Vuokrattavana, julistaa kyltti vihreän lamellihirsisen puurakennuksen katolla Rantasalmen pääraitilla. Joskus aikanaan tyhjentynyt Mantan puoti on nyt täpötäynnä kaikenlaisia tavaroita ja vaatteita, joita kunnan asukkaat ovat tuoneet lahjoitettavaksi Ukrainasta sotaa paenneille.
– Onneksi ei ehditty purkaa tätä rakennusta, lohkaisee kunnan talouspäällikkö Harri Korhonen.
Täällä, samoin kuin monessa muussakin pienessä kunnassa läpi Suomen, auttamisen liekki syttyi suurella roihulla heti Venäjän asevoimien hyökättyä Ukrainaan. Vuosikymmeniä SPR:n toimintaa Rantasalmella vetänyt Seija Hytönen ei muista vastaavaa:
– On näkynyt paljon uusia kasvoja kysymässä miten voisin auttaa ja Punaisen Ristin paikallisosasto on saanut jopa useampia uusia jäseniä.
Kun Hytösen vetämä ydinporukka polkaisi tottuneesti keräyksen käyntiin paikallisten markettien edessä, päälliköt kunnantalolla löivät päänsä yhteen ja päättivät soittaa Kostiantyn-Isa Iavorskyille eli tuttavallisemmin “Ukrainan Kostille”.
Seitsemän vuotta Rantasalmella asunut ja työskennellyt Kosti tunnetaan paikkakunnalla entuudestaan aikaansaavana toiminnan miehenä.
Pian omatoimisesti Helsingin Länsisatamaan asti päässeitä ukrainalaisia haettiin useammalla autokyydillä Rantasalmelle.
Rekisteröiminen pakolaiseksi on hidasta
Kunnan kiinteistöpäällikkö Johanna Tuukkanen huomasi olevansa äitihahmo noin kolmellekymmenelle ukrainalaiselle, joiden ikähaarukka ulottui yksivuotiaasta seitsenkymppiseen.
– Kyllähän tämä rooli ja sen tuomat velvollisuudet tulivat pienenä yllätyksenä. Muuten on pärjätty, mutta yhteydet viranomaisiin ja varsinkin pakolaisten rekisteröinti on käsittämättömän kankeaa.
Kun ukrainalaiset saapuivat, Rantasalmelta otettiin yhteyttä aluksi lähimpään poliisiasemaan eli Savonlinnaan.
Rekisteröintimenettelyä luvattiin poliisin puolesta selvittää, mutta lopputuloksena oli hiljaisuus. Sitten käännyttiin runsaan sadan kilometrin ajomatkan päässä olevan Mikkelin poliisiaseman puoleen. Ensimmäisellä koko päivän kestäneellä reissulla saatiin rekisteröityä kaksitoista ukrainalaista.
Rantasalmen lähikunnissa, esimerkiksi Sulkavalla, Savonrannalla ja Savonlinnassa, on sama edessä ja varmasti myös monella muulla ukrainalaisia pakolaisia vastaanottavalla pienellä kunnalla eri puolilla Suomea.
– Nyt kartoitetaan sitä, että onko tarvittavaa laitteistoa mahdollista saada lisää ja viedä muillekin poliisiasemille. Jalkautumista pienille paikkakunnille ei ole harkittu, mutta esimerkiksi Savonlinnan poliisiasemalle voitaisiin jatkossa tulla laitteiden kanssa, lupailee apulaispoliisipäällikkö Seppo Korhonen Mikkelin poliisista.
Myös lisähenkilöstöä hakemusten vastaanottoon on hänen mukaansa luvassa ja nettiin on tarkoitus avata ajanvarauspalvelu.
Asunnot odottivat valmiina
Toista punatukkaista Rantasalmella hymyilyttää. Kehittämispäällikkö Johanna Keränen kertoo, että Rantasalmella kiertää vitsi, jonka mukaan kunnan päällikköviran saadakseen täytyy olla etunimeltään Johanna ja tietenkin punatukkainen.
Akuuttia syytäkin on iloon. Pieneen kuntaan tulleet uudet asukkaat on saatu hyvin majoitettua kunnan omistamiin vuokrataloihin. Aikataulupaineesta huolimatta asunnot ehdittiin kalustaa kuntalaisten lahjoituksilla. Säilytystä kestäviä ruokatarvikkeita saatiin pitkälle aikavälille ja lapsia odottivat heidän uusissa kodeissaan tervetuliaisherkut.
Takaisin kotiin vai Suomi kodiksi?
Rantasalmen uudet asukkaat Elena Kravchenko ja Hanna Sofiienko eivät tunteneet toisiaan entuudestaan. Kohtalo ja Kostin kännykkä yhdistivät naiset pienen eteläsavolaisen kunnan raitilla.
– Alunperin en ollut lähdössä lainkaan pois kotoa, mutta ystävät saivat vakuutettua että Suomi olisi hyvä turvapaikka, joten lähdin matkaan kahden pienen lapseni kanssa, koko elämä jäi taakse.
Kysymys siitä oliko määränpää Suomessa lopulta yllätys, saa Hannan vihdoin hymyilemään.
– No, olihan se, ainakin pieni sellainen, mutta uskon vakaasti, että Rantasalmi on kohtalomme. Toivon tietenkin pääseväni lasten kanssa mahdollisimman pian takaisin kotiin.
Seitsemän vuotta sitten Suomessa työreissulla käyneelle Elenalle tulo Suomeen oli erikoinen sekamelska haaveesta ja pettymyksestä. Hän on vuosia yrittänyt saada miestään innostumaan yhteisestä muutosta Suomeen. Nyt sota heitti hänet ja teini-ikäisen tyttären Suomeen, puoliso jäi kamppailemaan Ukrainan puolesta.
– Haluaisin oppia suomen kieltä, päästä töihin ja asettua perheen kanssa tänne Suomeen. Rakastuin Suomeen jo ensimmäisellä reissulla ja kun nyt sodan vuoksi piti poistua Ukrainasta, Suomi oli ensimmäisenä mielessä.
Sattumaa ja hyvää tuuria
Kostiantyn-Isa kertoo, että jotkut Rantasalmelle päätyneistä ukrainalaisista oli hänelle tuttuja entuudestaan, osa tutun tuttuja, jotka valikoituivat hänelle tulleiden viestien ja matka-aikataulujen perusteella.
– Ensivaikutelma ja se, että pystyi itse pääsemään Helsinkiin asti tietyssä aikaikkunassa ratkaisi, Kosti kertoo.
Samalla hän näyttää kännykkäänsä, jossa on liki kaksisataa iltapäivän aikana tullutta uutta Signal-viestiä pakolaisilta, jotka haluaisivat löytää jonkun turvapaikan itselleen tai läheisilleen poissa sodan jaloista, vaikkapa Rantasalmelta.
Voit keskutella aiheesta tässä 20.3 kello 23 saakka.