Kokkolalainen Jukka Hynynen ei vielä vuosi sitten olisi voinut arvata, millainen osa elämää juoksusta hänelle tulee.
– Ajattelin, että ei ihmistä ole tehty juoksemaan. Lintu lentää, ihminen kävelee ja hevonen juoksee. Että se ei ole ihan täyspäisten hommaa – mutta se oli silloin se, sanoo Hynynen.
Jotain tapahtui: Hynynen tapasi työn merkeissä Minna Hänninen-Koskelan, joka on juossut lapsesta asti, ja alkoi kysellä tämän harrastuksesta. Ja jopa miettiä, olisiko hänestäkin juoksijaksi.
Hänninen-Koskela vei Hynysen ensin porraskävelylle, ja siitä se lähti. Ensimmäisellä kerralla mies jaksoi kävellä portaat kahdesti ylös ja alas. Määrä kasvoi vähitellen, ja kun kymmenen kertaa sujui vaivatta, parivaljakko suuntasi pururadalle.
Kävelyn sekaan lisättiin hiljalleen juoksupätkiä, ja kunto kasvoi entisestään. Nykyään Hynynen juoksee kuutena päivänä viikossa.
– Juoksu näyttelee elämässä iso osaa. On ilo lähteä ulos juoksemaan, kun saa terveenä olla ja mennä. Käsitykset ovat muuttuneet, sanoo Hynynen.
Ulkolajit ampaisseet kasvuun korona-aikana
Hynynen ei ole ainoa, joka on löytänyt juoksusta oman lajinsa. Heti koronaepidemian alettua suomalaiset lähtivät lenkille isolla joukolla, kertoo kotimaisen urheilusovellus Sports Trackerin data.
Vaikka huippukuukausista on tultu hieman alaspäin, harrastajamäärät ovat yhä selvästi korkeammalla kuin ennen koronaa.
Juoksutreenien määrä on laskenut hieman, mutta polkujuoksu on kasvattanut suosiotaan. Samoin retkeily ja pyöräily ovat lievässä nousussa.
Sovellusta käyttävien suosituimmat lajit ovat kävely, juoksu ja pyöräily. Eniten on kävelijöitä. Vaikka juoksijoita on enemmän kuin pyöräilijöitä, polkien kirjataan enemmän harjoituksia. Sitä selittänee osaltaan työmatkapyöräily.
Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus selvitti vuonna 2018 aikuisväestön liikkumista. Selvityksen mukaan kävely on suomalaisten selvä ykköslaji. Vähintään kerran viikossa harrastavien keskuudessa juoksulenkkeily oli tuolloin sijalla viisi.
Sekä kroppa että pää kiittävät
Hynynen ajatteli pitkään, että juoksijat ovat oma lajinsa eikä hänestä siihen leikkiin ole. Hän tuskin on ainoa.
– Moni ajattelee, että juokseminen on vain niitä varten, jotka ovat juosseet aiemminkin. Se on kuitenkin aika helppo ja edullinen tapa pitää itsestään huolta. Uskon, että ajatukset muuttuisivat, kun vain ottaisi ja lähtisi, sanoo Minna Hänninen-Koskela.
Hän muistuttaa, että fyysisten vaikutusten lisäksi juoksu hellii henkistä terveyttä ja antaa luontokokemuksia. Hänninen-Koskela ei kokemuksestaan huolimatta koskaan juokse enempää kuin mikä tuntuu hyvältä
– Ei tarvitse harrastaa verenmaku suussa, vaan juoksu voi olla iloinen osa päivää – elämäntapa, niin kuin itsellenikin on.
Jukka Hynyselle alku oli toki raskas. Vaikutuksiin hän havahtui, kun jo portaisiin jäi kymmenen kiloa. Sen jälkeen työn tuomat jalkavaivat ovat kadonneet, veriarvot parantuneet ja harrastus tuntuu myös pääkopassa.
– Tuntuu että tässähän lähtee lentoon koko ajan. Mieli on kevyempi, ja luontoa on oppinut katsomaan eri tavalla. Voi nähdä vaikka joutsenia pesimässä lammella. Se on aivan mahtavaa!
Yhdessä juostessa voi puhua asiat läpi
Minna Hänninen-Koskelalle malli tuli vanhemmilta, jotka arvostivat liikkumista, erityisesti luonnossa liikkumista ja harrastivat sitä paljon.
Minnalle juoksu on luontainen tapa liikkua, ja se on siirtynyt eteenpäinkin: sekä mies että valtaosa viidestä pojasta harrastaa lenkkeilyä. Kotoa löytyy oma kaappi perheen juoksuvaatteille ja -kengille, joita onkin melkoinen määrä.
Hänninen-Koskela juoksee sekä yksin että ystävien kanssa.
– Siitä on tullut henkireikä. On tosi tärkeää päästä lenkille purkamaan päätään. Kavereiden kanssa juostessa jaetaan asioita, ja matka menee huomaamatta. Haluan tsempata siihen, että liikunta vaikuttaa kehoon ja mieleen, ja sen avulla voi päästä yli masentavistakin asioista yli, sanoo Hänninen-Koskela.
Jukka Hynysen kohdalla tsemppaus onnistui, ja hän toivoo, että muutkin uskoisivat itseensä.
– Kyllä kaikista on tähän. Pitää vain olla tahto, usko ja luottamus. Ja iso on asia on, että joku tsemppaa ja vetää mukanaan. Yksin ei olisi tullut lähdettyä.
