Suomi ja Yhdysvallat pyrkivät rakentamaan koko Pohjoismaita koskevaa puolustusyhteistyötä, joka heikentäisi Venäjän halua laajentaa sotaa Natoon kuulumattomiin naapurimaihin.
Suomi saisi yhteistyön myötä taattua huoltovarmuutta eli käytännössä esimerkiksi aseita ja tilannekuvaa. Yhdysvallat taas saisi vastalahjaksi varmuuden siitä, että Suomi ja Ruotsi pystyvät tarvittaessa puolustamaan omia maitaan, jos Venäjä hyökkää.
Näin arvioi Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola presidentti Joe Bidenin ja Sauli Niinistön tapaamista perjantaina.
Varmuudesta olisi Yhdysvalloille paljon apua, sillä se tekee Naton toiminnasta Baltian maissa helpompaa. Baltian maat kuuluvat Natoon toisin kuin Suomi ja Ruotsi.
– Venäjän hyökkäys Baltiaan on hyvin vaikeaa, jos Suomi kykenee puolustamaan itseään. Silloin Naton on helpompi puolustaa Baltiaa, sanoo Aaltola.
Aaltola puhuu Pohjolan “linnoittamisesta” ja Venäjän uhan “patoamisesta”. Hän pani merkille, että Bidenin vierailun yhteydessä toistui sanaa Nordic, Pohjoismaat.
Aaltola uskoo, että puolustusyhteistyössä olisi Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltojen lisäksi Britannia sekä mahdollisesti Nato-maa Norja. Yhteistyö olisi siis ainakin viidenvälistä.
– Kun kuuntelee Bideniä, voisi olla, että siinä on Norjakin mukana. Voi olla, että kootaan liittoumaa koko Pohjolan tueksi.
Aaltolan mukaan Suomi pyrkii nyt kohti mallia, jota voi pitää trendinä turvallisuuspolitiikassa laajemminkin.
Hän ottaa esimerkiksi Yhdysvaltojen, Britannian ja Australian välisen yhteistyösopimuksen, joka on solmittu Kiinan varalta.
Siinä Yhdysvallat ja Britannia myyvät Australiaan ydinsukellusveneitä, mutta kauppaan kuuluu lisäksi esimerkiksi tekniseen kehitykseen ja tietojenvaihtoon liittyvää yhteistyötä.
Samalla tavoin myös Ranska myi Kreikalle laivoja sopimuksella, joka sisälsi lupauksen, että Ranska puolustaa toista Nato-maata Kreikkaa vahvemmin kuin sotilasliiton viides artikla velvoittaa.
– Tämä voisi olla tietynlainen malli sille prosessille, jota Suomikin hakee, Aaltola sanoo.
Suomi voi hyötyä kahdenvälisistä sopimuksista Natoa enemmän
Suomella on jo nyt lukuisia sopimuksia puolustusyhteistyöstä muun muassa Yhdysvaltojen ja Britannian kanssa. Huomionarvoista on, että niitä on laadittu alun perin juuri Venäjän sotatoimien seurauksena.
Venäjän hyökkäys Georgiaan vuonna 2008 ja Krimin valtaus vuonna 2014 muuttivat pelin hengen kansainvälisessä turvallisuuspolitiikassa.
– Vuonna 2008 alettiin ymmärtää Venäjän muodostama uhka. 2014 aloitettiin toden teolla solmimaan näitä puitesopimuksia, puolustusyhteistyösopimuksia ja hankkimaan myös kalustoa, Aaltola sanoo.
Aaltola pitää olemassa olevia sopimuksia kuitenkin vain “ponnahduslautana” Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltojen käynnissä oleville neuvotteluille puolustusyhteistyöstä.
Suomelle olennaista on myös taiteilu “viivan alla” eli se, että Suomi ei muuta statustaan sotilaallisesti liittoutumattomasta liittoutuneeksi.
– Nämä sopimukset ovat askel, jonka Suomi nyt ottaa ja kokee, ettei siinä ole mitään statusta muuttavaa.
Se, miten Venäjä tulkitsee Suomen ja Yhdysvaltain tapaamista on osin vielä arvoitus. Aaltola arvioi, että Venäjä on kaikesta huolimatta reaktioissaan erityisen varovainen Suomen suhteen.
Suomi on ollut ainoa demokraattinen naapurimaa, jolla on ollut Venäjän kanssa ainakin osin toimivat suhde, vaikka se onkin nyt romahtanut.
– Venäjällä on Suomen suhteen tavattomasti menetettävää. Ehkäpä kaikki muu sallitaan, kunhan Suomi ei vain liittoudu, Aaltola arvioi.
Naton kuuluisaa viidettä artiklaa on käytetty vain kerran
Keskustelu Suomen turvallisuudesta on tähän saakka pyörinyt pitkälti sen ympärillä, pitäisikö Suomen liittyä Natoon.
Mika Aaltola huomauttaa, että moni Nato-maa kokee jäsenyydestä huolimatta turvattomuutta.
Osa jäsenmaista on solminut kahdenvälisiä sopimuksia puolustuksesta Yhdysvaltojen kanssa jäsenyyden lisäksi.
Hän ottaa esimerkiksi Norjan, jolla suora puolustusyhteistyösopimus Yhdysvaltojen kanssa. Se takaa, että Yhdysvaltojen sotilaallisen tuen kriisin keskellä ilman Naton monimutkaista päätöksentekoa.
Naton ytimessä on artikla numero viisi, joka määrittää jäsenvaltioiden velvoitteen puolustaa muita jäsenmaita. Kaikki toiminta Natossa vaatii kuitenkin jäsenmaiden tuen.
Aaltola vertaa tilannetta EU:hun, jossa eri maat reagoivat tilanteeseen eri tavoin ja avun antamisen halukkuus vaihtelee.
Tosiasiassa artiklaa viisi on käytetty vain yhden ainoan kerran: syyskuun 11. päivän terrori-iskun seurauksena. Tuolloin käynnistettiin sotilasoperaatio Afganistanissa Yhdysvaltojen hyväksi.
Aaltolan mielestä tämä kertoo siitä, että Yhdysvaltojen vaikutusvalta Natossa on suuri. Toisaalta artiklan vähäinen käyttö kertoo myös sen ennaltaehkäisevästä vaikutuksesta.
– Nato on puolustusliitto ja se on tarkoitettu jäsenmaidensa puolustukseen ja sodan ennaltaehkäisyyn.
Tilanne on aiempaa vakavampi
Aaltolan mukaan on kuitenkin selvää, että osa Yhdysvaltojen havittelemasta vastalahjasta on, että Suomi kulkee kohti Natoa. Se saattaa sopia myös Suomelle.
– Suomi ja Ruotsi liittyvät kollektiivisempaan puolustukseen. Vastalahja on, että sodan syttyessä Suomi on osa laajempaa koalitiota.
Hänen mielestään Bidenin ja Niinistön tapaamisella oli yksi viesti ylitse muiden. Se muutti tilanteen, että sodan ajateltaisiin pysyvän vain Ukrainassa.
Äänenpainot Washingtonissa olivat Aaltolan mukaan muuttuneet.
– Siellä selvästi nähtiin, että tilanne on vakavampi kuin pelkkä Ukrainan sota.
Aiheesta voi keskustella maanantaihin 7.3. klo 23 saakka.
Katso Ylen erikoislähetys lauantailta, jossa arvioitiin Niinistön ja Bidenin tapaamisen antia.
Lue lisää: