Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Sallan lukion kuudestakymmenestä oppilaasta 25 tulee Venäjältä, monet Kuolan alueelta. Täydellinen välirikko lännen ja Venäjän välillä vaikeuttaa arkea ja ahdistaa mieltä.
Abivuotta elävä Lidiia Malova lopetti uutisten seuraamisen lähes kokonaan.
– Ensiksi luin niitä paljon, mutta lopetin kun ylioppilaskirjoitukset alkoivat, koska tuli liian paljon stressiä. Minun pitää päästä yliopistoon, joten oppikirja on nyt hyvä vaihtoehto.
Hän tekee opintojensa ohella tarjoilijan töitä, ja suomalaiselle pankkitilille euroissa maksettu palkka on nyt pelastus. Pakotteiden alla olevien venäläispankkien myöntämät maksukortit eivät enää käy Suomessa ja ruplan arvo on romahtanut.
Vanhempiensa rahoista riippuvaisille nuoremmille opiskelijoille viime viikot ovat olleet vaikeita. Opintotukea he eivät saa.
– Monilla venäläisillä ei ole pankkitiliä Suomessa, eivätkä he voi nyt käyttää venäläisiä maksukortteja täällä. Meillä abeilla ei ole niin paljon ongelmia, koska monilla on työpaikat, Malova kertoo.
Erityisen huolen aiheuttaa oleskeluluvan vaatimus lähes 7 000 euron talletuksesta tilillä, jonka varoja voi käyttää Suomessa. Kesällä oleskeluluvan haku on taas edessä.
Venäläisnuoret kertovat, että koulu auttaa nyt monin tavoin: asuntolaan tuodaan ruokatarvikkeita ja koulu auttaa työpaikkojen löytämisessä. Rahallista apua tarvitsevat saavat pientä tukea kunnalta. Myös ammattimaista keskusteluapua tarjotaan.
“Olenko minä syy siihen, mitä tapahtuu?”
Murmanskista lähtenyt Nikita Murga on monille sallalaiselle tuttu paikallisen ruokamarketin kassalta. Hän ei ole huomannut paikallisten suhtautumisen muuttuneen, mutta on itse huomaamattaan muuttunut varovaisemmaksi.
– Kun olen kassalla töissä, en halua puhua venäjäksi, koska en tiedä mitä ihmiset ajattelevat. Minä vähän pelkään. Mutta en voi sanoa, että jotain olisi muuttunut. Ehkä muutos on omassa päässä.
Lidiia Malova puolestaan kertoo, että suomalaiset saattavat nyt ujosti kysyä mielipidettä Ukrainan tapahtumista. Muuta muutosta hän ei ole huomannut.
– Kyllä kaikki tietävät, että me olemme vain lukiolaisia. Olenko minä syy siihen, mitä tapahtuu, nuori nainen kysyy ja tietää että ei.
Hän kaiken kaikkiaan kummastelee aiempina vuosina kuulemiaan puheita suomalaisten viileästä suhtautumisesta ulkomaalaisiin. Hänen kokemuksensa Itä-Lapissa ovat toiset; paikallisista on löytynyt ystäviä, vaikka kaikesta ei samaa mieltä ollakaan.
Suomen oppia kukonlaulun aikaan
Sallan lukiossa on opiskellut venäläisnuoria jo 15 vuoden ajan. Moni tulee Murmanskin seudulta, mutta opiskelijoita on Pietarista ja aina Mustanmeren alueelta saakka. Hakijoita on ollut vuosittain noin 30.
Sulkeutuvan ja talousromahduksen uhkaaman Venäjän tulevaisuus näyttää niin synkältä, että suomalaislukioiden nauttiman kiinnostuksen voisi arvella kasvavan uusiin mittoihin. Sallan lukion rehtori Leena Hautajärvi epäilee, että näin kävisi.
– En usko, että mitään satojen hakijoiden vyöryä tulee, mutta kyllä hakijamäärä voi vähän nousta.
Hautajärvi laskee, että uusia opiskelijoita Sallaan voidaan aivan maksimissaan ottaa 20 vuodessa. Määrää rajoittavat asuntolapaikatkin.
Hakijoiden pitää myös osata suomea niin sujuvasti, että heillä on mahdollisuus selvitä lukio-opinnoistaan suomeksi. Se tarkoittaa yksityisopetusta Venäjällä vähintään vuoden, yleensä useammankin ajan.
Kirovskissa asunut Lidiia Malova opiskeli suomea etänä, koska pikkukaupungista ei löytynyt suomen opettajaa.
– Opettajalla oli niin paljon opiskelijoita, että tunnit piti pitää aamulla. Niinpä heräsin puoli kuudelta, että voin opiskella suomea ja sitten lähdin kouluun.
Yliopisto-opinnot odottavat
Nuoret ovat käyneet kotona muutaman kerran vuodessa. Korona-aika karanteeneineen hankaloitti matkustamista pandemian alkuvaiheessa. Nyt heitä kalvaa huoli siitä, meneekö raja jossain vaiheessa kiinni kokonaan.
Sofia Kochetkova miettii, vieläkö vanhemmat pääsevät Suomeen käymään.
– Nyt rajat ovat auki, mutta emme tiedä, mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Mutta onneksi he pääsivät, kun minulla oli vanhojen tanssit, Kochetkova mainitsee tyytyväisenä.
Tulkin työstä kiinnostunut Malova aprikoi, miten muutto Turkuun onnistuu, jos vanhemmat eivät pääse autollaan apuun. Hän aikoo hakea ja muuttosuunnitelmista päätellen myös päästä Turun yliopistoon lukemaan kieliä.
– Mutta on minulla täällä ystäviä ja ehkä koulukin voi auttaa.
Kochetkova on jo laittanut hakemuksen menemään Oulun yliopistoon, jossa kiinnostavat oppimistieteet ja psykologia. Nikita Murga vielä miettii. On niin paljon muutakin ajateltavaa.
– Haluaisin ehkä Oulun ammattikorkeakouluun. Mutta en tiedä. Nyt on paljon stressiä, kun ei tiedä mitä huomenna tapahtuu.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella 24.3. kello 23 saakka.