Suomalaiset alkuperäisrodut ovat osaksi jo kadonneet. Meillä eläneitä maatiaissikoja ei enää ole, ne kuolivat sukupuuttoon 1950-luvulla. Myös nautarodut olivat vähällä kadota. Suomen eri lammasrodut ovat säilyneet paremmin ja kirjavia maatiaskanoja on ylläpidetty eri puolilla maata.
Professori Kalle Maijala tutki jo 1960-luvulla suomalaisia alkuperäisnautarotuja ja hänen ehdotuksestaan sukupuuton uhkaamaa itäsuomenkarjaa, lapinlehmiä ja länsisuomenkarjaa alettiin kerätä yhteen.
Syntyi geenipankkeja eri vankiloihin. Sukevan navettaan tuli itäsuomenkarjaa ja Pelsolle lapinlehmiä eli pohjoissuomenkarjaa.
Nyt vankilavetoiden geenipankkitoiminta loppuu. Sukevan navetta suljettiin jo vuonna 2008 ja Pelson yli 150 lapinlehmää ja sadat suomenlampaat siirtyvät ammattiopisto Lappian Louen tilalle Tervolaan.
Edelleen varsin vähälukuisten alkuperäisrotujen nautojen tulevaisuus on tällä hetkellä turvattu, sillä Louen tilalla on niiden ylläpitoon hyvät mahdollisuudet ja uusia suunnitelmia lapinlehmien varalle.
Vangit pitäneet navettahommista
Valkoisten ja mustankirjavien lehmien välissä liikkuu tottuneesti vanki nimeltä Tero. Pitkänhuiskea mies kertoo aluksi jännittäneensä lehmien kanssa toimimista, mutta nyt ne pukkailevat Teroa ystävällisesti kylkeen, kerjäävät rapsutuksia ja taputtelua.
Tero kertoo joskus lapsena liikkuneensa mummolansa navetassa.
– Nämä on ihan eläviä olentoja, niitä kohtelee niin kuin haluaisi itseään kohdeltavan. Minulla on semmonen ohjenuora näiden kanssa, että jos nämä osaisivat puhua, niin ne sanoisivat, että Tero on ihan hyvä jätkä.
Etenkin yksi vasikka on vienyt navetassa työskentelevien vankien sydämen. Tero joutui hoitamaan Uuno-vasikkaa heti sen syntymän jälkeen.
– Jouduin olemaan sen kanssa yksin ja annettiin maitotonkka, että juotetaan sille ensimmäiset maidot. Sitten sanottiin, että jos on väärässä asennossa, niin se on kolme sekuntia, ja se hukkuu siihen maitoon. Olin aivan paniikissa, mutta me selvisimme siitä Uunon kanssa. Ei hukkunut.
Nyt mustankirjava vasikka juoksentelee vapaana navetassa ja aiheuttaa kaikenlaista hämminkiä. Vangeista navettahommissa on myös Ville, joka myös kertoo viihtyvänsä hyvin lehmien parissa. Ville sanoo, että voisi vankilasta pois päästessään ottaa yhden lehmän mukaansa.
– Kyllä minä veisin yhden Ollin tuolta. Suosikkilehmä, olen sen pienestä asti nähnyt täällä kasvavan. Huippuyksilö.
Lehmän oikea nimi on Olea, mutta Ville on antanut sille oman lempinimen.
Navetan sulkeminen surettaa
Lapinlehmät eli pohjoissuomenkarja lähtee kesällä pois Pelsosta kohti Tervolaa. Sen jälkeen vangeille tarjotaan muuta toimintaa.
Tero ja Ville toteavat molemmat navetassa työskentelyn olleen antoisaa.
– Aika surullista, että hyvä homma lopetetaan. Kyllä tämä on itselle ollut hopeareunus tulolleni tänne Pelsoon. Jos ei tätä työtä olisi, niin ei minua täällä hirveästi napostelis olla, Tero sanoo.
Ville on samoilla linjoilla.
– Onhan se harmi juttu. Kaikki hyvä työtoiminta lähtee mielestäni pois. Olen tykännyt itse olla.
Pelson vankilan apulaisjohtaja Asta Turpeista harmittaa karjan lähtö, sillä navetta on ollut pidetty työpaikka. Vangit ovat viihtyneet eläintenhoitotyössä.
Turpeisen mukaan samalla oppii monenlaisia ammatillisia ja sosiaalisia taitoja. Pelsossakin on näkynyt vankiaineksen muuttuminen. Harvempi vanki pystyy enää työhommiin, mutta navettaan on silti riittänyt halukkaita.
Vanha Pelson vankila suljetaan parin vuoden kuluttua ja uuden vankilan maanrakennustyöt on aloitettu.
– Tällä hetkellä on tarkoitus, että vuonna 2024 olisi mahdollisesti muutto uuteen vankilaan, Turpeinen sanoo.
Vaalan uudessa vankilassa ei enää eläimiä hoideta, vaan siellä on Turpeisen mukaan erilaista toimintaa: paneudutaan esimerkiksi koulutukseen, arjen taitojen hallintaan ja kuntouttavaan työhön.
"Voihan se olla, että nämä eläimet on minulle niin iso asia, että sit katellaan jotain muita töitä"
Navetan työnjohtajina työskentelevät agrologit Annu Puurunen ja Veera Happonen. Lehmien antamat märät nuolaisut ovat tuttuja molemmille.
– Vasikat tykkää ja minä tykkään. Nämä ovat uteliaita ja ystävällisiä. Näitä käsitellään niin paljon täällä, että nämä ovat aina menossa mukana, Annu Puurunen sanoo vasikan tunkiessa haastatteluun mukaan.
– Tässä ovat Ukonhattu ja Tähtitorttu.
Yksi vasikoista imaisee mikrofonin johtoa ja toinen syö Puurusen lettiä.
Lapinlehmiä pidetään seurallisina ja itsepäisinä. Alkuperäisrodut ovat yleensä myös pitkäikäisiä ja terveitä. Nyt Pelsolla on noin 150 pohjoissuomenkarjan eläintä. Lehmistä lypsetään luomumaitoa, joka toimitetaan meijerille. Sonnivasikoita lähtee muualle kasvatukseen.
Puurunen on hyvin selvillä siitä, mikä merkitys Pelsolla on ollut alkuperäisrodun säilymisessä.
– Niitähän on silloin Pelson vankilalle tullessa ollut pari kolmekymmentä. Eihän niitä edelleenkään paljon ole, taitaa olla reilu kahdeksansataa lisääntyvää yksilöä ja sitten vasikat, hiehot ja sonnit. Mutta Pelson vankila on tehnyt ison työn isojen yksityisten pitäjien kanssa ja säilyttäneet tätä karjaa.
Alkuperäisrotujen geeneissä voi piillä mahdollisuus
Pohjoismainen geenivarojen osaamiskeskus ja siemenpankki NordGen toimii alkuperäisrotujen puolesta. Sen tehtävä on varmistaa kotieläinten, kasvien ja metsäpuiden geenivarojen säilyttäminen ja niiden kestävä käyttö Pohjoismaissa.
Alkuperäisten maatiaisrotujen tilanteeseenkin on havahduttu.
Nordgenin kotieläinsektorin johtaja Mervi Honkatukia taputtelee Pelsossa lapinlehmiä ja kertoo, että rotu pitäisi tutkia tarkemmin. Nyt pienien karjarotujen tutkiminen on vaivalloista, kun rahoitusta ei tahdo löytyä.
– Alkuperäisrodut ovat olleet maatiaiseläiminä meillä Suomessa jo useamman tuhannen vuotta. Ne ovat ehtineet sopeutua näihin olosuhteisiin ja ovat parhaimmillaan niissä. Niillä on paljon myös sellaisia ominaisuuksia, joista ei vielä edes tiedetä.
Honkatukia viittaa siihen, että niukalla ravinnolla toimeentulevat lehmät voivat olla käyttökelpoisia tulevaisuudessa, kun ilmastomuutokseen pitää sopeutua. Hän toivoo myös, että niiden matkassa oleva kulttuuriperimä säilyy.
Tukipolitiikka ei aina ole suosinut alkuperäiskarjoja
EU:n maataloustuet eivät ole aina suosineet alkuperäisrotuja. Tästä on kärsinyt ainakin Ahlmanin opistolla pidettävä länsisuomenkarja.
Suomessa on geenipankkikarjoja Ahlmanilla (länsisuomenkarja ja itäsuomenkarja), Kainuun ammattiopiston navetassa Kajaanissa (itäsuomenkarja) sekä – vielä hetken – Pelson vankilan navetassa. Eläimiä on myös koulutiloilla ja yksityisillä omistajilla.
Lisäksi rotujen geeniainesta säilytetään pakastamalla sukusoluja ja alkioita geenipankkiin. Eläingeenivarojen säilytysohjelmaa koordinoi Luonnonvarakeskus.
Alkuperäisrotutukea ollaan nostamassa uudessa tukiohjelmassa muun muassa länsisuomenkarjalle, jonka tuki oli aiemmin alhaisempi. Uusi tukikausi ehtoineen on vahvistamatta. Tukitasoa nostettaisiin, mutta samalla tukea saisi pienemmälle pääluvulle. Mukaan olisi tarkoitus saada laadullinen säilytys.
– Kaikki on vielä aika levällään, Mervi Honkatukia toteaa.
Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Juha Kantasen mukaan lapinlehmän osalta kehitetään nykyaikaista genomivalintajalostusta, minkä toivotaan edistävän rodun tuotanto- ja muita ominaisuuksia.
Länsisuomenkarjan maito on osoittautunut potentiaaliseksi terveysmaidon raaka-aineeksi. Honkatukian mukaan NordGenin kokoama tutkijaverkosto on havainnut, että länsisuomenkarjan maito sisältää poikkeuksellisen paljon terveydelle edullisia oligosakkarideja, jotka toimivat suolistossa probiootteina ja vahvistavat immuunijärjestelmää.
Myös lapinlehmien ja itäsuomenkarjan geeniperimä ja ominaisuudet kiinnostavat. Perimä on monimuotoisempi kuin jalostetuilla tuotantonaudoilla.
Mervi Honkatukia vetää myös NordGenin Tunturikarjat-projektia, joka kerää tietoa kolmesta pohjoisesta karjarodusta. Ne ovat pohjoissuomenkarja (lapinlehmä) Suomessa, fjällko Ruotsissa, sekä Norjan sidet troende og nordlandfe -rotu.
Näillä maatiaiskarjoilla on todennäköisesti yhteinen skandinaavinen syntyperä.
– Suurin syy, miksi Tunturikarjat-projekti pantiin pystyyn, on että halusimme saada näkyvyyttä näille roduille yhteispohjoismaisin voimin. Tunnettavuuden kautta saataisiin myös mahdollisia uusia käyttömuotoja ja alueellista liiketaloudellista toimintaa. Ja voisimme olla ylpeitä näistä omista ainutlaatuisista roduistamme, Honkatukia sanoo.
Juttua varten haastatellut vangit esiintyvät vain etunimillään yksityisyyden suojan takia.
Katso nämä:
Ylen Elävän arkiston tallenteissa on nähtävillä itäsuomenkarjaa ja lapinlehmiä. Lapin sotaa käsittelevä filmi on ruotsinkielinen. Evakoiden mukana pohjoissuomenkarjaa siirtyi Pohjanmaalle ja Ruotsiin Tornionjoen yli.