Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Suomea vakoillaan jatkuvasti. Venäjän aloittaman hyökkäyssodan myötä ulkomaisen tiedustelun painopiste on kuitenkin muuttunut.
Suojelupoliisin mukaan ulkomailta kohdistettu valtiollinen tiedustelu liittyy tällä hetkellä erityisesti Suomen Nato-suhteeseen. Suomea vakoilevat ennen kaikkea Venäjä ja Kiina.
Tiedustelulla pyritään paitsi hankkimaan tietoa myös vaikuttamaan Suomen poliittiseen päätöksentekoon ja kansalaismielipiteeseen.
– Suomen ulko- ja turvallisuuspolittinen päätöksenteko ja suhde Natoon ovat aina olleet Venäjän tiedustelun ja vaikuttamisen kohteita. Ukrainan tilanteen takia tämä on korostunut, myöntää Supon vastatiedusteluyksikön päällikkö Pertti Haaksluoto.
Kiristynyt turvallisuustilanne on näkynyt sekä siinä, millaista tietoa Suomesta halutaan että siinä, miten sitä etsitään. Valtiollisella tiedustelutoiminnalla ja vakoilulla pyritään hankkimaan informaatiota, jota tällä hetkellä ei muuten ole mahdollista saada.
– Erityisesti henkilötiedustelu on hyvin pitkäjänteistä toimintaa eli uusia tietolähteitä ei värvätä hetkessä. Mutta kun maailmanpolitiikan jännitteet kasvavat ja tavalliset diplomaattisuhteet eivät toimi normaalisti, salaisen tiedonhankinnan painoarvo kasvaa.
Haaksluodon mukaan Suomeen kohdistuu tälläkin hetkellä kaikkia tiedustelun ja vakoilun muotoja, kuten kybervakoilua ja henkilötiedustelua. Henkilötiedustelulla tarkoitetaan ihmisten välillä tapahtuvaa tiedonvaihtoa.
Näin suomalaisia yritetään "värvätä"
Kaikki tiedustelutoiminta ei ole vakoilua. Laveasti määriteltynä vakoilu on tiedustelua, joka tapahtuu kohteelta salassa ja luvattomasti.
Tietoa hankitaan sieltä, missä sitä käsitellään, joten vakoilu saattaa ulottua hyvinkin korkeille yhteiskunnan portaille. Esimerkiksi Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen liittyvässä päätöksenteossa tiedustelua ulotetaan paitsi virkamiestasolle myös sitä ylemmäs.
– Avoimissa lähteissä oleviin tietoihin ja lausuntoihin saatetaan haluta tarkennuksia: mitä päätöksentekijät tosiasiassa ajattelevat ja onko se yksi yhteen sen kanssa, mitä he lausuvat julkisuudessa, Pertti Haaksluoto selvittää.
Värvääminen on yksi yleisimmistä tavoista vakoilla Suomessa. Tiedustelupalveluille työskentelevät tiedustelu-upseerit pyrkivät värväämään suomalaisia henkilöitä, jotta nämä alkaisivat toimita tiedustelupalvelun lukuun.
Värväysyrityksen kohteeksi voi joutua esimerkiksi virkamies tai yrityksen edustaja, joka työssään käsittelee vakoilevaa valtiota kiinnostavaa tietoa.
Tiedustelupalvelun edustaja rakentaa värvättävään henkilöön luottamusta askel askeleelta usein arkipäiväisessä ympäristössä.
– Ensimmäinen kontakti on yleensä luonteva. Se voi olla vaikkapa työhön liittyvän seminaarin kahvitauolla tapahtuva kohtaaminen, Haaksluoto sanoo.
Värvääminen on hienovaraista ja salakavalaa. Se etenee usein kuin mikä tahansa uusi ystävyyssuhde. Värvääjä saattaa rakentaa luottamissuhdetta kohteeseen jopa vuosien ajan.
Varsinkaan alkuvaiheessa kohde ei edes välttämättä osaa epäillä vastapuolen vilpittömyyttä – siitä huolimatta, vaikka ennalta mahdollisesti täysin tuntematon henkilö on yhtäkkiä kiinnostunut hänen asioistaan.
– Prosessi saattaa edetä lopulta siihen, että tiedustelu-upseeri pyytää palvelusta, jota värväyksen kohteena oleva henkilö ei saisi tehdä: rikkoa esimerkiksi lojaliteettia työnantajaansa kohtaan tai kertoa salassa pidettäviä tietoja.
Viimeistään tässä vaiheessa hälytyskellojen tulisi soida.
Vakoilusta voi tulla vankeutta
Usein tiedustelijat käyttävät ihmisten sinisilmäisyyttä häikäilemättömästi hyväkseen, mutta joissain tapauksissa värvättävä henkilö tulee lopulta tietoiseksi pelin hengestä. Näin käy viimeistään silloin, jos hän saa palveluksia vastaan rahaa tai muita etuuksia, tai allekirjoittaa yhteistyösopimuksen.
Näissä tapauksissa saattaa olla kyse rikoksesta.
Suomessa yhteydenpito ulkomaalaisen tiedustelupalvelun edustajan kanssa ei sinänsä ole lainvastaista. Kynnys voi ylittyä, mikäli henkilö luovuttaa salassapidettävää tietoa ilman lupaa.
Useimmiten suojelupoliisi tulee väliin ennen kuin näin tapahtuu.
– Meidän tehtävämme on ensisijaisesti puuttua värväysyrityksiin ennen kuin ne etenevät liian pitkälle. Tavoitteemme ei ole missään tapauksessa päästää tilannetta siihen, että värväyksen kohde syyllistyy rikokseen. Ennaltaestävyys on meille kaiken a ja o, sanoo Supon vastatiedusteluyksikön päällikkö Pertti Haaksluoto.
Vakoilusta voidaan tuomita vankeusrangaistus vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Myös vakoilun yritys on säädetty rangaistavaksi.
Supo estää vuosittain useita värväystapauksia.
Suomessa on kymmeniä tiedustelu-upseereja
Suomessa on pysyvästi kymmeniä ulkovaltojen tiedustelupalvelujen työntekijöitä eli tiedustelu-upseereja. Tarkempaa lukumäärää Supo ei voi kertoa.
Sen lisäksi täällä on suomalaisia tai ulkomaalaisia henkilöitä, jotka tekevät yhteistyöstä tiedustelupalveluiden kanssa. Tällöin kyse on agenteista.
Vakooja on väljä yleiskielinen nimitys, jota käytetään niin tiedustelu-upseereista kuin agenteista.
Ruotsin turvallisuuspoliisi Säpo on arvioinut, että joka kolmas Ruotsissa toimiva venäläinen diplomaatti on tiedustelu-upseeri, joka toimii diplomaattisen peiteroolin suojissa.
Suojelupoliisin mukaan myös Suomessa on väkilukuun suhteutettuna erityisen suuri määrä diplomaatteina esiintyviä tiedustelu-upseereja.
– Diplomaattipeitteellä toimimista suositaan, koska se takaa henkilöille muun muassa diplomaattisen koskemattomuuden, arvioi suojelupoliisin vastatiedusteluyksikön päällikkö Pertti Haaksluoto.
Haaksluodon mukaan Suomessa peiteroolissa toimivat diplomaatit ovat vuosien varrella päässeet toimimaan läheisesti korkeassa asemassa olevien päättäjien ja virkamiesten kanssa.
– Se ei tarkoita, että siinä sinänsä olisi ollut aina jotain epäilyttävää tai laitonta, hän huomauttaa.
Ulkovaltojen tiedustelu-upseereja toimii myös muissa peitetehtävissä.
Toimittajia paljastunut vakoojiksi
Supo on Pertti Haaksluodon mukaan todennut tapauksia, joissa toimittajina työskentelevät henkilöt ovat olleet ulkovaltojen tiedustelupalveluiden palveluksessa.
– Toimittajana esiintyvä on ollut tosiasiallisesti ulkovallan tiedustelupalvelun palveluksessa. Hän esiintyy joko kotimaassaan tai ulkomailla jonkin median toimittajana eli tekee haastatteluja ja juttuja, mutta samalla tiedustelee oikean työnantajansa hyväksi, Haaksluoto kuvailee.
Hänen mukaansa vakoilu on aina riski Suomen turvallisuudelle, mutta erityisesti se on sitä nykyisessä muuttuneessa turvallisuustilanteessa.
– Pahimmillaan vääriin käsiin päätyneet tiedot voivat aiheuttaa mittavia vahinkoja Suomen turvallisuudelle ja suvereniteetille. Sen torjunta on jokapäiväistä ja jatkuvaa, niin sanottua hiljaista sodankäyntiä. Emme pelkästään varaudu pahan päivän varalle, vaan torjumme vakoilun uhkia koko ajan.
Lue myös: