Kaakkois-Suomeen ja Pohjois-Karjalaan on viime vuosikymmenien aikana muuttanut niin paljon venäläistaustaisia ihmisiä, että voi sanoa jokaisen tuntevan ainakin yhden venäläistaustaisen.
Itse asiassa menossa on jo toinen tai kolmas sukupolvi. 1990-luvun alussa itärajan tuntumaan asettui lukuisa määrä inkeriläistaustaisia Venäjältä muuttaneita ihmisiä. Heidän lapsistaan suurin osa on syntynyt Suomessa ja sen ikäisiä, että ovat jo saaneet omia lapsia.
Lähes kaikki osaavat sekä suomea että venäjää. Siksi venäjää kuulee usein myös katukuvassa – tai ainakin ennen kuuli.
Kun Venäjä reilut kaksi viikkoa sitten hyökkäsi Ukrainaan, myös Suomessa asuvien venäläistaustaisten elämä muuttui.
Vielä hetki sitten he olivat olleet luonnollinen osa paikallista yhteiskuntaa. Kaksikieliset nuoret ovat olleet erittäin toivottua työväkeä kauppojen kassoilla, joilla on kaivattu myös venäjän taitoisia myyjiä venäläisturistien takia.
Nyt kaikki on toisin.
Tämän on huomannut myös lappeenrantalainen 38-vuotias Irina Mineeva. Hän muutti vuonna 1996 perheensä mukana Pietarista Lappeenrantaan.
Irina Mineeva kertoo, miten hän kuuli vielä lapsena 1990-luvulla Lappeenrannassakin ryssävihaa. Kaduilla huudeltiin vastaantulijoille.
Ilmapiiri kuitenkin muuttui suvaitsevaksi ja kaikki lopulta elivät sovussa.
Venäjän sotatoimet muuttivat tilanteen hetkessä.
– Nyt sama tilanne on aktivoitunut – se sama, mikä oli silloin 1990-luvulla. On erittäin ikävää, jos se tulee takaisin. Me olemme ihmisiä täällä kaikki, sanoo Mineeva.
Irina Mineevan tuttavapiirissä Lappeenrannassa on niin suomalaisia kuin venäläisiä. Hän kuuli muutama päivä eskarissa sattuneen tapahtuman.
– Eräs tuttavani kertoi, että lapset olivat eskarissa leikkineet kuka pelkää venäläistä -leikkiä. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten nopeasti vihapuhe leviää, kertoo Irina Mineeva.
Pelon ilmapiiri
Tanja Karppinen on Lappeenrannan Suomi–Venäjä-seuran puheenjohtaja. Hän kertoo, että Lappeenrannassa on vuosien aikana totuttu venäläisiin ja venäjää puhuviin ihmisiin. Kaupungissa on kaiken kaikkiaan varsin suvaitseva ilmapiiri.
Muualla Suomessa on toisin.
Pari päivää sitten Karppinen keskusteli kahden venäläistaustaisen naisen kanssa. Heistä äiti asuu Lappeenrannassa ja tytär opiskelee muualla Suomessa.
– He miettivät, uskaltavatko he puhua venäjää enää ollenkaan julkisesti. Kun tytär soittaa lenkillä ollessaan äidilleen, joutuu hän miettimään, voiko puhua venäjää julkisesti. Häntä pelottaa. Selvästi on pelon ilmapiiri, sanoo Karppinen.
Kun Irina Mineeva pelkäsi, että ryssittely palaa puhekieleen takaisin, Tanja Karppinen on siitä jo kuullut.
– Venäjää puhuvat tuttavani ovat kuulleet ryssittelyä ja kokeneet aggressiivista käytöstä.
Kaksikielisyys pelottaa
Irina Mileevan lapset ovat kaksikielisiä. Hän toivoo, että he voisivat tasa-arvoisesti ja pelkäämättä pitää yllä molempia äidinkieliään.
– Olemme nimenomaan opettaneet heille venäjän kieltä, koska on rikkaus osata useampaa kieltä. He eivät liity millään tavalla tähän tilanteeseen, sanoo Mileeva.
Tanja Karppinen ei usko, että esimerkiksi Lappeenrannan seudulla kukaan olisi muuttamassa tai muuttanut käsitystään täällä asuvista venäläistaustaisista ystävistään. Tölväisyt kohdistuvat vieraisiin tai tuntemattomiin.
Viha kumpuaa tietämättömyydestä, uskoo Karppinen.
– Se on vieraan pelkoa. Suomessa sotien trauma voi olla vielä jotenkin läsnä ainakin vanhoissa sukupolvissa, mutta ajattelevan ja oppivan ihmisen pitäisi tulla tähän päivään ja ymmärtää, ettei minkäänlaista vihapuhetta pitäisi sallia.
Kaiken kaikkiaan Tanja Karppinen on kuitenkin sitä mieltä, että tilanne täällä itärajan tuntumassa on rauhallinen ja lähes kaikki ymmärtävät tilanteen todellisen luonteen.
– Enemmistö suomalaisista on fiksuja ja ymmärtää, että Suomen venäläiset eivät ole millään tavalla tekemisissä sodan kanssa. Ei se ole heidän vikansa, sanoo Tanja Karppinen.
Väärä maali
Tanja Karppinen puhuu itse venäjää ja on vieraillut sekä Venäjällä että entisessä Neuvostoliitossa useita kertoja. Hän muistuttaa, että kaikki venäjältä kuulostava ei ole venäjää. Myös ukrainan kieli on varsin lähellä venäjän kieltä.
Ukrainalaisistakin monet osaavat venäjää.
Tilastokeskuksen mukaan (siirryt toiseen palveluun) Suomessa asui vuoden 2020 lopussa reilut 84 000 henkilöä, joiden äidinkieli on venäjä. Ukrainaa puhui äidinkielenään oli noin 5 000 Suomessa asuvaa ihmistä.
– Ukrainalainenkin voi puhua äidinkielenään venäjää. Tunnistaako suomalainen, milloin puhutaan ukrainaa tai venäjää, jos ei ymmärrä kumpaakaan? Viha voi myös kohdistua aivan vääriin maaleihin, vaikka toki kaikki ovat vääriä maaleja.
Lue seuraavaksi: Voimattomuutta, häpeää, ryssittelyä – Venäjän aloittama hyökkäyssota pakotti Suomen venäläistaustaiset kohtaamaan juurensa