Psykologi ja psykoterapeutti Lauri Mannermaan mukaan avain riitojen selvittämiseen piilee yksilöiden kyvyssä ymmärtää omia tunteitaan ja tunteiden säätelyjärjestelmää.
– Säätely perustuu autonomiseen hermostoon: sympaattinen hermosto aktivoi ja parasympaattinen rauhoittaa. Hyvässä tapauksessa ne ovat tasapainossa.
Kun ihminen kuormittuu esimerkiksi koronan aiheuttaman epätietoisuuden ja huolen takia, hänen hermostonsa voi joko yli- tai alivirittyä. Se tapahtuu alitajuisesti, eikä siihen voi itse vaikuttaa.
Oman vireystilan huomaaminen olisi kuitenkin tärkeää, sillä se vaikuttaa kykyyn nähdä asioita toisen ihmisen näkökulmasta.
– Meidän tarinamme todellisuudesta muuttuu hermostollisen tilan mukaan. Mitä enemmän kuormitumme, sitä kauemmas menemme objektiivisesta todellisuudesta omaan subjektiiviseen todellisuuteen.
Stressaantuneena ihminen siis juuttuu helposti omaan näkökulmaansa. Kun vastakkain on kaksi stressaantunutta yksilöä, joiden vireystila ei ole paras mahdollinen, keskustelu erimielisyyksistä muuttuu helposti riidaksi.
Psykoterapeutti Riina Nissinen kuvaa tilannetta siten, että pandemian takia perheenjäsenten välisen läheisyyden ja etäisyyden säätely on ollut hankalaa.
– Tilanteet ovat voineet monella tapaa kärjistyä, kun ollaan jatkuvasti samassa tilassa samojen ihmisten kanssa. Tämä on saattanut nostaa näkyviin perheessä jo aiemmin olleita vuorovaikutushaasteita tai vaikkapa arvoristiriitoja.
Hyvä keskustelu vaatii omien tunteiden tunnistamista
Jotta rakentava keskustelu olisi mahdollista, olisi jokaisen kiistan osapuolen hyvä miettiä, miksi esimerkiksi suhtautuminen rokotuksiin herättää itsessä vahvoja tunteita.
– Kun ihminen triggeröityy ja menettää kykynsä säädellä tunteitaan, on yleensä kyse jostain syvemmästä, aiemmista elämänkokemuksista kumpuavasta asiasta, selittää Lauri Mannermaa.
Omien tunteiden tiedostamisen lisäksi rakentavassa riitojen selvittelyssä on tärkeää pysyä tosiasioissa. Kaikkia osapuolia pitää kuunnella, vaikka ei olisikaan samaa mieltä. Toisen kuulemista voi auttaa kun ymmärtää, että jokainen ihminen toimii itse parhaaksi kokemallaan tavalla.
Aina rakentava keskustelu ei syystä tai toisesta kuitenkaan onnistu. Silloin sukulaisten kesken voidaan päättää, että vältetään puhumasta tunteita kuumentavista asioista. Niiden sijaan voidaan keskittyä yhdistäviin ja helpompiin aiheisiin.
– Silloinkin on tärkeää sanoa ääneen, että meillä on nyt monenlaisia mielipiteitä tästä. Kaikilla on kuitenkin oikeus ajatella ja elää, kuten parhaaksi näkee, sanoo Riina Nissinen.
Lue myös: