Tervetuloa. Moi. Ranskanperuna. Emmanuel Ceysson luettelee sanoja, joita hän osaa suomeksi.
Ranskanperuna on hänelle erityisen läheinen. Se on lempinimi, jota aviomies Antti Holma hänestä käyttää. Potut pottuina. Ceysson kutsuu Holmaa peikoksi. Tarkemmin ottaen Suomen peikoksi.
On Holma opettanut Ceyssonille muutakin: saattana, vittu, perkele. Ne sujuvat täydellisellä suomella.
Ceysson ei kuitenkaan ole Helsingissä kiroilemassa, vaan valmistautumaassa perjantain konserttiin. Hän soittaa harppua Helsingin kaupunginorkesterin (HKO) solistina säveltäjä Kalevi Ahon uudessa teoksessa.
Ceysson on saapunut haastattelua edeltävänä päivänä Los Angelesista. Samalla vierailulla hän vetää myös viimeisen kurssinsa Sibelius-Akatemian vierailevana professorina.
Aikataulu on tiukka ja aikaeron aiheuttama jet lag vaivaa taatusti, mutta Ceysson jaksaa hymyillä.
Ensikosketus jo ennen syntymää
Emmanuel Ceysson oli vain kuusivuotias, kun hän ilmoitti vanhemmilleen, että hänen tuleva instrumenttinsa on harppu. Hän ei ollut koskaan nähnyt soitinta, joten valintaan vaikutti pelkkä ääni.
Sitä hän kuuli ensimmäisen kerran jo ennen syntymäänsä.
– Äiti kuunteli raskausaikana paljon musiikkia ja erityisesti Mozartin huilu- ja harppukonserttoa. Siitä oli Ranskassa tuolloin hyvin suosittu levytys, jossa solisteina olivat Lily Laskine ja Jean-Pierre Rampal.
Ceysson kuunteli levytystä lapsena. Harpun ääni vetosi. Ehkä se toi mieleen varhaisia kuulokuvia.
Kuusivuotiaana tehdyllä päätöksellä on ollut kauskantoisia vaikutuksia. Ceysson on voittanut useita kilpailuja harpistina, saanut palkintoja, levyttänyt, opettanut ja kiertänyt maailmaa konsertoimassa.
Pariisin oopperan orkesterin soittajaksi hän pääsi vain 22-vuotiaana. Metropolitanin kuuluisan oopperan orkesteriin hän oli kiinnitettynä viisi vuotta. New Yorkista hän siirtyi länsirannikolle Los Angelesin filharmonikoihin vuonna 2020.
Maineikasta amerikkalaisorkesteria johtaa kapellimestari Gustavo Dudamel, jonka edeltäjä oli Esa-Pekka Salonen.
Välillä taiteilijan ego turhautuu
Ceysson on saavuttanut harpistina paljon. Oliko kuusivuotiaana tehty valinta oikea?
– Lapsi sisälläni vastaa, että kyllä, ehdottomasti. Ei epäilystäkään. Mutta taiteilijan ego on välillä ollut turhautunut, koska harppu ei ole keskeinen soitin, eikä erityisen tunnustettu edes klassisen musiikin piireissä.
Ceysson kertoo, että ihmisillä on tapana kurtistaa kulmiaan, kun hän sanoo olevansa harpisti.
– Seuraavaksi he kysyvät: mikä sinun repertuaarisi on, mitä soitat? Jos tätä katsoo bisnesmiehen näkökulmasta, harppu ei ehkä ole fiksuin valinta, mutta sellaisia asioita ei mieti kuusivuotiaana.
Ceysson korostaa, että harpun soittaminen on edelleen palkitsevaa, koska sitä hallitsee päivä päivältä paremmin.
Silti instrumenttiin liittyy kliseisiä mielikuvia, joiden kanssa Ceysson kamppailee.
– Jos kysyisin 20 kapellimestarilta, mitä he ajattelevat harpusta, useimmilla olisi negatiivisia mielikuvia ja harhakäsityksiä, kuten että emme soita puhtaasti tai että meillä on vaikeuksia rytmin kanssa.
Oppilailleen Ceysson on yrittänyt tolkuttaa, etteivät soittimeen liitetyt mielikuvat pidä paikkaansa.
– Meidän instrumenttimme on erilainen tekniikaltaan ja ääneltään ja sitä pitää ymmärtää eri tavalla. Mutta se ei tarkoita, ettemmekö pystyisi tekemään sillä asioita.
Suomalaiskonsertto on tapaus
Kalevi Ahon teos on Ceyssonillekin erityinen tapaus. Se on ensimmäinen konsertto harpulle, jonka ensi- eli kantaesityksen hän soittaa.
Tähän asti Ceysson on soolourallaan esittänyt olemassa olevia teoksia. Ne ovat usein harpistien säveltämiä.
Suuret nimet kuten Beethoven, Mozart, Ravel ja Debussy sävelsivät myös harpulle, mutta Ceyssonin mielestä heidän teoksissaan on eräänlainen kosketinsoitin-lähestymistapa. Näin siksi että kosketinsoittimet olivat heille tutumpia.
Kalevi Ahon neliosaisen uuden teoksen tempoja Ceysson kuvailee matemaattisen tarkoiksi.
– Harjoitellessa kulutin eniten aikaa viimeisen osaan, jonka tempo on hyvin kiihkeä. Se oli haastava, mutta lopulta on aina hienoa, kun sen onnistuu tekemään.
Huilu ja harppu käyvät teoksessa dialogia keskenään ja molemmilla on omat paikkansa loistaa.
Harppua ei noin vain roudata
Ceysson soittaa Kaksoiskonserton HKO:n harpulla. Omaa ei kuljeteta mukana, ellei konserttipaikka sijaitse ajomatkan päässä.
Ceysson omistaa neljä harppua. Kaksi niistä on kotona Los Angelesissa, yksi Pariisissa ja yksi “paljon matkaava” Aasiassa.
Vaikka soittimet olisivat ulkoisesti ja mittasuhteiltaan samanlaisia, ääni ja se, miten juuri tietty yksilö reagoi, eroavat. Uuteen soittimeen tottuminen vie muutaman päivän.
– Osa työtäni on tuoda esiin se, mitä juuri tällä instrumentilla on kerrottavana, Ceysson sanoo.
Omiinkaan harppuihin ei muodostu samanlaista suhdetta kuin vaikka jousisoittajilla. Monet viulut voivat olla satoja vuosia vanhoja.
– Ne ovat erityisiä. Jos sellaisesta viulusta vaihtaa jousenkin, viulisti voi hetken olla ihan hukassa ja tarvitsee aikaa tottua uuteen tilanteeseen, Ceysson havainnollistaa.
Harput sen sijaan ovat niin herkkiä, että ne eivät kestä käyttöä yli sataa vuotta.
"Putin on diktaattori"
Ceysson saapui Suomeen runsas viikko sen jälkeen, kun Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan. Meillä on pitkä itäraja sodan aloittaneen Putinin kanssa. Millaisia ajatuksia tämä on herättänyt?
Ceysson huokaa raskaasti. Hän kertoo lukeneensa Väinö Linnan tuotannon, johon kuuluvat muun muassa Tuntematon sotilas ja Täällä Pohjantähden alla -romaanit.
– Suomen ja Venäjän suhde on hyvin, hyvin mutkikas. Tiedän talvisodasta ja jatkosodasta ja Antin kanssa olemme puhuneet suomettumisesta, joka ei ole niin tuttu asia ranskalaisille.
Ceysson kertoo vastustavansa kaikkea väkivaltaa ja sotaa. Putinia hän pitää diktaattorina, jonka toimia ei voi hyväksyä.
– En kuitenkaan syytä venäläisiä, Venäjän kansaa, siitä, mitä nyt tapahtuu. Eivät he ole vastuussa Putinin päätöksistä. Niin kuin diktatuurissa yleensä, heille syötetään valheita.
Tähänkö se loppui?
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, Ceyssonin päällimmäinen tunne oli syvä suru. Hän huomasi ajattelevansa, tarkoittaako tämä sivilisaatiomme loppua.
– Mietin, että asun Yhdysvalloissa, jossa kansa valitsi presidentiksi pellen, joka sotki kaiken. Eurooppa yrittää asemoida itseään uudelleen suhteessa Amerikkaan. Kukaan ei kuitenkaan ole enkeli, eikä enkeleitä ole Natossakaan.
Myös idän kehitys huolestuttaa Ceyssonia. Kiinasta on tulossa globaali mahti seuraavien vuosikymmenten aikana. Samalla Venäjä toimii hyvin aggressiivisesti.
Ceysson kysyy, emmekö me Euroopassa nähneet vai emmekö me halunneet nähdä, mitä Putinin mielessä liikkui.
– Putin suunnitteli kaiken jo varhain. Sen näkee, kun katsoo hänen vanhoja puheitaan.
Ceyssonin mielestä Putin teki niissä hyvin selväksi, että Krimin valtaus on vain osa suunnitelmaa.
– Emme reagoineet silloin, emmekä reagoi nyt, koska emme halua, että sota eskaloituu. Ennen toista maailmansotaa emme halunneet eskaloida Hitleriä vastaan ja tiedämme, mihin se johti.
Ceysson kasvoi ajatukseen, että globaalien sotien aika on ohi. Enää hän ei ole niin varma.
Elämä on nyt Los Angelesissa
Ceysson ja Antti Holma asuvat Los Angelesissa, jonne he muuttivat New Yorkista viime vuonna keskellä koronapandemiaa. Kaikki sosiaaliset suhteet jäivät sen vuoksi solmimatta. Nyt niitä on hiljalleen voinut viritellä ja tavata muitakin kuin Ceyssonin kollegoita orkesterista.
– Los Angelesissa on myös pieni suomalaisten yhteisö ja Antti on tavannut ihmisiä sieltä. Ja tietysti Los Angelesissa asuu myös Ismo (Leikola), joka on ystävämme.
Sopeutuminen on sujunut mutkitta. Jotain Los Angelesista kuitenkin puuttuu.
– Antti kaipaa oopperaa. Kun olin töissä Metropolitanissa, hän kävi usein esityksissä. Ja kaipaamme myös sitä, että kaikkialle pääsi kävellen. Los Angelesissa on käytettävä autoa.
Los Angelesissa ilmanala on kuitenkin ihanteellinen. Haastattelua edeltävällä viikolla lämpöä oli 27 astetta.
– Sitten tulin tänne ja täällä on hyvin kaunista, mutta kylmää, Ceysson naurahtaa.
Harpisti on nyt kovin kohtelias. Musiikkitalon ikkunan takana sataa vaakasuoraa räntää.
Ceysson saapui Suomeen ilman puolisoaan Antti Holmaa. Perheeseen on juuri hankittu koira, eikä sitä voinut jättää yksin. Pentu on nimeltään Sasou.
Kalevi Ahon Kaksoiskonsertto 11.3. Helsingin Musiikkitalolla. Helsingin kaupunginorkesterin kapellimestarina on Osmo Vänskä ja solisteina huilisti Niamh McKenna ja harpisti Emmanuel Ceysson.
Konsertti on katsottavissa myös Yle Areenassa.
Millaisia ajatuksia artikkeli herätti? Keskustele aiheesta 12.3. klo 23 asti.