Veroja yleisesti vihataan, ja oman kokemukseni mukaan erityisen paljon vihataan perintöveroa. Kerroin Suomi-areena tapahtumassa heinäkuussa 2017 edesmenneen brittiekonomistin Anthony Atkinsonin ideasta (siirryt toiseen palveluun) nostaa perintövero 65 prosenttiin. Köyhänä uutispäivänä puheistani tuli valtakunnallinen puheenaihe. Sain päälleni silmittömän ryöpytyksen (siirryt toiseen palveluun).
On tosi harmillista, ettei perintöverosta voida käydä järkiperäistä keskustelua. Se nimittäin täyttää erinomaisesti kaikki hyvän veron kriteerit (siirryt toiseen palveluun).
Perinnöissä ei ole sinänsä mitään väärää. Ongelma on se, etteivät kaikki saa perintöjä.
Vero toimii aina niin, että se kannustaa vähentämään sitä, mitä verotetaan. Näin ei ole vain haittaveroissa, vaan kaikissa veroissa.
Suomessa ankara palkkaverotus on johtanut siihen, että ne, jotka kykenevät, ottavat tulonsa yrityksistä palkkojen sijaan osinkoina (siirryt toiseen palveluun). Perintövero kannustaa varakkaita kuluttamaan rahansa sen sijaan, että säästäisivät ne perintöihin. Suuret perinnöt voivat myös vähentää työssäkäyntiä, jos perijä jää lekottelemaan sen sijaan, että käyttäisi aikansa yhteiskunnan rakentamiseen.
Perinnöissä ei ole sinänsä mitään väärää. Ongelma on se, etteivät kaikki saa perintöjä, ja että perinnöt ovat sangen eri kokoisia. Jos kaikki saisivat samansuuruisen perinnön, pelikenttä pysyisi tasaisena ja jokainen voisi tältä osin ponnistella omilla ansioilla. Mutta kuten sanotaan, kaikki eivät synny kultalusikka suussa.
Isoilla perinnöillä ja perinnönsaajan omalla tulotasolla näyttää olevan vahva yhteys.
Mahtaako tunneperäinen perintöveron vastustus johtua vanhasta maaseutuyhteiskunnan ajattelusta, että maanomistukseen ei saa koskea? Tuntuu väärältä, jos sukutilan tai -talon saaja joutuu myymään sen verojen vuoksi. Tässä hengessä pääomapiirejä edustavat tahot ovat vaatineet luopumaan (siirryt toiseen palveluun) kokonaan perintöverosta.
Todellisuudessa perintövero ei kirpaise niin laajasti kuin uskotellaan. Isoilla perinnöillä ja perinnönsaajan omalla tulotasolla näyttää olevan nimittäin vahva yhteys.
Vuonna 2019 menehtyi noin 54 000 suomalaista. Perintöveron maksajia oli noin 162 000. Kolme neljästä kuului rintaperillisiin, joilla on muita perinnönsaajia kevyempi vero. Alinta tuloluokkaa lukuun ottamatta keskimääräinen perintö näyttää kasvavan tasaisesti perinnönsaajien omien tulojen mukaan. Alimpaan tuloluokkaan kuuluu paljon lapsia.
Toisin sanoen mitä suuremmat tulot, yleensä myös sen suuremmat perinnöt – ja sen parempi kyky selviytyä perintöveroista. Keskituloiset eli noin 30 000 euroa vuodessa ansaitsevat saivat noin 34 000 euron perintöjä, joista he maksoivat noin 3 100 euroa veroja. Tuloluokassa 100 000–150 000 euroa keskimääräinen perintö oli noin 90 000 euroa ja perintöverot noin 12 000 euroa.
Juha Sipilän hallitus kevensi erityisesti suurimpien perintöjen veroja.
Tilastoista ei voi päätellä, kuinka moni joutui myymään kiinteistöjä perintöverojen vuoksi. Se niistä kuitenkin näkyy, että keskimäärin perintöverojen osuus on tulottomia ja kaikkein pienituloisimpia lukuun ottamatta vain noin kymmenen prosenttia vuosituloista.
Ja tilastot kertovat myös, että vuonna 2019 noin 80 yli miljoona euroa ansaitsevaa henkilöä sai verotettuja perintöjä. Perinnön keskimääräinen koko oli noin 1,3 miljoonaa euroa.
Juha Sipilän hallitus kevensi erityisesti suurimpien perintöjen veroja. Tämä näkyy nyt siinä, että huipputuloiset maksavat suurista perinnöistään suhteessa vähemmän veroja kuin pienituloiset pienistä perinnöistään.
Toistaiseksi poliittista kannatusta perintöveron kiristämiseen on kuitenkin ollut vain vähän, vaikka myös yhdenvertaisuuden näkökulmasta juuri perintöveron kiristäminen olisi kaikkein luontevinta. Kukaan ei voi valita vanhempiaan, eikä veroa peritä tuloista, jotka ihmiset tarvitsevat elämiseen.
Koronakriisin vuoksi valtio lisäsi tuntuvasti julkisia menoja ja otti lisää velkaa. Ukrainan sota luo uusia rahareikiä muun muassa puolustukseen. Valtio ei voi jatkuvasti hoitaa uusia menoja velalla. Se tarvitsee myös uusia tuloja. Perinnöt ovat verokarhulle – vanhaa sanontaa käyttääkseni – matalalla roikkuvia hedelmiä.
Heikki Hiilamo
Kirjoittaja toimii Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessorina ja Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professorina.
Kolumnista voi keskustella 6.4. klo 23.00 saakka.
