Venäläinen tuontienergia pitää Eurooppaa koukussa. Jos siitä aiotaan pyristellä irti, edessä on pitkä tie.
Otetaan esimerkiksi Suomi:
– Meillä energiantuonnista 60–65 prosenttia tulee Venäjältä. Lisäksi energiayhtiöillä on useita riippuvuuksia, sanoo energia-asiantuntija, Aalto-yliopiston professori Peter Lund.
– En sanoisi että ollaan kokonaisriippuvuudessa ihan EU-kärjessä, mutta voisi sanoa että mitalisijoilla kylläkin.
Kysymys kytkeytyy suoraan länsimaiden poliittiseen liikkumavaraan, kuten siihen miten vahvoja pakotteita EU-maat haluavat Venäjälle asettaa.
Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan tuore puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps.) sanoi keskiviikkona Ylen Ykkösaamussa sen, mikä on Venäjän uhitellessa monen Euroopan maan mielessä:
– Jos Eurooppa haluaa saavuttaa riippumattomuuden Venäjästä, sen on katkaistava energiariippuvuus eli suomeksi sanoen vedettävä letkut irti.
Venäjän osuus on merkittävä kaikissa tuontipolttoaineissa
Halla-ahon toteamus on helpommin sanottu kuin tehty.
Venäjä on tärkein toimittaja esimerkiksi Eurooppaan tuotavassa öljyssä ja maakaasussa.
Osuudet ovat suuria. Vaikka Yhdysvallat on luvannut järjestää Eurooppaan lisää nestemäistä maakaasua, Venäjän-tuonnin korvaaminen ei ole helppoa ja käy kukkarolle, jos lisäeriä löydetään kireiltä maailmanmarkkinoilta.
Suomessa maakaasun rooli ei ole läheskään yhtä suuri kuin venäläisellä kaasulla lämpiävässä Keski-Euroopassa. Tärkeimmät energianlähteet ovat olleet puu, öljy ja ydinenergia – näistä öljyn merkitys on vähenemässä.
Mutta kun katsotaan Venäjän-tuontienergian osuutta kaikesta Suomeen tuodusta energiasta, itänaapurin merkitys näkyy.
Suomen kaikissa tärkeimmissä energianlähteissä on seassa merkittävä määrä Venäjältä tuotua raaka-ainetta.
Jos Venäjä rajoittaa energiantuontia EU-alueelle, Suomi selvinnee ainakin lyhyestä kriisistä hyvin.
Huoltovarmuuskeskuksen mukaan yhtiöiden velvoitevarastoissa ja valtion varmuusvarastoissa on viiden kuukauden normaalia kulutusta vastaava määrä tuontipolttoaineita. Lisäksi yrityksillä on omia kaupallisia varastoja.
– Hinnat kyllä kallistuvat, jos Venäjä rajoittaa kaasutoimituksia Eurooppaan. Muuten uskon, että tilanne olisi Suomen osalta huomattavasti lievempi kuin Keski-Euroopassa, Lund sanoo.
Fortumilla isoa bisnestä Venäjällä, Uniper on Kremlin hyväksymä kaasukumppani
Suomen riippuvuus ulottuu pitemmälle kuin arjen sähkön- ja lämmönkulutukseen.
Energiayhtiöillä on isot bisnesintressit kiinni Venäjän-markkinoissa.
Valtio-omisteinen energiayhtiö Fortum on tehnyt Venäjälle vuoden 2008 jälkeen suuret, noin 4,5 miljardin euron investoinnit.
Niistä pääosa on maakaasulla toimivia sähkön- ja lämmöntuotantolaitoksia Länsi-Siperiassa ja Uralilla. Lisäksi Fortum on eturintamassa investoimassa uusiutuvan energian tuotantoon, joka on Venäjällä vielä lapsenkengissä mutta kasvussa.
Oma lukunsa on Fortumin tytäryhtiö Uniper, joka on Gazpromin liikekumppani kaasuntuonnissa Venäjältä Eurooppaan ja sijoittanut esimerkiksi Shellin tavoin Nord Stream 2 -putkihankkeeseen.
Saksa ilmoitti tiistaina, että putkihanke menee toistaiseksi jäihin. Jos tämä osoittautuu pysyväksi päätökseksi, Uniper joutuu tekemään hankkeesta noin miljardin euron alaskirjauksen.
Luottamus Venäjän suuntaan on ylipäätään Uniperin toiminnan kulmakiviä. Jos tämä suhde vaarantuu, Venäjän-liiketoiminta on uhattuna.
– Kun Fortum hankki enemmistön Uniperista, siihen piti saada Moskovasta lupa. Luottamuksellinen suhde venäläisiin oli kaupoissa keskeinen asia. Esimerkiksi amerikkalaisyritys ei varmasti olisi saanut lupaa, Lund sanoo.
Fennovoima nousee tapetille
Fennovoiman ydinvoimalahanke Pyhäjoella on nousemassa yhä kriittisempään valoon.
Uusi ydinvoimala rakentuisi venäläisen tekniikan ja ydinpolttoaineen varaan. Voimalan toimittaisi Venäjän valtionyhtiö Rosatom, joka omistaa Fennovoimasta yli kolmanneksen.
Kaksi asiantuntijaa oli Ylen MOT-toimituksen jutussa maanantaina sitä mieltä, että koko hanke on osoittautumassa vakavaksi virheeksi.
Myös professori Lundin mukaan voimala sitoisi Suomea askelen verran enemmän venäläiseen energiaan. Venäläiselle Rosatomille hankkeella on suuri merkitys.
– Ydinvoima on yksi harvoja vaativia teknologiatuotteita, joita Venäjä voi edes periaatteessa yrittää viedä länsimaihin. Siksi Fennovoima on Rosatomille kokoaan suurempi käyntikortti, Lund sanoo.
Valmistuuko Olkiluoto sittenkin kreivin aikaan?
Isot hankkeet, joilla suomalaista energiaomavaraisuutta on ollut määrä lisätä tuntuvasti, ovat epäonnistuneet.
Fennovoiman ydinvoimalan piti olla toiminnassa vuoteen 2020 mennessä. Olkiluodon kolmosreaktori puolestaan on yksi epäonnistuneimmista moderneista rakennusprojekteista maailmassa. Käyttöönotto on 13 vuotta aikataulusta myöhässä.
– Meillä on myöhästymisten vuoksi sähköntuotannossa merkittävä vaje. On odotettu ydinvoimalaitoksia ja jätetty investoinnit muualle tekemättä, Lund sanoo.
Olkiluodon kolmosreaktori on silti valmistumassa Venäjän-tilannetta ajatellen kreivin aikaan. Jos sen tuotanto todella pääsee kesällä täyteen vauhtiin, sähkön tuontitarve suunnilleen puolittuu kertaheitolla.
– Silti ydinvoiman tilalle olisi pitänyt katsoa jo aiemmin jotain muuta, esimerkiksi huippukulutukseen. Energiaomavaraisuus on keskeinen kysymys, kun geopolitiikka astuu mukaan kuvioihin, Lund sanoo.
Vihreä siirtymä repii Eurooppaa irti Venäjästä
Meneillään on kuitenkin yksi iso kehityskulku, joka irrottaa Eurooppaa vääjäämättä venäläisestä energiasta: ilmastonmuutoksen torjunta.
Suomi tottui kylmän sodan vuosina saamaan Neuvostoliitosta halpaa raaka-ainetta. Länsi-Saksalle Siperian-kaasuputket olivat osa idänpolitiikkaa, jolla rakennettiin kaupan kautta siteitä rautaesiripun taakse.
Nyt nämä pitkät napanuorat katkeavat, kun EU ponnistelee hiilineutraaliksi vuoteen 2050 mennessä.
– Silloin öljyä, kaasua ja kivihiiltä ei käytetä, ja juuri niitähän me tuomme Venäjältä. Venäläiset tietävät, että tämä keskinäinen kauppasuhde loppuu seuraavien parinkymmenen vuoden sisällä.
Voit keskustella aiheesta 24.2. klo 23:een saakka.
Lisää aiheesta: