Hyppää sisältöön

Nainen nukutti vauvaa matkalaukussa, 13-vuotias poika ei puhu – tältä näyttää vuosisadan pakolaiskriisi puolalaisen Dominikin Opelista käsin

Kymmenet Ukrainan pakolaiset ovat kertoneet tarinansa puolalaiselle sähköasentajalle Dominikille. Asiantuntijan mukaan kolmannes pakenijoista voi kärsiä sotatraumoista.

Puolalainen sähköasentaja Dominik otti palkatonta vapaata ja lähti kuljettamaan ukrainalaispakolaisia Puolan rajalta sisämaahan. Kuva: Dominikin kuvapäiväkirja

13-vuotias poika ei puhu eikä katso kohti. Poika on Kiovasta lähtiessään nähnyt, kuinka miestä ammutaan päähän kadulla, eikä ole puhunut sen jälkeen.

Nainen on ollut pakomatkallaan kaksi yötä ulkona 7-vuotiaan tyttären ja 8-kuukautisen vauvan kanssa. Kun pakkanen laski, hän nukutti vauvaansa pienessä matkalaukussaan.

Toisella äidillä ei ollut edes matkalaukkua. Nainen näki, kuinka tämän vauva ei enää aamulla herännyt.

Tällaisia kokemuksia on nyt Ukrainasta Puolaan tulevilla pakolaisilla, kertoo puolalainen Dominik, 35, Ylelle videopuhelun välityksellä.

Hän on päivystänyt kaksi viikkoa Ukrainan ja Puolan rajalla ja kuljettanut sotaa pakenevia ihmisiä turvaan. Monella ei ole ollut aavistustakaan, missä he voisivat seuraavan yön nukkua tai mistä saada aterian.

Dominik kertoo, että pakolaiset ovat peloissaan vielä auttajan autoon noustessaan.

– Moni ei esimerkiksi uskalla ottaa vettä tai voileipää minulta tai rajan vapaaehtoisilta. Ihmiset rentoutuvat vähän vasta tunnin tai kahden ajomatkan jälkeen, Dominik sanoo.

Ukrainasta paenneet lapset nukkuivat rautatieasemalla Przemyslin rajakaupungissa Kaakkois-Puolassa. Kuva: Dominikin kuvapäiväkirja

Sodan ensipäivinä helmikuun loppupuolella pakenivat ne, joilla oli valmiita kontakteja Euroopassa. Nyt rajan yli tulee koko ajan yhä huonommassa kunnossa olevia ihmisiä. He ovat kärsineet jopa viikkoja kylmästä, nälästä ja jatkuvasta pelosta.

Dominik on ensimmäinen ihminen, jolle kymmenet pakolaiset ovat kertoneet kokemuksistaan sodan keskellä.

Hän esiintyy tässä jutussa pelkällä etunimellään, koska ei halua vaarantaa auttamistyötään. Hän haluaa myös suojella kuljettamiaan ihmisiä. Dominikin koko nimi on Ylen tiedossa.

73-vuotias harhaili rajalla ilman passia tai evästä

Dominik on omien sanojensa mukaan "ihan tavallinen sähköasentaja". Hän on kotoisin Itä-Puolasta, mutta käy töissä Saksassa.

Sieltä hän ajoi suoraan Puolan ja Ukrainan rajalle 27. helmikuuta, kolme päivää sodan syttymisen jälkeen.

– Hyvä ystäväni lähti autolla rajalle ensin. Hän oli siellä jo samana päivänä, kun hyökkäys alkoi. Varhain sunnuntaiaamuna hän soitti ja sanoi, 'täällä on kaaos, täällä tarvitaan valtavasti apua'.

Dominik soitti saksalaiselle pomolleen ja selitti tarvitsevansa palkatonta vapaata pakolaisten auttamista varten. Hetken miettimisen jälkeen pomo suostui.

Harkovasta paennut perhe tarvitsi Dominikilta kyytiä eteenpäin Hrubieszówissa lähellä Ukrainan rajaa. Kuva: Dominikin kuvapäiväkirja

Seuraavien päivien aikana Dominik ystävineen organisoitui noin 20 miehen ringiksi, jotka hakevat pakolaisia eri rajanylityspaikoilta ja vievät heitä sisemmäs Puolaan – mihin vain, mistä löytyy majapaikkoja. Niiden etsimisessä auttaa toinen vapaaehtoisverkosto.

Dominik kertoo löytäneensä 73-vuotiaan naisen harhailemasta rajan lähellä muutama päivä sitten. Hänellä oli mukanaan vain päällään olevat vaatteet, ei rahaa eikä passia.

– Hän sanoi olevansa Kiovasta, mutta ei halunnut kertoa, miten oli onnistunut pääsemään Puolaan. Hän sanoi vain, että heräsin, katsoin ikkunasta ja ajattelin, että minun täytyy päästä Puolaan, Dominik kertoo.

Mieleen on jäänyt myös äidin ja neljävuotiaan lapsen välinen keskustelu auton takapenkillä.

– Kuulin kuinka lapsi pitkän hiljaisuuden jälkeen kysyi äidiltään, että tuleeko sota tännekin. Äiti vastasi, että ei tule, olemme nyt turvassa. Lapsi alkoi itkeä.

Se oli Dominikille vaikea paikka. Hänellä on itsellään samanikäinen poika.

Perhe Przemyslin rautatieasemalla lähellä Ukrainan rajaa. Kuva: Dominikin kuvapäiväkirja

Kolmannes Ukrainan pakolaisista voi kärsiä vakavista traumoista

Pakolaisuuden aiheuttamia traumoja tutkinut psykiatrian apulaisprofessori Arash Javanbakht pitää Dominikin kuvaamia reaktioita varsin tyypillisinä: pelko ja ahdistus eivät lopu turvaan päästessä.

– Pakolaiset saattavat kokea räjähdykset uudestaan ja uudestaan takaumina, nähdä painajaisia, saada paniikkikohtauksia tai sairastua masennukseen, Wayne State -yliopistossa Yhdysvalloissa opettava Javanbakht sanoo Ylen videohaastattelussa.

Hän arvioi, että pahasti traumatisoituneita voi olla Ukrainan pakolaisista kolmasosa tai enemmänkin.

Lapset kärsivät vakavasta ahdistuksesta ja paniikista vielä herkemmin kuin aikuiset. (siirryt toiseen palveluun)

Ne voivat aiheuttaa puhumattomuutta tai taantumista. Seitsemänvuotias voi palata vaippaikäisen tasolle. Lapsen voi olla myös mahdotonta olla lainkaan erossa vanhemmastaan.

– Kiovassa on lapsia, jotka eivät suostu lähtemään pois metrotunnelista. Se on ainoa paikka, jota he pitävät turvallisena, Javanbakht sanoo.

Pakolaisten tilannetta heikentää, että pakomatka on nyt kaoottisempi kuin sodan ensipäivinä. Perheet joutuvat erilleen toisistaan, ja lapsi voi jopa jäädä yksin (siirryt toiseen palveluun).

Puolassa pakolaisille on rakennettu väliaikaisia vastaanottotiloja esimerkiksi urheiluhalleihin kuten Hrubieszówin pikkukaupungissa. Dominik sanoo kuljettavansa pakolaisia lähes aina kotimajoitukseen. Kuva: Dominikin kuvapäiväkirja

Samaa sanoo Suomen pakolaisavun toiminnanjohtaja Annu Lehtinen.

Hän painottaa, että nyt pakenevat ovat monin tavoin erilaisessa tilanteessa kuin ne, jotka pääsivät lähtemään heti hyökkäyksen alettua. Monella ensin rajan yli tulleilla oli oma auto, matkatavaroita ja paikka, mihin mennä.

– Nyt Puolaan tulee enemmän vanhuksia, vammaisia, pieniä lapsia ja sairaita, joiden on ollut vaikeampi päästä liikkeelle, Lehtinen sanoo.

Hänen mukaansa olisi äärimmäisen tärkeää, että kiireisen tuen tarvitsijat pystyttäisiin tunnistamaan ja rekisteröimään jo heti Ukrainan rajoilla.

Toipumisen kannalta on ratkaisevaa, että etenkin lapset ja mieluiten vanhemmatkin saisivat tukea heti uuteen maahan saavuttuaan, sanoo myös Arash Javanbakht.

Hänen mukaansa ystävällinen autokuski on jo iso apu, vaikka hän ei ammattiauttajaa korvaakaan. Pelokkaalle lapselle voi tarjota huopaa tai lisää lämmitystä – mitä tahansa, mikä voi saada tuntumaan olon turvalliselta.

Katolinen kirkko Przemyslissä tarjoaa väliaikaista suojaa pakolaisille. Dominik on tarjonnut apua niille, jotka eivät tiedä, miten tai mihin jatkaa. Kuva: Dominikin kuvapäiväkirja

"Auttaminen ei ole ihmeellistä vaan normaalia"

Tämän viikon maanantaina Dominik palasi töihin Saksaan. Sitä ennen hän piti myös viikonloppuvapaan, "jotta pää vähän selviäisi". Myös lompakko vaatii töihin palaamista. Lainaksi saadun tila-Opelin polttoainetta varten on jo pitänyt pyytää rahaa ystäviltä.

Lisäksi Dominikin oma poika on viime viikot ollut kokonaan äitinsä hoivissa.

– Ajatukseni on, että voisin tehdä kaksi viikkoa töitä ja sitten ajaa joka kolmannen viikon, mutta en ole vielä kysynyt, sopisiko tämä pomolle, Dominik paljastaa.

Hän pohtii myös, että seuraavat reissut olisi ehkä syytä tehdä Puolasta Saksan puolelle, jossa majoituspaikkojen löytäminen pakolaisille voisi olla helpompaa.

– Kaikki sanovat, että se mitä teen on jotenkin ihmeellistä, Dominik sanoo hieman kyllästyneeseen sävyyn.

– Ei se ole yhtään ihmeellistä, auttaminenhan on normaalia. Vähän kuin jos näet pikkulapsen kaatuvan, voit auttaa hänet ylös. Ei se ole vaikeaa.

Dominik arvioi nukkuneensa liki kahden viikon ajan vain 2–3 tuntia yössä. "Kun auttaa, ei tunne väsymystä", hän sanoo. Välillä hän on ottanut torkkuja auton etupenkillä. Kuva: Dominikin kuvapäiväkirja

Puola ei selviä heikkokuntoisten pakolaisten auttamisesta yksin

Pelkästään Puolaan on kolmessa viikossa tullut jo yli kaksi miljoonaa pakolaista (siirryt toiseen palveluun) Ukrainasta.

Joskus majapaikka uudelle tulijalle löytyy vasta toiselta puolelta maata.

Ajomatka esimerkiksi Uhrynivin rajanylityspaikalta Varsovaan tai Krakovaan kestää 4–5 tuntia. Pohjoiseen Gdanskin kaupunkiiin ajaa jo kahdeksan tuntia.

– Puolan keskiosa on jo **vetin täynnä. Vielä aluksi jokaiselle riitti sänky, mutta nyt voi olla, että verkosto löytää vain yhden sängyn kolmea ihmistä kohti, Dominik sanoo.

Länsi-Puolassa tilanne on hänen mukaansa lähes yhtä vaikea. Maan itäosissa tilaa on paremmin, ja pohjoiseenkin vielä mahtuu.

Osa ukrainalaisista on paennut lemmikkiensä kanssa. Koira lepää tilapäisessä vastaanottokeskuksessa Hrubieszówissa. Kuva: Dominikin kuvapäiväkirja

Myös Pakolaisavun Annu Lehtinen arvioi, että Puolan rajat alkavat tulla vastaan.

Hänen mukaansa Puolan ongelmat pakolaisten vastaanottamisessa alkavat näkyä vasta nyt, kun tulijoilla on enemmän erityistarpeita ja vähemmän kontakteja kuin aiemmin Ukrainasta paenneilla.

– Puolalla on vähän kokemusta pakolaisten vastaanottamisesta, varsinkaan sota-alueilta, hän sanoo.

Lehtisen mukaan Puola tarvitsee pian muilta valtioilta apua: esimerkiksi asiantuntijoita traumatuen antamiseen ja toisistaan eroon joutuneiden perheenjäsenten jäljittämiseen. Samoin Puola tarvitsee tukea majoitusjärjestelyissä.

– Nyt moni puolalainen majoittaa ukrainalaisia kotonaan, mutta tämä ei tule jatkumaan. Harva pystyy kovin pitkäkestoisesti majoittamaan erittäin traumatisoituneita ihmisiä, Lehtinen huomauttaa.

Dominik toivoo, että pakolaiset pääsisivät Puolasta myös muualle Eurooppaan.

– Kaikki tietävät, että jos ihmisiä on liikaa yhdessä paikassa, he alkavat tapella. Puola ei ole vahva maa, emme selviä tästä yksin, Dominik sanoo.

Ainakin yhdellä hänen kertomistaan tarinoista näyttää sentään olevan onnellinen loppu.

Dominikin ystävät onnistuivat saamaan yhteyden 73-vuotiaan rajalla harhailleen naisen Kanadassa asuvaan poikaan. Tämä oli yrittänyt tavoittaa äitiään Kiovasta siinä onnistumatta.

Nyt vaikuttaa siltä, että nainen pääsee lentämään poikansa luo jo parin viikon sisällä.

Voit keskustella aiheesta tiistaihin 23.3. klo 23 asti.

Lue tästä artikkelista tuoreimmat tiedot Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan

Lue myös:

Yle Unkarissa: Pommituksia paennut Vitalina haluaa vielä palata kotimaahansa Ukrainaan – perheen uusi elämä on kuitenkin asettumassa Budapestissa

Kiovalaistoimittaja ja Harkovasta paennut opettaja kertovat, kuinka pommitus pakotti elämän kellareihin – "Tämä ei ole sotaa, tämä on terrorismia"

Suosittelemme sinulle