Jos luonnon monimuotoisuuden taloudellinen arvo olisi euromääräisenä tiedossa, miltä metsäteollisuuden avohakkuiden kannattavuus näyttäisi sen jälkeen?
Muun muassa tämä kysymys on olennainen, kun ympäristö- ja ilmastoministeri Emma Kari (vihr.) käynnistää selvityksen talouden ja luonnon monimuotoisuuden välisistä kytköksistä Suomessa.
Karin selvityksen esikuvana on Dasguptan raportti, joka julkaistiin vuosi sitten. Raportti on taloustieteilijä Partha Dasguptan laaja selvitys siitä, mitä taloudellista hyötyä monimuotoisuudesta on ja miten luontokadon hinta voidaan laskea.
Cambridgen yliopiston professorin laatimaa raporttia on pidetty käänteentekevänä esityksenä siitä, miten luonnon monimuotoisuus pitäisi liittää osaksi taloudellista päätöksentekoa.
Dasguptan mukaan luontoarvot pitäisi nähdä pääomana ja rahassa laskettavana varallisuutena.
– On tiedetty pitkään, että taloudellinen toiminta nojaa luontoon, sen antamiin palveluihin ja materiaaleihin, mutta taloudellista arvoa ei ole osattu riittävän hyvin määrittää. Nyt selvitetään, mitkä ovat mittarit, joita meidän pitäisi seurata, Kari sanoo.
Ympäristöministeriön nimittämä tutkijaryhmä laskee nyt, mikä on luonnon vaikutus Suomen talouteen ja mitkä luontokadon ratkaisemiseen liittyvät kysymykset ovat kannalta keskeisiä.
Karin mukaan tuloksia käytetään politiikan ja talouden päätösten pohjana.
Suomessa monimuotoisuus kytkeytyy erityisesti metsiin, joissa on valtaosa esimerkiksi uhanalaisista lajeista. Tutkimuksissa on todettu, että luontokatoa ovat aiheuttaneet muun muassa metsäteollisuuden avohakkuut.
Metsien taloudellinen tuotto ja luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen nähdään usein metsiä koskevassa keskustelussa vastakkaisina päämäärinä.
– On selvää, että metsien arvoa ei voi laskea pelkästään puukuutioina. Jos myös metsäluonnon monimuotoisuus voidaan laskea euroina, se auttaa hahmottamaan koko tuottoa, Kari sanoo.
Luontoarvoja pitäisi kompensoida päästökaupan tyyliin
Dasguptan raportin tilasi Britannian valtiovarainministeriö. Vuonna 2006 brittihallinto tilasi raportin ilmastonmuutoksen taloudellisista vaikutuksista.
Maailmanpankin entisen pääekonomistin Nicholas Sternin laatimaa raportta on pidetty käännekohtana sille, että ilmastonmuutoksen taloudelliset seuraukset alettiin ymmärtää lajemmin.
Ilmastokriisin ratkomisessa raha onkin toiminut tehokkaasti. Päästökauppa eli hiilidioksidipäästöjen hinnoittelu on laskenut reippaasti energiantuotannon ja teollisuuden päästöjä.
Kari odottaa selvityksestä välineitä siihen, voitaisiinko käytön myötä häviäviä luontoarvoja kompensoida vastaavasti esimerkiksi suojelulla tai ennallistamisella.
– Luontokato on täysin vastaavaa kohtalonkysymys kuin ilmastokriisi. Myös päästökaupan yhteydessä käytiin keskustelua siitä, millainen rahallinen arvo voi olla oikeudella päästää hiilidioksidia ilmastoon.
Ilmastotoimissa tähdätään hiilineutraaliuteen eli siihen, ettei päästöjä syntyisi enempää kuin nielut niitä imevät. Myös Dasguptan ideana on eräänlainen luonnon monimuotoisuuden "nettonolla".
Ihmisen luonnolle aiheuttama paine on suurempi kuin sen uusiutumiskyky. Nyt pitäisi saavuttaa tilanne, jossa luonnon monimuotoisuus ei enää heikkene.
Sama tavoite on esimerkiksi EU:n biodiversitettistrategiassa, jonka suojelutavoitteiden täyttämistä Suomi pohtii parhaillaan. EU velvoittaa esimerkiksi kaikkien vanhojen metsien suojeluun.
Kari toivoo, että vaikkapa metsien suojelua ei selvityksen jälkeen nähtäisi pelkkänä menoeränä.
Metsien biodiversiteetistä tuote puun rinnalle
Talousarvot kytkeytyvät Suomessa erityisesti metsiin, maatalousympäristöihin ja vesistöihin, sanoo tutkimusprofessori Eija Pouta Luonnonvarakeskuksesta. Hän on yksi alkavan selvityksen laatijoista.
Luontoarvojen muuttamien euroiksi ei ole aivan yksinkertaista, vaikka sitä on tutkimuksissa jo tehty. Erityisen haastavaa on Poudan mukaan juuri monimuotoisuuden arvottaminen.
– Monimuotoisuuteen liittyy paljon epävarmuutta, sillä on käyttömahdollisuuksia, joista ei tiedetä, hän sanoo.
Osa luonnon ja monimuotoisuuden arvosta voi näkyä suoraan markkinoilla, osaa taas täytyy mitata esimerkiksi tutkimalla ihmisten arvostuksia.
Tunnettu esimerkki ovat pölyttäjät, joiden rahallisesta arvosta löytyy jo paljon laskelmia. Yhdysvaltalaistutkimusten mukaan pölyttäjien arvo ruuantuotannolle lasketaan jopa sadoissa miljardeissa dollareissa.
Pölyttäjät ovat riippuvaisia muun muassa perinnebiotoopeista eli niityistä ja kedoista, jotka ovat Suomessakin uhanalaisia.
Luontoarvojen hinnan hahmottaminen johtaisi "aika toisenlaiseen luonnonvarojen käyttöön kuin tällä hetkellä harrastetaan", uskoo Pouta.
Hänen mukaansa biodiversitetti pitäisikin nähdä tuotteena esimerkiksi puuntuotannon rinnalla.
– Jos näin tehtäisiin, puuntuotantotavat olisivat erilaiset.
Poudan mukaan kehitteillä on myös tapoja, joiden avulla luontopääoma voitaisiin tuoda kansantalouden tilinpitoon bruttokansantuotteen rinnalle.
– Jos seuraamme hyvinvointia vain bkt:n avulla, silloin jää ottamatta huomioon, mikä on monimuotoisuuden merkitys hyvinvoinnille.
Aiheesta voi keskustella lauantaihin 12.3. klo 23 saakka.
Lue lisää: