Professori, neurotieteilijä Ian Robertson ja Venäjän presidentti Vladimir Putin eivät ole koskaan tavanneet.
Mitä Robertson voi siis sanoa Putinista?
Ei mitään henkilökohtaista, hän ei voi tehdä diagnoosia eikä sanoa mitään varmaksi.
Mutta Robertson on tutkinut, miten pitkäkestoinen valta muuttaa ihmisen aivotoimintaa. Putin on ollut vallassa yli 20 vuotta ja aloittanut juuri sodan Ukrainaa vastaan.
Brittilehti Sunday Timesissa Robertson ja Britannian entinen ulkoministeri, lääkäri David Owen kirjoittavat, että absoluuttinen valta näyttää sokaisseen Putinin.
– Tilanne on hyvin, hyvin vaarallinen, Robertson kertoo Ylelle videohaastattelussa Dublinista.
Äärimmäinen valta muuttaa ihmistä, ja siksi valtaa rajoitetaan
Robertson tunnistaa Putinissa useita merkkejä, jotka sopivat hänen vallasta tekemäänsä tutkimukseen.
Robertson on 70-vuotias arvostettu neurotieteilijä ja psykologi, Irlannin tiedeakatemian jäsen ja Dublinin Trinity College -yliopiston neurotieteiden laitoksen perustajaprofessori. Hän on kirjoittanut satoja tieteellisiä artikkeleita.
Vuonna 2012 häneltä julkaistiin teos The Winner Effect, joka kertoo vallasta ja aivoista. Ihminen viihtyy ryhmissä, ja ryhmänjohtajan aivoissa on palkitsemismekanismeja, Robertson sanoo.
– Kohtuullisena annoksena valta tekee johtajalle hyvää. Se parantaa abstraktia ajattelua, nostaa mielialaa, vähentää pelkoja ja lisää päämäärätietoisuutta.
Mutta rajoittamattomana valta addiktoi, korostaa narsistisia piirteitä ja heikentää riskinarviointikykyä.
– Valta vaikuttaa samoissa aivojen osissa kuin vaikka kokaiini tai ongelmapelaaminen. Ihminen ei enää kykene arvioimaan riskejä järkevästi.
Robertsonin tuorein kirja How Confidence Works: The new science of self-belief ilmestyi viime vuonna ja kertoo itseluottamuksesta.
– Liiallisen itseluottamuksen vuoksi tyrannit päätyvät tavoittelemaan liikaa. Pakkomielteinen uhkapelaaja jahtaa panosta, yliarvioi voittomahdollisuutensa ja aliarvioi häviön riskin. Näin kävi myös Napoleonille ja Hitlerille.
Liikavallan vaarat on tiedostettu jo vuosisatojen ajan, Robertson huomauttaa.
Siksi yksilönvaltaa rajoitetaan demokraattisella hallinnolla, vaaleilla, lehdistönvapaudella ja oikeuslaitoksen riippumattomuudella. Yleensä korkein valtiojohtaja saa olla vallassa korkeintaan kymmenkunta vuotta.
Poikkeuksena ovat diktaattorit, jotka ovat raivanneet rajoitukset tieltään: esimerkiksi Kiinan Xi Jinping – ja Vladimir Putin. Robertsonin mukaan pitkä valtakausi vaikuttaa kaikkiin, mutta saa toiset näkemään itsensä korvaamattomina.
– Diktaattorit ja potentiaaliset diktaattorit, kuten Donald Trump, halveksuvat liberaalia demokratiaa, hän sanoo.
Putinilla on enemmän valtaa kuin jopa Neuvostoliiton johtajilla
Robertson on tarkkaillut Putinia kymmenen vuoden ajan.
Vuonna 2014 Saksan liittokansleri Angela Merkel sanoi New York Timesin tietojen mukaan presidentti Barack Obamalle, että Putin vaikuttaa irtautuneen todellisuudesta. Tuolloin Robertson kirjoitti Psychology Today -lehteen olevansa vakuuttunut siitä, että Putin haluaa pysyä vallassa yli sallittujen valtakausien:
"On hyvin todennäköistä, että hänen aivotoimintansa on neurologisesti ja fyysisesti muuttunut niin paljon, että hän uskoo aidosti ja vakaasti että ilman häntä Venäjä on tuomittu."
Näin myös kävi. Vuonna 2020 hyväksyttiin perustuslain muutos, joka sallii Putinin vallan vuoteen 2036 asti.
Putin täyttää lokakuussa 70 vuotta. Hän lähentelee jo nyt ikää, jossa vallassa eivät olleet enää edes vanhimmat neuvostojohtajat: Leonid Brežnev sai sairauskohtauksen 75-vuotiaana vuonna 1982 ja luopui vallasta.
– Putin on ollut vallassa 23 vuotta, ja hänen ympärilleen on rakentunut absoluuttinen yksinvaltius. Sellaisessa yksinvaltiudessa aivoissa tapahtuu äärimmäisiä muutoksia, Robertson sanoo.
– Putin on järjestelmällisesti tuhonnut vallanjaon, jollainen oli politbyroon [johtava puolue-elin] muodossa jopa Neuvostoliitossa.
Vuonna 2016 Kremlin viereen nousi lähes 20-metrinen pyhän Vladimir Suuren patsas.
Robertson uskoo, että vakaumuksellisesta kommunistista ortodoksien suojelijaksi kääntynyt Putin näkee patsaassa tosiasiassa itsensä.
Putinin viime ajat: "En ole koskaan nähnyt häntä näin vihaisena"
Putinin käytös on muuttunut, Robertson sanoo.
– Aiemman kylmäverisen kustannus–hyöty-ajattelun sijaan hänessä näkyy mahtipontisia ja erittäin narsistisia piirteitä.
Robertsonin mukaan narsismi liittyy siihen, ettei äärimmäistä valtaa käyttävä johtaja enää kykene arvioimaan toimintaansa ulkopuolisen silmin.
Hän ottaa esimerkiksi Libyan diktaattorin Muammar Gaddafin, jonka univormuille ja hatuille naureskeltiin, tai Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin, jonka edesottamukset ovat miljoonien meemien lähde.
Johtajat itse eivät näe toimintansa naurettavuutta tai järjettömyyttä, vaikka se olisi kaikille muille ilmiselvää.
Halveksunta ja viha on ollut Robertsonin mukaan silmiinpistävää Putinin toiminnassa Ukrainan kriisin aikana. Malliesimerkkinä tästä hän pitää Venäjän turvallisuusneuvoston televisioitua kokousta kolme päivää ennen sodan aloittamista.
Putinin käytös omia ministereitään ja korkeimpia virkamiehiä kohtaan oli silmiinpistävän itsetietoista. Hän tylytti ulkomaantiedustelun johtajaa Sergei Naryškinia tavalla, joka näkyy muun muassa tämän artikkelin videolla.
Tällä viikolla yhdysvaltalaiset tiedustelulähteet ovat raportoineet raivokohtauksista, joita Putinin kerrotaan kohdistaneen alaisiinsa Kremlissä. Tiedustelupalvelu CIA:n entinen johtaja John Brennan sanoi uutiskanava NBC:lle, ettei Putin ole enää entinen kylmäverinen ja terävänäköinen itsensä.
– En ole koskaan nähnyt häntä näin vihaisena, myös Robertson sanoo.
Myös Putinin koronaviruksen pelosta on raportoitu paljon.
Hänen kerrotaan eristäytyneen kahden vuoden aikana pitkiksi ajoiksi lähes kokonaan omaan kuplaansa. Jopa omalta virkakunnalta ja ministereiltä on vaadittu koronatestejä tai pitkää karanteenia ennen tapaamisia.
Ranskan presidentti Emmanuel Macron istutettiin helmikuun alussa koomisen pitkään pöytään Putinia vastapäätä.
Uutistoimisto Reutersin mukaan tämä johtui siitä, että Macron kieltäytyi venäläisten koronatestistä, koska pelkäsi venäläisten ottavan samalla talteen hänen DNA:taan.
Putinin tilasta on valtavasti spekulaatiota – kun Hruštšov oli riski, hänet siirrettiin syrjään
Neuvostojohtaja Nikita Hruštšovin valtakausi päättyi, kun hän ajoi maailman lähelle ydinsotaa Kuuban ohjuskriisin aikaan 1960-luvun alussa.
– Politbyroon mielestä hän oli johtajaksi liian epävakaa ja riskialtis. Ydinsodan riski kasvoi liikaa, ja puolue hankkiutui hänestä eroon, Robertson sanoo.
Voivatko vallasta huumaantuneet aivot korjata itse itseään? Eivät ainakaan nopeasti, mikäli lainkaan, Robertson sanoo.
– Yksinvaltiaan aivot ovat kuin kokaiiniaddiktilla, koukussa aina uuden dopamiiniannoksen jahtaamiseen. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ainoa tapa katkaista kierre on tällöin saada johtaja pois vallasta, kuten kävi Hruštšovillekin.
Kaikki Putinin käytöstä koskevat arviot ovat spekulaatioita.
Kun presidentti Trumpin mielenterveyttä arvioitiin julkisesti, monet psykiatrit muistuttivat ettei näin kuulu tehdä. Robertson korostaa, että hänen analyysinsä Putinista perustuu tutkimuksiin muutoksista yksinvaltiaiden käytöksessä, ei psykiatriseen arviointiin.
Putinin ympärillä on paljon spekulaatiota, koska totuus on visusti Kremlin muurien takana. Siksi esimerkiksi Putinin kasvonpiirteiden muuttumisesta on tehty tulkintoja, joiden mukaan ne johtuvat botoxista, plastiikkakirurgiasta – tai anabolisten steroidien käytöstä.
Robertsonin kanssa Sunday Timesiin kirjoittanut, jutun alussa mainittu ex-ulkoministeri ja lääkäri David Owen sanoo The Timesille epäilevänsä, että Putinille annetaan joko steroideja tai kortikosteroideja. Niitä voidaan käyttää testosteronitason nostamiseen tai lihasmassan kasvattamiseen, tai sairauksien hoitoon.
Owenin mukaan Putinin kasvonpiirteiden muuttuminen yhdistettynä vihaisuuteen on saanut hänet epäilemään steroideja. Kreml on tyrmännyt vihjailut, joiden mukaan Putinilla olisi jokin vakava sairaus.
Robertson olisi yllättynyt, jos Putinin käytös yhtäkkiä muuttuisi.
– Viha, jota hän on viime aikoina purkanut, on minusta hyvin huolestuttavaa. Se viittaa siihen, ettei hän pysty järkiperäiseen panos–tuotto-ajatteluun, vaan menossa on tunnepohjainen missio jota ruokkii puoliuskonnollinen ideologia.
Voit keskustella aiheesta 5.3. klo 23 saakka.
Lue lisää:
Tutkimusjohtaja: Putinin sotapuheesta paistaa, että ote realismiin on katoamassa