Nuorten yöpyminen kirkossa on aiheuttanut sosiaalisessa mediassa keskustelua siitä, mitä kirkossa on sopivaa tehdä.
Joukko nuoria yöpyi Haminan Johanneksen kirkossa yhdessä nuorisotyönohjaajien kanssa toissa viikolla. Nuorten kirkkoyö -nimisessä tapahtumassa nuoret saivat keksiä itse illan ohjelman ja valita, mitä he syövät kirkossa.
Nuoret pelasivat muun muassa korttipeliä kirkon lattialla, lauloivat yhdessä lauluja Nuoren seurakunnan veisukirjasta ja söivät pitsaa sekä sushia. Nukkumapaikan sai valita itse, ja nuoret levittivät patjansa muun muassa urkujen taakse ja saarnatuolin alle. Ainoa sääntö kirkossa olemisessa oli, että alttariaidan sisäpuoli pidetään koskemattomana.
Kun Yle julkaisi kirkkoyöstä jutun, keskustelu alkoi Facebookin Hamina-ryhmässä. Suuri osa 70 kommentista kertoi somettajien ilahtuneen tapahtumasta, mutta keskusteluissa julkaistiin myös kriittisiä näkemyksiä siitä, onko kirkko sopiva paikka nuorten yönviettoon.
Myös Yle Kymenlaakson Facebookissa juttu kirvoitti useampia tuomitsevia kommentteja.
Kommentoijien mielestä kirkko on rakennuksena pyhä paikka, eikä siellä saa syödä, yöpyä tai hyppiä. Erään kommentoijan mielestä kirkko on häpäisty, toisen mielestä kirkkotila on nyt menettänyt arvokkuuttaan. Parissa kommentissa kehotetaan seurakunnan työntekijöitä "katsomaan peiliin".
Paheksunta aiheutti väittelyn siitä, onko kritiikille syytä.
Kirkko on monikäyttöinen tila
Haminan seurakunnan kirkkoherra Anna Kinnunen on osallistunut nuorten kirkkoyöstä aiheutuneeseen keskusteluun ja pitänyt keskustelun syntyä itsessään positiivisena asiana.
– Kun jokin asia on tärkeä, se herättää tunteita ja aiheuttaa keskustelua. Mielestäni tämä osoittaa myönteisellä tavalla sen, että Johanneksen kirkko on haminalaisille tärkeä.
Kinnunen kertoo ymmärtävänsä, että ajatus esimerkiksi pitsan syömisestä alttarin luona voi aluksi pöyristyttää. Kirkko on silti tila, jossa on järjestetty erilaisia tapahtumia jo pitkään.
– Jos tätä asiaa alkaa pohtia enemmän, ei siinä ole mitään uutta. Kirkkotilassa on pitkään kokoontunut erilaisia ryhmiä, on ollut näyttelyitä ja vaikka neulontakerho. Kirkkokonsertitkaan harvoin herättävät keskustelua, koska niihin on jo totuttu.
Kirkkohallitus pitää uudistumista hyvänä asiana
Kirkkohallituksen rippikoulutyön ja seurakuntakasvatuksen asiantuntija Jari Pulkkinen on ilahtunut Haminassa järjestetystä nuorten kirkkoyöstä.
– Kirkkotila kuuluu ilman muuta kaikille. Se on ihmisiä varten ja on vain hienoa, että etsitään uudenlaisia tapoja ja mahdollisuuksia sille, miten kirkkotilassa voi olla ja mihin kaikkeen tila taipuu. Se on positiivinen lähtökohta, Pulkkinen sanoo.
Pulkkisen mukaan seurakuntien toiminnan ja kristittynä olemisen tapojen on ihan hyvä uudistua.
– On pohdittava, mitä eri ihmiset haluavat ja millaisia ideoita seurakunnista löytyy. On kuultava nuoria ja heidän toiveitaan, Pulkkinen muistuttaa.
Kirkkoyöt eivät ole Suomessa tai Haminassakaan uusi juttu, ja esimerkiksi vuonna 2019 Kallion ja Paavalin seurakunnat haastoivat suomalaiset seurakunnat järjestämään Yö kirkossa! -tempauksen kouluikäisille lapsille. Nyt tempausta järjestetään vuosittain, ja esimerkiksi Malmin seurakunta järjesti viime viikonloppuna Harry Potter -teemaisen yön lapsille kirkossa.
Kirkkoöiden tarkoitus on, että kirkko tulee omaksi ja tutuksi.
– Aika monet ihmiset muistelevat, että tässä mentiin naimisiin tai tässä lapsemme kastettiin. Ne ovat tärkeitä tunnesiteitä tilaan, jossa on koettu jotain ainutlaatuista. Samalla tavalla kirkossa vietetty yö voi olla kokemus, joka kiinnittää ihmisen kirkkotilaan, Anna Kinnunen kertoo.
Onko kirkoissa pukukoodia?
Somekommenteissa pureuduttiin myös nuorten ja nuorisotyönohjaajien vaatetukseen. Vaatetuksen kommentointi menee Anna Kinnusen mielestä jo asiattoman puolelle. Kirkossa ei ole pukukoodia, eikä jumalanpalveluksissakaan katsota, missä vaatteissa ihminen tulee kirkkoon.
– Ei toisen pukeutumisen arviointi kuulosta yhtään siltä, mitä Jeesus opetti siitä, että kenen on taivasten valtakunta tai mitä on lähimmäisenrakkaus. Tuo kritiikki tuntuu kohtuuttomalta, ja sen voi osoittaa suoraan kirkkoherralle yksittäisen ihmisen sijaan, Kinnunen sanoo.
Anna Kinnunen toteaa, ettei Johanneksen kirkossa tapahtunut mitään, mikä olisi vaikuttanut kirkkotilan arvokkuuteen. Alttarikaiteen sisäpuoli oli alue, jolle ei saanut mennä, ja kaikki kirkossa olleet noudattivat sääntöä.
– Nuoret ovat hurjan fiksuja. Kyllä he ymmärtävät, että se tila oli jollakin tavalla erityinen. Meillä on myös ammattitaitoiset työntekijät, jotka opastavat, ettei kirkko ole mikä tahansa tila. Toisaalta, jos se tila koetaan omaksi ja rakkaaksi, siitä pidetään myös huolta ja sitä kunnioitetaan, Kinnunen pohtii.
Kirkkohallituksen Jari Pulkkinen on samoilla linjoilla.
Hän muistuttaa, että kirkon pelisäännöt muuttuvat tilaisuuksittain. Jumalanpalveluksissa on eri etiketti kuin nuorten kirkkoyössä. Ehdottomia kirkon sääntöjä ei ole määritelty, mutta Pulkkisen mukaan rajat löytyvät kyllä helposti, kun niistä keskustellaan.
– Alttarikaiteella voi olla vaikea nukkua, mutta harvoin sitä nukkuu ruokapöydälläkään. Sitä voi yhdessä pohtia, mikä olisi paras ratkaisu.