Tom Henrik Häggström pitää sotahevosten muistoa elossa

Yksi talvisodassa asepalvelukseen määrätyistä hevosista oli suomenhevonen Maja Vöyrin Maksamaalta.

Vaasan rautatieasemalla Majalla, kuten muillakin hevosilla, oli rintamalle varusteinaan suitset, ohjakset ja valjaat.

Lisäksi mukana oli lapio, ämpäri sekä 50 kiloa kauraa ja 100 kiloa heinää.

Vöyriläinen Tom Henrik Häggström on kiinnostunut sotahevosista ja menneistä ajoista.

Hän on kuullut sodassa olleista hevosista tarinoita 94-vuotiaalta isoisältään ja vanhemmilta ystäviltään.

Tapasimme Häggströmin ennen Ukrainan ja Venäjän välisen sodan syttymistä, kun kaikki sotaan liittyvä tuntui kaukaiselta.

Talvisodassa asepalvelukseen vietiin 72 000 suomenhevosta.

Hevosten piti olla 5–18-vuotiaita, eivätkä ne saaneet olla kantavia.

Maja oli iso, tumma hevonen ja hyvä työskentelemään metsässä.

Rautatieasemalla Maja tapasi sotilaansa – ratsumiehen, joka oli vastuussa siitä sodan ajan.

Hevosista pidettiin rintamalla hyvää huolta.

Sotilaille ne olivat aseveljiä ja hevosten omistajille kirjoitettiin kotiin kirjeitä. Kirjeissa kerrottiin, miltä hevosen elämä rintamalla näytti.

Maja oli joutunut jättämään kotitilan turvallisuuden ja eli nyt kiväärien ja kranaattien pauhussa.

Tom Henrik Häggströmin oma Riina-hevonen seisoo kärsivällisesti odottamassa, kun Häggström pukee sille vanhan ajan valjaat.

Hevosen taakse tulee reki. Siinä on lastina sota-ajan öljytynnyri, joka on peitetty valkoisella lakanalla.

Riina ei protestoi, kun Häggström vetää sen ylle lumipuvun, jossa on reiät silmille ja korville.

Kaiken pitää olla aidon näköistä, kun Häggström ja Riina lähtevät kyläkierrokselle.

Itsenäisyyspäivänä ja esimerkiksi suomenhevosen päivänä Häggström ja Riina tekevät juhlakierroksen kylällä.

Myös Häggströmin vaatteet ovat aidot eli univormu lumipuvun kanssa tai ilman, vuodenajasta riippuen.

Päässä on sotilaan hattu, selässä M16-teräskypärä, suojeluskuntakivääri vuodelta 1936 ja joskus käsinkääritty tupakka holkilla sekä ajanmukainen kärry tai reki.

Hevoset auttoivat suomalaisten sodankäyntiä.

Vaikka ne eivät soveltuneet isompiin ja pidempiin kuljetuksiin, ne soveltuivat täydellisesti maastoon.

Kun talvisota maaliskuussa 1940 päättyi, sodasta hengissä selviytyneet hevoset ehtivät mukaan kotitilojen kevättöihin.

Yli 7000 hevosta oli kuitenkin kuollut ja monta kadonnut.

Jatkosodan alkaessa kesäkuussa 1941 etulinjaan tarvittiin kuitenkin jälleen hevosia, vaikka moottoriajoneuvojen määrä oli lisääntynyt.

Sodan loppuvaiheessa kesällä 1944, suuressa hyökkäyksessä Karjalan kannaksella menehtyi myös paljon hevosia.

Sodasta selvinneet hevoset kärsivät sodan aiheuttamista traumoista.

Tom Henrik Häggström on kuullut kerrottavan, että lapset 1950-luvulla pelottelivat rintamalla olleita hevosia, joiden tiesivät traumatisoituneen.

Jatkosodan jälkeen venäläiset hevoset korvasivat osan sodassa kadonneista suomenhevosista.

Sotasaaliiksi oli saatu 12 000 hevosta, jotka Suomen valtio myi halvalla.

Maja-suomenhevonen selvisi sodasta vahingoittumattomana ja veti vielä 1940-luvun lopulla talonväkeä heidän mennessään tansseihin.