Neljä tappiota viidestä ottelusta oli laittanut Dallasin aikaisin maanantaiaamuna Washingtonissa tiukan paikan eteen. Pudotuspelipaikka on edelleen vahvasti joukkueen omissa käsissä, joten voittotilastoon oli saatava merkintä, vaikka edessä oli paha vierasottelu laadukasta kotijoukkuetta vastaan.
Dallas vastasi huutoon ykkösketjunsa johdolla.
Stars voitti sekä maanantaina Washingtonissa että keskiviikkona kotona Edmontonia vastaan. Joukkue teki kahdessa ottelussa kahdeksan osumaa, joista Roope Hintzin johtama ykkösketju laidoillaan Joe Pavelski ja Jason Robertson värkkäsi viisi. Yhteensä kolmikko rohmusi tehopisteitä kahdessa ottelussa yksitoista.
Harva yllättyi, sillä kaava on tullut tutuksi NHL:n seuraajille. Vaikka Dallas on saanut kokoonpanostaan viime viikkojen aikana tehoja irti enenevissä määrin laajalta rintamalta, joukkue on edelleen yhtä kuin ykkösketjunsa. Jos tähtipaidat mielivät voittaa, Hintzin, Joe Pavelskin ja Jason Robertsonin on astuttava eturiviin.
Puhumme yhdestä NHL:n parhaista hyökkäysketjuista.
Valtava vastuu
Samaan aikaan Dallas Stars on kuitenkin edelleen epäterveellä tavalla epätasapainossa. Toki edellisen kuukauden aikana joukkue on alkanut saada tehoja lupaavalla tavalla myös kärjen takaa, mutta samaan aikaan totta on, että Dallas voittaa äärimmäisen harvoin, jos Hintzit eivät ole pelipäällä.
Menneen viikon Montreal-voitto oli vasta Dallasin toinen voittopeli tällä kaudella, missä ykkösketju jäi kokonaan tehoitta. Siinä ensimmäisessä Dallas ei tehnyt yhtäkään maalia, sillä se voitti ottelun 1–0 voittomaalikisan jälkeen.
Dallas on tehnyt kuluvan kauden 32 voittopelissä 134 maalia. Hintzien tehot voittopeleistä kirjataan lukemiin 59+68=127. Ketju on tehnyt lähes puolet kaikista maaleista. Voittomaaleja ketjulle on kirjattu jo kuusitoista, siis joka toisen voiton on ratkaissut joko Hintz, Pavelski tai Robertson.
Vertailuksi mainittakoon, että Coloradon ykkösketju Gabriel Landeskog - Nathan MacKinnon - Mikko Rantanen on tehnyt yhdeksän ja Toronton tulikuuma Michael Bunting - Auston Matthews - Mitchell Marner kolmetoista voittomaalia. Ja nyt on hyvä muistaa, että Toronto on tehnyt 53 maalia ja Colorado 65 osumaa enemmän kuin Dallas.
Dallasissa kaikki kiteytyy alisuorittaviin miljoonatähtiin Jamie Benniin, Tyler Seguiniin sekä Aleksandr Raduloviin. Alisuorittamista alleviivaavat tilastot.
Kolmikko on pelannut viime aikoina hieman paremmin, mutta isoa kuvaa on vaikea pestä puhtaaksi. Kolmikko, joka raapaisee seuran kassasta palkkoina tälläkin kaudella yhteensä yli 24 miljoonaa jenkkitaalaa, on tehnyt voittopeleissä yhteensä 23 osumaa ja 51 pistettä – yksilöinä yhteensä, ei ketjuna.
Voittomaaleja on kasassa viisi Hintzin ketjun kuuttatoista vastaan.
Eikä pelaaminen kahteen suuntaan kompensoi puutetta maalintekopelaamisessa. Siinä, missä Dallasin ykkösvitjan yhteenlaskettu tehotilastolukema on +48, jättipalkoilla operoivan kolmikon yhteislukema on pakkasella 29 osuman verran. Kolmikko on yhtä kaikki osallistunut talkoisiin viime viikkojen aikana, kun joukkue on voittanut.
Tappiopeleissä hiljaista
Tilanne on toinen silloin, kun ykkösketju ja muu joukkue kaipaisi johtavien pelaajien tukea.
Kun Dallas on hävinnyt, joukkueen palkkakuninkaat ovat harvoin olleet pelinsä päällä. Tämä on näkynyt suoraan myös tilastoissa. Starsin kuudessatoista edellisessä tappiopelissä Radulovin saldo on 0+0, kapteeni Jamie Bennin 1+0 ja Tyler Seguinin 2+2. Kolmikon tehotilaston lukema kauden tappiopeleistä on -49.
Robertson (5+2) ja Pavelski (2+6) ovat pelanneet noin puolen pisteen keskiarvolla 16 edellisessä tappio-ottelussa, mitä voi pitää vähintäänkin kohtalaisena suorituksena. Roope Hintzin tehot kirjataan lukemin 2+5. Pakkasta tehotilastossa kolmikolla on 30 osuman verran.
Lopputulema on se, että Dallas tarvitsee aina ja kaikissa tilanteissa Hintzin ketjulta parasta pöytään. Ketju on käsitellyt tätä haastetta fantastisella tavalla jo kahden kauden ajan, mutta joukkueen näkökulmasta tilanne on pitkässä juoksussa kestämätön. Etenkin nyt, kun Dallas ei ole ollut aiempien vuosien tapaan yhtä tiivis joukkue puolustussuuntaan.
Huolimattomuudet kiekollisessa pelissä sekä ajoittaiset vaikeudet omalla alueella ovat nostaneet päästettyjen maalien keskiarvon lähelle kolmea. Lukema on korkein Dallasissa viiteen vuoteen. Tämä laittaa maalintekopeliin lisää painetta, siis Roope Hintzin ketjulle painetta.
Tilanne on erityisen vaikea siksi, ettei kuuden kärkihyökkääjän takana ole liiaksi tulivoimaa. Ongelma on myös siinä, ettei epätasaisesti esiintyvien Bennin ja Seguinin ympärille ole saatu rakennettua toimivia ketjuja – eikä kaksikon peluuttaminen yhdessä ole sekään voittamista tukeva valinta. Radulov vasta surkeaa kautta pelaakin.
Seura jumissa kalliiden tähtien kanssa
Kaiken edellä mainitun jälkeen se, että pudotuspelipaikka on edelleen vahvasti joukkueen omissa käsissä, on vähintäänkin kohtalainen suoritus. Etenkin, kun Miro Heiskanen ei ole pelannut viikkoihin. Ilman ykkösketjuaan Dallas olisi ollut jo tovin valmistautumassa kesälomiin.
Lyhyellä jänteellä joukkue tarvitsee miljonäärikolmikon orastavalle nousevalle trendille kipeästi jatkoa. Yltääkseen pudotuspeleihin ja kamppaillakseen siellä uskottavasti joukkue tarvitsee kakkoskoriin pudonneilta johtavilta pelaajilta paljon enemmän – ja etenkin silloin, kun kärkiketju ei pysty tuloksen tekemiseen.
Laajemmassa katsannossa tilanne onkin vaikeampi.
Ensi kaudellakin Benn ja Seguin raapaisevat Dallasin palkkakatosta yli 19 miljoonan taalan siivun. Ja mikä pahinta, ensiksi mainitun sopimus yltää kesään 2025 ja viimeksi mainitun kesään 2027. Niin kauan, kun tämä kaksikko edustaa Dallasia, seura hukkaa Hintziltä, Robertsonilta, Heiskaselta ja muulta joukkueelta arvokkaita vuosia.
Näin siitä syystä, että yhtä varmasti kuin kaiken kokeneelle veteraanikolmikolle tulee ajoittain myös hyviä jaksoja, yhtä varmasti nämä hetken kuluttua katoavat kuvasta, kuten niin monta kertaa aiemminkin – ja etenkin vaikeissa otteluissa. Tämä ei ole sellaista johtajuutta, millaista Dallas kaipaa ja minkä mukaan Bennille, Seguinille ja Raduloville maksetaan.
Vaikka Dallas ylsi monien yllätykseksi pari vuotta takaperin koronakuplassa aina Stanley Cupin finaaliin saakka, kalliiden tähtipelaajien heiluvan suoritustason ja sitä kautta ryhmässä pesivän epätasapainon vuoksi uuden finaalireissun odottelu on enemmänkin toiveikasta haihattelua kuin miltään osin realismia.
Lue myös: