Pikadeittailu alkaa orastavan kaaoksen merkeissä. Maltankoira Romeo on tullut muotokuvattavaksi Marko Rantasen studiolle. Rantanen yrittää ottaa kontaktia koiraan, mutta sitä ei nyt kiinnosta mikään muu kuin leipäjuusto.
Omistaja Hanna Lumikko maanittelee herkkupussi kädessä koiraa pysymään paikoillaan.
Rantanen on juuri kertonut, että muotokuvan ottaminen on vähän kuin pikadeittailua: pitää lyhyessä ajassa ymmärtää, kuka kuvattava on ja mitä tämä haluaa. Koiran kohdalla ei ole epäilystä haluista. Leipäjuustoa, kiitos!
Romeo on tullut kuvattavaksi, koska se täyttää 14 vuotta ja Hanna Lumikko halusi tapauksesta muiston.
– Mietimme pitkään, että millainen kuva hänestä otettaisiin, että olisiko se taulu vai mikä. Tämä vaikutti erityiseltä erityiseen hetkeen, Lumikko sanoo.
Marko Rantanen ottaa kuvia reippaasti yli sata vuotta vanhalla märkälevytekniikalla. Wet plate -tekniikka kehitettiin 1800-luvun puolivälissä ja sitä käytetiin 1900-luvun alkuun asti. Märkälevymenetelmällä kuva tehdään lasille tai mustalle alumiinilevylle, joka saadaan valoherkäksi ja kiinnittymään levyyn kemiallisten liuosten avulla. Yhden kuvan tekeminen vie noin 45 minuuttia ja vaatii pimiön.
Märkälevykuvat näyttävät siltä, kuin ne olisivat peräisin kaukaa menneisyydestä, ja vanhojen kuvien estetiikka kiinnostaa nyt ihmisiä. Rantasen varauskalenteri täyttyy sitä mukaa, kuin hän laittaa aikoja vapaiksi.
Studio Maltesessa otetaan hää, kihla-, kaveri- ja lapsikuvia.
– On ihmisiä, jotka ovat parantuneet syövästä tai lähdössä syövän takia. Kirjo on valtava. Tuntuu, että kuvilla on ihmisille joku merkitys. Tänne tullaan tekemään se yksi kuva ja se säilyy sitten ikuisesti, Rantanen sanoo.
Piktorialismi lainasi maalaustaiteesta
Samaan aikaan, kun Romeota maanitellaan pysymään paikoillaan studiolla, Suomen valokuvataiteen museossa Helsingin Ruoholahdessa ihmiset kiertelevät Piktorialismi-näyttelyssä.
Näyttely esittelee yli 100 vuotta vanhaa valokuvauksen suuntausta, joka rantautui Suomeen 1890-luvulla ja saavutti huippunsa 1920-luvulla.
Piktorialismille oli ominaista romanttinen, utuinen, pehmeäpiirtoinen ja kaunis estetiikka.
Näyttelyn kuvien jälki on yllättävän samanlaista kuin Rantasen studiolla. Estetiikka, jota museossa esitellään osana valokuvauksen historiaa, puhuttelee selvästi myös monia nykyajan ihmisiä.
Piktorialismi lainasi maalaustaiteelta. Aiemmin valokuvaa oli pidetty vain mekaanisena todellisuuden tallentamisen välineenä, mutta piktorialistit korostivat sitä oman taiteellisen ilmaisunsa välineenä.
– Piktorialistit olivat ensimmäisiä, jotka ehdottivat vakavasti, että valokuvakin voisi olla taidetta. He omaksuivat haastavia ja paljon käsityötaitoa vaativia vedostustekniikoita, joilla he pystyivät muokkaamaan valokuvia, sanoo Suomen valokuvataiteenmuseon intendentti ja yksi näyttelyn kuraattoreista Anni Wallenius.
Joitain osia kuvista saatettiin rajata pois, toisia sumentaa tai valita tietty kohta kuva-alasta teräväksi.
Piktorialismi voi hyvin studiossa ja Instagramissa
Kun modernismi alkoi vallata alaa, piktorialismia alettiin pitää epämuodikkaana ja taantumuksellisena ja se unohtui.
– Tietyllä tavalla piktorialistinen ilmaisu ei kuitenkaan kuollut koskaan. Monet piktorialistien suosikkiaiheista, kauniit maisemat, luonto- ja henkilökuvat ovat pysyneet elinvoimaisina nykypäivään asti, Wallenius sanoo.
Piktorialistinen estetiikka kukoistaa esimerkiksi Instagramissa, ja ihmiset etsivät yksilöllisyyttä vanhoilla tekniikoilla toteutetuista studiokuvista.
– Ylipäätään analoginen valokuvaus eli kameralla käsin tehty, pimiössä tai vanhalla vedostusmenetelmällä tuotettu valokuva on nousussa. Valokuvantekijät käyttävät vanhoja tekniikoita yhä enemmän ja yleisö on niistä kiinnostunut, Wallenius sanoo.
Valokuvaaja Marko Rantanen on samaa mieltä.
– Tässä on tapahtunut sama, mitä vinyyleille. Niiden myynti laski jossain kohtaa ja sitten niihin palattiin jälleen. Tuntuu, että tällä hetkellä on muutenkin vallalla paluu jonkinsortin käsityöläisyyteen ja analogisuuteen.
Oi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo?
Rantasta itseään alkoi kyllästyttää valokuvan realismi, tietynlainen totuusvaatimus, ja kiinnostaa märkälevyprosessissa syntyvät kehitysvirheet. Ne näyttävät pensselin jäljiltä eivätkä mekaaniselta prosessilta.
– Märkälevytekniikassa kiehtoo se, että kuva on ainutkertainen teos, toista kappaletta ei ole olemassa. Digikuvassa taas kaikki on helposti kopioitavissa ja monistettavissa, Rantanen sanoo.
Hän ajattelee, että myös ihmisiä kiinnostaa märkälevykuvissa juuri niiden uniikkius ja erilaisuus.
– Osa ihmisistä tulee kokemuksen vuoksi. He haluavat ymmärtää, miksi esivanhemmat näyttävät kuvissa siltä, miltä näyttävät.
Myös helsinkiläinen Hanna Lumikko kertoo juuri alkuviikosta ihailleensa 96-vuotiaan isoäitinsä albumia. Kuvissa oli omanlaisensa tunnelma, ja jotain samaa ollaan nyt hakemassa: minimalismia ja arvokkuutta.
Romeo on saatu lahjottua paikoilleen, kuva otettua, kehitettyä ja nyt kehityskaukalon liuoksista alkaa hahmottua tuttu pörröinen hahmo. Ja silti vähän erilainen: kuin viestintuoja sadan vuoden takaa.
– Ihana. Se on ihan superhieno, Hanna Lumikko huudahtaa Romeon kuvalle.
Myös päivänsankari vaikuttaa tyytyväiseltä. Leipäjuustoon vai kuvaansa. Mene ja tiedä.
Piktorialismi – valokuvataiteen synty -näyttely Suomen valokuvataiteen museossa Helsingissä 24.4. asti.