– Lähdin Venäjältä kolme vuotta sitten, koska en halunnut poikani kasvavan siinä järjestelmässä. Päätös oli äärimmäisen vaikea, mutta ymmärsin maamme järjestelmän olevan vaarallinen. En olisi kuitenkaan koskaan voinut kuvitella, että asiat menevät tähän pisteeseen.
Kun entinen huippuyleisurheilija Sergei Litvinov, 36, luki viime viikon torstaina aamuyöstä ensiuutiset Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan, päällimmäinen tunne oli epäusko.
– Ajattelin ensin, että kyseessä oli valhe. Olin koko torstaipäivän sumussa. Vasta nyt alan pikkuhiljaa ymmärtää, mitä on tapahtunut, Litvinov sanoo videopuhelun välityksellä Yle Urheilulle.
Litvinov saavutti parhaimmillaan moukarinheitossa EM-pronssia Zürichissä vuonna 2014. Hänen samanniminen valmentajaisänsä oli Neuvostoliiton tunnetuimpia yleisurheilutähtiä. Sergei Litvinov senior oli kaksinkertainen maailmanmestari, olympiavoittaja ja aikansa ME-mies.
Litvinov junior tunnetaan suorapuheisena persoonana, joka kritisoi urallaan muun muassa Venäjän yleisurheilussa rehottavaa dopingkulttuuria. Päätettyään aktiiviuransa kolme vuotta sitten Litvinov muutti perheineen Saksaan, jossa hän valmentaa nykyään nuoria urheilijanalkuja.
Kun tieto Ukrainan tilanteesta alkoi levitä, ympäri Itä-Eurooppaa verkostoitunut Litvinov alkoi saada huolestuneita yhteydenottoja.
– Sukulaiset, ystävät, monet ihmiset ovat soitelleet. Venäläiset tuttuni ovat paniikissa. Monet haluavat lähteä maasta. Monet eivät tiedä, mitä tehdä. Heidän sukulaisensa uskovat Putinia, mikä repii perheitä hajalle. Minulla on urheilupiireistä paljon ukrainalaisia ystäviä. He ovat olleet paljon yhteydessä ja kertoneet, etteivät ole varmoja, selviävätkö he hengissä, Litvinov sanoo.
Litvinov on pitkään hiljaa kysyttäessä, mikä on hänen oma näkemyksensä vallitsevaan tilanteeseen.
– Haluan sanoa, että rakastan synnyinmaatani ja venäläistä kulttuuria. Mutta vihaan hallintoamme, hän sanoo.
– Tämä hallinto on ollut vuosia matkalla nykyiseen tilanteeseen. Se, ettei kansamme ymmärtänyt sitä ajoissa eikä voinut estää tätä tapahtumasta, ahdistaa valtavasti.
Litvinov käy omaa kamppailuaan Venäjän propagandakoneistoa vastaan julkaisemalla sosiaalisen median kanavissaan tietoa Ukrainan tapahtumista ja haastamalla Venäjän vallanpitäjien esittämiä väitteitä. Facebookin profiilikuvaansa hän on lisännyt Ukrainan lipun.
– En tiedä, miten niin voisi olla tekemättä tällaisena aikana. Yritän informoida ihmisiä niin paljon kuin pystyn. Monet tutuistani Venäjällä eivät saa tarpeeksi informaatiota tai ymmärrä, mitä tapahtuu.
– Yritän löytää videoita, valokuvia, haastatteluja, mitä tahansa todisteita, jotka osoittavat propagandan valheeksi ja pakottavat ihmiset kyseenalaistamaan. Ukrainalaiset sotivat nyt maaperällään, mutta lisäksi Venäjän sisällä käydään informaatiosotaa.
Kuten kaikkialla Venäjällä myös Litvinovin tuttavapiirissä on ihmisiä, joiden näkemykset vaihtelevat laidasta laitaan. Hän sanoo valtaosan tuntemistaan venäläisistä vastustavan sotaa. Harva uskaltaa sanoa kuitenkaan asiaa ääneen.
– Ihmisten sorto on pahentunut Venäjällä vuosi vuodelta. Muutos on ollut valtava. Ihmiset pelkäävät.
Pelko hallitsee myös urheilijoiden mieliä. Litvinovin lisäksi näkyvimpiä sodan vastustajia on ollut lentopallolegenda Jekaterina Gamova, 41, joka kirjoitti Instagramissaan Ukrainan tapahtumien olevan häpeällinen sivu Venäjän historiassa. Ylivoimainen enemmistö venäläisurheilijoista on kuitenkin vältellyt kipeää aihetta.
– Miksi on niin vähän urheilijoita, jotka tukevat julkisesti Ukrainaa tai vastustavat sotaa? Ei siksi, etteivät he vastustaisi tätä kaikkea, vaan koska he pelkäävät. Monet heistä ovat osa TsSKA:aa, FSB:tä eli ovat osa systeemiä. Monet heistä eivät tiedä… Meihin on iskostettu pelkoa vuosia, Litvinov huokaa.
Sota on raastava senkin takia, että monet venäläiset ja ukrainalaiset urheilijat ovat olleet keskenään lämpimissä väleissä. Litvinov muistelee vuoden 2014 EM-kisoja, joissa veljeskansojen edustajat viihtyivät yhdessä Itä-Ukrainan sodasta huolimatta.
– Monet ukrainalaiset suhtautuivat jo tuolloin kielteisesti Venäjään Itä-Ukrainan tapahtumien vuoksi. Zürichin kisoissa urheilijat löysivät kuitenkin yhteyden. Juhlimme ja hengailimme yhdessä. Joukossa oli erilaisia poliittisia kantoja edustavia ihmisiä, mutta kukaan ei sanonut toiselle pahaa sanaa. Ihmiset ymmärsivät, että heitä vastapäätä oli täysin samanlaisia ihmisiä.
Nyt osa Litvinovin tuntemista ukrainalaisista on pukenut taisteluvarusteet ja lähtenyt puolustamaan maataan. Ukrainalaisurheilijat ovat vaatineet venäläisiä kollegoitaan nousemaan hallintoaan vastaan ja tuomitsemaan julkisesti vallanpitäjien teot.
– Ukrainalaiset urheilijat eivät ymmärrä, miksi heidän venäläiset kollegansa ovat tässä tilanteessa hiljaa. Mutta kuten olen selittänyt, siihen on syynsä, Litvinov sanoo.
– Meillä on ollut viime vuosina muutamia urheilijoita, jotka ovat tehneet rohkeita ulostuloja. On kuitenkin eri asia puhua dopingongelmasta kuin Putinille tärkeistä asioista. Kyse ei ole enää siitä, että urheilijat pelkäävät menettävänsä työnsä. Venäjällä on sellainen sortojärjestelmä, ettei mitään voi ennakoida. Ei ole selviä sääntöjä. Se on myös taktiikkaa, jolla ihmiset saadaan pysymään hiljaa.
Ukrainan sodan vuoksi kansainväliset lajiliitot ovat sulkeneet venäläisurheilijoita lukuisista urheilutapahtumista. Venäjälle myönnettyjä kansainvälisiä kilpailuja on peruttu yksi toisensa jälkeen.
– Tällä hetkellä urheilu on Venäjällä loppunut. Se oli selvää jo, kun sota alkoi. En käsitä, miten urheilu voi kehittyä tästä Venäjällä, Litvinov sanoo.
Litvinovin mukaan kukaan hänen tuttavapiirissään ei syytä urheilupannasta ukrainalaisia, vaikka Venäjän vallanpitäjien rajun propagandan keskellä se voisi olla helppoa. Litvinov uskoo kaikkien tiedostavan sisimmässään, miksi näin on käynyt.
Suurin huoli on urheilua ja omaa elinkeinoa suurempaa.
– Yksi urheilijatuttuni sanoi: "Hirveintä on, etten tiedä, mitä kerron lapsilleni, kun he kasvavat. En tiedä, millä puolella historiaa olen ollut".
Epätoivoisessa tilanteessa toivoa ovat antaneet ihmiset, jotka ovat kokoontuneet eri puolilla Venäjää mielenosoituksiin rauhan puolesta. He ovat vastustaneet presidentti Vladimir Putinin toimintaa vankilatuomioiden ja pahoinpitelyjen uhalla.
– Ne ihmiset ovat sankareita. Kyse ei ole naiiveista nuorista, vaan siellä on ihmisiä, jotka ovat nähneet sortoa ja ymmärtävät, millaisiin vaikeuksiin voivat joutua, Litvinov sanoo.
– Toivo kuolee viimeisenä. En tiedä, milloin menen seuraavan kerran Venäjälle, mutta toivon, että joku päivä tulen vapaaseen maahan ilman Putinia ja tätä järjestelmää. Silloin olen onnellinen, että kaikki on ohi.
Lue myös: