Hyppää sisältöön

Parikymppisille lapsille pitää kohta määrätä kotiintuloajat – Washingtonissa väkivalta tulee iholle

Arkea maailmalta: Yhdysvalloissa väkivaltarikosten määrä on niin selvässä nousussa, että sitä ei voi olla huomaamatta omassa arjessa, kirjoittaa Ylen Yhdysvaltain-toimittaja Juri von Bonsdorff.

Juri von Bonsdorff. Kuva: Juri von Bonsdorff / Yle
Juri von Bonsdorff

WASHINGTON Halkaisijaltaan metrin pituinen tumma läikkä erottuu jalkakäytävän haalistunutta asfalttia vasten. Kierrän sen koirani kanssa.

Kerrostalomme kulman takana kaksi hahmoa pesee askelmia, jotka vievät kuubalaisen ravintolan terassille. Yksi käyttää paineruiskua, toinen jynssää harjalla.

Näky on epätavallinen. Kestää hetken ennen kuin päässäni leikkaa. He pesevät pois kadulle vuotaneen veren.

Puukotetuksi joutunut 19-vuotias poika oli yrittänyt hakeutua talossamme asuvan tuttavansa luo iskun jälkeen. Sisälle asti hän ei kuitenkaan ehtinyt voimien ehdyttyä kylmälle betonille.

Jossain nuorukaisen äiti huutaa tuskaansa. Meidän portaillamme siivousfirma poistaa väkivallan jäljet, ja koira merkkaa reviiriään katulyhtyä vasten.

Vatsassani on kiven kokoinen möhkäle, mutta seuraavana päivänä on arki ja elämä jatkuu.

Ei ole mikään salaisuus, että Yhdysvallat on aina ollut väkivaltainen maa. Itse olen asunut täällä jo kohta viisitoista vuotta. Koskaan väkivalta ei ole tullut ihoni alle samalla lailla kuin nyt.

Viime kuukausien aikana kotikulmillani on ammuskeltu ainakin puolen tusinaa kertaa. Pikkukaupat ja kahvilat ovat joutuneet korjauttamaan näyteikkunoitaan tiheään. Eräs yrittäjä löysi luodin parturintuolinsa pehmusteista.

Muutama viikko sitten poliisi ampui takaa-ajon jälkeen aseella uhanneen miehen. Kuihtuneet kukkakimput ja likaantuneet pehmolelut olivat paikallaan vielä hiljattain, kun lenkkeilin niiden ohi.

Viime päivinä täällä Yhdysvaltain pääkaupungissa otsikoissa ovat olleet kuolemaan johtaneet autokaappaukset.

Washington DC:n ympäristössä on asuinalueita, joissa väkivaltarikoksia ei juurikaan tehdä. Toisaalla niitä tapahtuu lähes päivittäin.

Omalla alueellani asuu sekä hyvin toimeentulevaa keskiluokkaa että köyhempää ja monimuotoisempaa väestöä.

Aiemmin rikollisuutta oli silloin tällöin, mutta nyt tuntuu, että sitä on kaikkialla.

Tilastojen mukaan naapurustomme väkivaltarikokset yleistyivät yli neljälläkymmenellä prosentilla viime vuonna.

Isoimmissa kaupungeissa murhien määrä on lisääntynyt noin 30 prosenttia kahdessa vuodessa.

Itse olen joutunut miettimään, miten lisääntynyt väkivalta vaikuttaa omaan elämääni.

Parikymppinen tyttäreni palasi joulun tienoilla baarista kotiin puoli tuntia ennen kuin luodit viuhuivat kadun toisella puolella. Pitäisikö aikuisille lapsillekin määrätä kotiintuloajat?

Vaimoni kanssa päätimme, että hän ei mene koiran kanssa enää iltakierrokselle.

Muuten elämämme jatkuu normaalina. Olen iltaisin hieman aikaisempaa valppaampi, mutta en halua antaa pelolle liikaa tilaa. Maailmassa ja omassa naapurustossakin on kaikesta huolimatta paljon enemmän kauneutta ja inhimillistä lämpöä kuin vihaa.

Mutta koveneeko oma kuori tai kylmeneekö sydän, jos nostaa kädet pystyyn ja hyväksyy ympärillä tapahtuvan pahan osana elämää? Masentua ei halua, mutta turtuminenkaan ei tunnu hyvältä.

Washingtonissa ammuttiin viime vuonna kuoliaaksi yhdeksän lasta, Los Angelesissa 11, Philadelphiassa 36 ja Chicagossa 59.

Siinä on suomalaisesta lintukodosta lähtöisin olevalle sulateltavaa.

Voit keskustella aiheesta tiistaihin 22. maaliskuuta kello 23:een asti.

Lue myös:

Nakisha Billan poika kuoli mitättömän riidan takia – ennennäkemätön väkivalta pyyhkii kaupunkien yli Yhdysvalloissa

Los Angelesissa uusi rikostrendi: ryöstäjät seuraavat kotiovelle ja uhkaavat aseella ravintolaterassien ruokailijoita

Käsiaseiden kauppa ampaisi nousuun, koska amerikkalaiset pelkäävät pandemian lisäävän rikoksia – "Jos murtovaras iskee, pitää olla ase"

Suosittelemme sinulle