Neljä kaameata murhenäytelmää, murhia, itsemurha, murha- ja itsemurhayritys ja murhapoltto
Otsikko sanomalehti Lallista vapun jälkeen vuonna 1929 kertoo kietolakiajan raakuudesta. Näitä otsikoita lehdissä oli jatkuvasti, eikä ihme, sillä yksin vuonna 1929 tapettiin 375 ihmistä. Enemmän kuin yksi ihminen päivässä.
Vajaan kolmentoista kieltolakivuoden aikana kuoli henkirikoksen uhrina noin 4 000 ihmistä.
Tutkija Martti Lehti antoi viime vuosisadan alun väkivaltaa tutkivalle kirjalleen otsikon Väkivallan hyökyaalto. Yliopistonlehtori Miikka Vuorela Itä-Suomen yliopistosta pitää edesmenneen kollegansa otsikkoa hyvin kuvaavana.
– Kun katsoo grafiikka suomalaisista henkirikoksista, niin grafiikan kuvaajan muoto näyttää kieltolain aikana ihan hyökyaallolta. Se oli ylivoimaisesti väkivaltaisin ajanjakso Suomen historiassa. Tuolloin sai väkivaltaisesti surmansa moninkertainen määrä ihmisiä nykypäivään verrattuna.
Toinen Martti Lehden termi ajalle on "revolverimurhien aikakausi". Kieltolakiaikana noin joka kolmas henkirikos tehtiin aseilla ja ennen kaikkea käsiaseilla. Revolveri oli vain yksi tapoissa käytetty asetyppi, mutta termi vie ajatukset pahamaineisena pidettyyn villiin länteen, eikä syyttä.
Vaikka vanhat suosikkiaseet puukko ja kirves heiluivat myös kieltolakikaudella, kuolemaan johtaneissa väkivallanteoissa tuliase aiheutti eniten ruumiita.
Yliopistonlehtori Miikka Vuorela arvioi, että tämä oli osasyy henkirikosten rajuun kasvuun. Väkivallan määrä ei kasvanut niin paljon kuin henkirikosten, vaan väkivallan muodot tulivat raaemmiksi. Ampuma-ase aiheuttaa herkemmin kuolemaan johtavia vammoja kuin puukko.
Suurin osa henkirikoksista tehtiin kieltolain aikana kännissä. Noin kolme neljästä henkirikosten osapuolista oli Martti Lehden tutkimuksen mukaan humalassa.
Tämä asia ei ole juuri muuttunut. Myös nykyään tapot tehdään pääosin humalassa, tyypillisesti teräaseella, yleisimmin keittiöveitsellä.
Kieltolaki ei ollut ainoa syyllinen väkivaltaan
Kieltolain väkivalta ei noussut tyhjästä. Yliopistonlehtori Miikka Vuorelan mukaan väkivalta-aalto alkoi jo vuoden 1905 suurlakosta. Työväestö radikalisoitui ja nuorten miesten väkivalta lisääntyi. Tuolloin henkirikosten määrä kaksinkertaistui aikaisempiin vuosiin verrattuna.
Väkivalta-aallossa oli siis kaksi vaihetta.
– Ensin henkirikosten määrä kaksinkertaistui ennen sisällissotaa. Sisällissodan jälkeen niiden määrä kaksinkertaistui vielä siitäkin, kertoo yliopistonopettaja Miikka Vuorela.
Raaka sisällissota selittää osin väkivallan raaistumista kieltolakiaikana. Kriisien on todettu aiheuttavan väkivaltaisia jälkiseurauksia. Näin Suomessakin, vaikka kieltolain surmatöiden tekijät olivat pääasiassa nuoria miehiä, jotka eivät yleensä olleet sotimassa sisällissodassa.
Eräs tekijä väkivalta-aallossa oli myös käsiaseiden yleistyminen. Täysin selvää ei ole, mistä ja miten suomalaiset innostuivat hankkimaan käsiaseita, mutta niiden määrä kasvoi sisällissodan jälkeisinä vuosina huomattavasti.
Mikään edellisistä syistä ei kuitenkaan poista kieltolain merkittävää vaikutusta väkivallan rajuun lisääntymiseen, arvioi Miikka Vuorela.
Murhaajat olivat usein "muistamattomassa tilassa"
Kieltolaki toi mukanaan ammattimaisen pirtun salakuljetuksen. Pahimpina vuosina tullin takavarikkoon jäi yli miljoona litraa pirtua. Se oli vain piei osa todellisesta maahan tuodun pirtun määrästä. Trokarit veivät pirtua ympäri maata. Myös pontikan valmistus ja myynti oli yleistä. Viinan ympärillä oleva rikollisuus oli hyvin laajaa.
Kun yhtäkiä tarjolla oli hyvin väkevää alkoholia, sitä myös käytettiin. Kansa joi entistä enemmän ja erittäin väkevää viinaa. Useat väkivallan teot ja murhat tehtiin oikeuden pöytäkirjojen mukaan "muistamattomassa tilassa". Sitä käytettiin jopa puolustukseen oikeudenkäynneissä.
Kieltolaki oli voimassa vuosina 1919–1932. Sen kumosi väkijuomalaki, joka astui voimaan tasan 90 vuotta sitten, 5. huhtikuuta 1932.
Laki toi laillisen viinan ja Alkon sitä myymään, tosin aluksi vain kaupunkeihin ja Rovaniemen kauppalaan. Alkot aukesivat kaikkialla aamukymmeneltä.
Pian väkivallan hyökyaalto murtui.
– Kun kieltolaki kumottiin, henkirikosten määrä puolittui hyvin nopeasti. Se palasi muutamassa vuodessa tasolle, jossa se oli ollut ennen poliittisen kuohunnan vuosia. Kieltolailla oli selvästi väkivaltaa lisäävä vaikutus, sanoo yliopistonopettaja Miikka Vuorela.
Poliisin ammatti oli vaarallinen kieltolain aikana
Nuoret miehet tappoivat toisiaan kieltolain aikana. Poliisin hankala tehtävä oli yrittää estää väkivallan tekoja. Samalla poliisien piti yrittää hillitä kaikkialla rehottavaa pirtun ja pontikan salakauppaa ja trokausta. Poliisin asema ei useinkaan paljoa painanut.
Suomen Sosialidemokraatti -lehden (nykyinen Demokraatti) heinäkuinen uutinen vuodelta 1929 kertoo tyypillisen poliisimurhatapauksen:
"Pirtutrokari ampunut poliisin Loimolassa. Sunnuntaina aamupäivällä takavarikoi Loimolan poliisikonstaapeli Antti Räsänen Tuupovaaralta kotoisin olevalta työmies Tauno Vaittiselta kaksi pulloa pontikkaa ja illalla klo 20 tienoissa yllätti Vaittisen vähän matkan päässä Loimolan asemalta uudelleen viinahommissa. Poliisin ja Vaittisen kesken syntyi pidätettäessä laukaustenvaihto, joka päättyi siihen, että konstaapeli Räsänen sai luodin vasemmalle puolen rintaansa, kuollen jonkin ajan kuluttua."
Poliiseja kuoli kieltolakiaikana 44, joista väkivaltaisesti 40. Suurin osa heistä tapettiin ampuma-aseilla. Yksin vuonna 1929 tapettiin viisi, seuraavana vuonna seitsemän poliisia.
– Kun tiedämme, että poliiseja oli tuolloin paljon vähemmän kuin nykyään, niin poliisin riski kuolla väkivaltaisesti oli tuolloin suunnattoman paljon suurempi, arvioi yliopistonlehtori Miikka Vuorela.
Voit keskustella aiheesta keskiviikkoon 6.4.2022 klo 23:een saakka.
Lisää aiheesta: