Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
– Tästä puhuminen on superpelottavaa, mutta minulla ei ole enää mitään menetettävää, sanoo Elina Tawast, joka työskenteli muotitalo Ivana Helsingissä markkinoinnin assistenttina vuosina 2016–2018.
Tawast on yksi viidestätoista Ivana Helsingin entisestä työntekijästä, joiden kokemuksia yrityksen palveluksessa käydään läpi tässä jutussa. Haastateltavien joukossa on työntekijöitä, harjoittelijoita ja yritykselle töitä tehneitä kevytyrittäjiä.
Aihe on yhä monelle arka. Osa haastateltavista puhuu omalla nimellään, osa nimettömänä.
Yle on varmistanut haastateltujen taustat ja työhistorian työsopimusten ja -todistusten, palkkakuittien ja sähköpostiaineiston avulla.
Ivana Helsingin yrittäjä ja luova johtaja Paola Suhonen on monipuolinen ja arvostettu vaikuttaja muotialalla.
Muotitalossa moni pelkäsi johtajaa
Haastateltavien kertomukset vuosilta 2011–2020 piirtävät kuvan kaoottisesti johdetusta muotibrändistä. Haastelluista moni pelkää entistä johtajaansa Paola Suhosta. Tästä syystä moni haluaa puhua aiheesta vain nimettömänä.
Entisten työntekijöiden kokemuksista Ivana Helsingissä kertoi aiemmin tällä viikolla myös Ilta-Sanomat.
Haastateltavien kertomusten perusteella Ivana Helsingin yrityksen ja Paola Suhosen henkilökohtaisen elämän raja on hämärtynyt. Työntekijät ovat päätyneet hoitamaan sellaisia töitä, jotka eivät heidän mielestään kuulu yrityksen toimintaan.
Haastateltavat kertovat toisistaan tietämättä samanlaisia kokemuksia Paola Suhosen aggressiivisesta käytöksestä. Heidän mukaansa Suhonen on huutanut alaisilleen, haukkunut olemattomista virheistä ja vähätellyt työntekijöiden toistuvia avunpyyntöjä suuren työmäärän alla.
Neljä haastateltavaa kokee, että työskentely Ivana Helsingissä on syy mielenterveysongelmiin ja pitkiin työkyvyttömyysjaksoihin.
Paola Suhonen kiistää, että hän olisi koskaan ylittänyt soveliaisuuden rajoja esihenkilönä. Hän kuitenkin korostaa, että on tärkeää, että nuoret näkevät pienyrityksen arjen ja sen moninaiset työtehtävät.
Usean entisen työntekijän mukaan Ivana Helsingissä käytettiin nuoria, palkattomia harjoittelijoita vuosien ajan korvaamaan palkattuja työntekijöitä. Palkattomat harjoittelujaksot ovat yleisiä ja sallittuja eriasteisissa opinnoissa, mutta lain mukaan palkaton harjoittelija ei saa korvata varsinaista henkilökuntaa.
Haastateltavien mukaan useita Ivana Helsingin pop-up-myymälöitä on pyöritetty pääasiassa palkattomien harjoittelijoiden voimalla.
Yle on nähnyt Paola Suhosen sähköpostitse kuittaamaa tuntikirjanpitoa, joka vahvistaa harjoittelijoiden systemaattisen myyjän työn yrityksen pop up-myymälöissä.
– Yritys ei olisi pyörinyt ilman harjoittelijoita, sanoo yrityksessä useamman vuoden töissä ollut henkilö.
Pop-upilla tarkoitetaan väliaikaisesti pystytettävää myymälää. Ivana Helsingin pop-upit ovat olleet pystyssä useita kuukausia.
Sekä Paola että Pirjo Suhonen kiistävät, että yritys olisi koskaan korvannut harjoittelijoilla palkattua työvoimaa.
“Suhoset olivat inspiroivia puhujia”
Elina Tawast purkaa terapiassa kokemuksiaan työstä Ivana Helsingissä ja tahtoo nyt puhua asiasta julkisesti, jotta kukaan ei enää joutuisi kokemaan samaa.
Tawast päätyi töihin Ivana Helsingille samaan tapaan kuin monet muutkin: palkattoman harjoittelun kautta. 22-vuotiaana Tawast unelmoi työstä muotialalla, ja häntä kiinnosti erityisesti markkinointi. Tawast haki kontakteja alalta maksullisen Helsinki Design Schoolin kautta.
Siskokset Paola ja Pirjo Suhonen pitivät luentoja koululla.
– He ovat todella taidokkaita ja inspiroivia puhujia, Tawast sanoo.
Ivana Helsinki rekrytoi koululta opiskelijoita harjoittelijoiksi pyörittämään pop-up-myymälöitä.
Tawast haki paikkaa, vaikka tiesi jo etukäteen, että harjoittelu on käytännössä palkatonta työtä vaatekaupan myyjänä.
Harjoittelu oli epävirallinen, sillä Helsinki Design Schoolin opinto-ohjelmiin ei kuulu harjoitteluja.
– Minulla oli kova himo ja palo alalle. Ajattelin siinä vaiheessa, että tällä alalla on tehtävä alkuun paljon töitä ilmaiseksi. Jos olisin pyytänyt palkkaa, en olisi saanut paikkaa, Tawast sanoo.
Tawast rahoitti elämänsä tekemällä vuoroja ruokakaupan kassalla niinä päivinä, joina ei ollut myyjänä Itäkeskuksessa Ivana Helsingin myymälässä. Työvuoroja harjoittelussa oli 4–5 viikossa, ja liike oli auki myös viikonloppuisin.
Tawast sai harjoittelustaan palkkion – kaksi Ivana Helsingin mekkoa kuukaudessa.
Lain mukaan harjoittelu voi olla palkatonta vain, jos sen järjestää virallinen oppilaitos, te-toimisto tai kyse on oppisopimuskoulutuksesta. Tawastin mukaan tapauksessa ei ollut kyse yhdestäkään näistä.
Kaksi muuta haastateltavaa kertoo tehneensä vaatemyyjän työtä palkattomana harjoitteluna ilman lain vaatimaa kytköstä oppilaitokseen. Yle on nähnyt näiden harjoittelijoiden työsopimukset, jotka Pirjo Suhonen on allekirjoittanut.
– Jos täysi-ikäinen Suomen kansalainen omasta vapaasta tahdostaan hakeutuu kerryttämään omaa ammattiosaamistaan ja alatuntemustaan ilman, että hänen harjoittelupanoksellaan korvataan mitään palkallista työtä, en ymmärrä, mikä tässä on ongelma? Pirjo Suhonen kirjoittaa vastauksessaan Ylelle.
"Mekkopalkka" oli yleinen käytäntö
"Mekkopalkka" toistuu Ylen haastattelemien työntekijöiden ja harjoittelijoiden kuvauksissa. Ivana Helsingin tuotteita käytettiin yrityksessä yleisesti "valuuttana", jolla korvattiin palkanmaksua.
Kaksi työntekijää kertoo, että heitä on pyydetty kirjaamaan palkanlaskuun vähemmän tunteja, mitä he ovat todellisuudessa tehneet.
– Minua pyydettiin, etten merkkaa tuntejani totuudenmukaisesti, vaan saan mekkoja ylityötunteja vastaan, sanoo vuonna 2014 Ivana Helsingissä työskennellyt henkilö.
Elina Tawast kertoo myös järjestelystä, jossa sunnuntailisiä maksettiin lahjakorttirahana.
Paola Suhonen kiistää, että työtunteja oli pyydetty olemaan kirjaamatta. Hän sanoo, että työntekijöille annettiin mekkoja, koska työntekijöiden toivottiin käyttävän niitä työvaatteina.
16 tunnin työvuoroja alaikäisenä harjoittelijana
Laura oli harjoittelussa Ivana Helsingissä vuoden 2019 loppupuolella ja kertoo toipuvansa yhä traumaattiseksi kuvailemastaan kokemuksesta.
Nyt 20-vuotias Laura oli alaikäinen aloittaessaan harjoittelun Ivana Helsingissä. Lauran nimi on muutettu, koska häntä arveluttaa, miten julkisuus vaikuttaa uramahdollisuuksiin.
Tuolloin Laura opiskeli valokuvausta Stadin ammattiopistossa. Ivana Helsinki mainosti, että harjoittelija pääsee vaikuttamaan moneen asiaan ja laajentamaan osaamistaan. Valokuvaa ja videota olisi lupa tehdä monipuolisesti.
Nopeasti paljastui, että harjoitteluun kuului paljon varastohommia, pihan siivousta ja myyntityötä Ivana Helsingin Espoon pop-up-myymälässä sekä Marjaniemen päämyymälässä.
Kolme eri haastateltavaa kertoo, että työvuorot Espoon liikkeessä olivat yhdentoista tunnin mittaisia, eikä niiden aikana saanut poistua esimerkiksi lounastauolle. Liikkeessä oli yksi harjoittelija kerrallaan, eikä siellä aluksi ollut mikroa tai jääkaappia eväille.
Laura sanoo, että hänen odotettiin tekevän visuaalista suunnittelua myyntityön ohessa tiskin takana. Laura sai hoitaakseen isoja kokonaisuuksia, kuten Ivana Helsingin järjestämän Superwood-festivaalin metromainoksen.
Useat haastateltavat kertovat, että viikon alussa Paola Suhosella oli tapana antaa harjoittelijoille työlista. Päivittäin listalle tuli lisää asioita, ja jos kaikkea ei ehtinyt tehdä, Suhonen huusi ja moitti.
Laura päätyi harjoittelussaan tekemään toistuvasti kuuden päivän työviikkoja ja yli kymmentuntisia työpäiviä.
Yle on nähnyt työvuorolistan, jonka mukaan Lauralle on merkitty 16 tunnin työvuorot Ivana Helsingin järjestämillä Superwood-festareille peräkkäisinä päivinä. Vuoro loppui aamullayöllä kello neljä.
Lain mukaan alaikäisen työaika ei saa ylittää kahdeksaa tuntia, eikä alaikäinen saa tehdä yötöitä.
Paola Suhonen sanoo, ettei ole ollut tietoinen harjoittelijan alaikäisyydestä.
Airbnb-kämpän vuokrausta ja pyykkäystä
Kerran Laura kertoo olleensa viikonloppuna yksin Ivana Helsinki Housella tekemässä työlistaa valmiiksi, kun Paola Suhonen tuli paikalle ja alkoi moittia Laura huonosti lakaistusta pihasta.
– Ne olivat pelottavia tilanteita.
Alun perin harjoittelun piti kestää puoli vuotta, mutta Laura lopetti neljän kuukauden jälkeen.
Myös vuonna 2017 ompeluharjoittelussa ollut Hanna-Leena Hakala puhuu huonosta kohtelusta.
Harjoittelija vuodelta 2014 sanoo samaa.
– Minut laitettiin keskiyöllä odottamaan asiakkaita Paolan Airbnb-kämppään. Me harkkarit pestiin myös kämpän pyykit.
Harjoittelija kertoo pyykänneensä Airbnb-asunnon pyyhkeet ja lakanat kotonaan useita kertoja. Suhosen mukaan harjoittelijat eivät ole pesseet pyykkejä.
Jotkut harjoittelijat tekivät toisia enemmän omaan alaansa liittyviä tehtäviä. Useat harjoittelijat puhuvat myös kiitellen yksittäisistä Ivana Helsingin työntekijöistä, jotka olivat mukavia ja kannustavia.
Lauran entinen valokuvauksen opettaja Stadin ammattiopistosta sanoo, että Ivana Helsingissä harjoittelijat tekivät paljon töitä, mutta myös oppivat paljon.
Lauran ylipitkät työpäivät tulivat myös opettajan tietoon. Sen seurauksena oppilaitoksessa puhuttiin siitä, että tietyt harjoittelupaikat odottavat harjoittelijoilta toisia enemmän joustavuutta, mutta yhteistyötä Ivana Helsingin kanssa ei lopetettu.
– Jotkut työpaikat vaativat tietyntyyppistä henkilöä, joka pystyy siinä työpaikassa toimimaan. Tästä kerrotaan opiskelijoille, opettaja sanoo.
Opettaja ei ole enää opistolla töissä, eikä halua esiintyä tässä jutussa nimellään.
Stadin ammattiopiston vaatetusalan lehtori Helen Sofuoglu sanoo, että yritystä ei enää moneen vuoteen ole suositeltu ompeluopiskelijoiden työharjoittelupaikaksi, koska työnohjaus siellä on puutteellista tai olematonta.
– Se on ollut meidän listoilta pois juuri sen takia, että sieltä ei saa oppia ja ohjausta. Oletetaan, että opiskelija jo osaa, vaikka he ovat vasta oppimassa työtä. Silti joku aina löytää Ivanan ja haluaa mennä sinne. Ei sitä ole estetty.
"Työn oletettiin olevan elämäntapa"
Elina Tawast palkattiin harjoittelunsa jälkeen markkinoinnin assistentiksi Ivana Helsinkiin. Suhosten kanssa työskentely oli Tawastin mielestä aluksi inspiroivaa ja ihmeellistä.
Hänen mukaansa Ivana Helsingissä tehtiin kaikkea, ja uusia ideoita syntyi jatkuvasti: lähdettiin toteuttamaan tv-sarjaa, musiikkituotantoa tai festareita. Paola Suhosen taiteellinen visio oli “helvetin taitavaa” ja mukana oli jatkuvasti “tosi siistejä tyyppejä”.
– Se oli megalomaanista.
Kaikki Ylen haastattelemat entiset työntekijät kuvailevat kuitenkin valtavia työmääriä, vapaa-ajalle valuneita työtunteja ja painetta tehdä todella pitkää päivää.
Paola Suhonen sanoo olleensa aina tarkka siitä, että kunnioittaa työntekijöiden viikonloppuja, iltoja, vapaita ja loma-aikoja. Venyvistä työpäivistä sovittiin Suhosen mukaan aina etukäteen ja yhteisymmärryksessä.
Suhosen mukaan ylityöt on korvattu vapaapäivinä, mutta haastateltavien mukaan töitä on ollut niin paljon, että todellisuudessa vapaata ei ole voinut pitää. Jos harjoittelija tai työntekijä ei ole selvinnyt kaikista töistään, Suhonen on ollut vihainen.
Tawastin mukaan työn muotimerkillä oletettiin olevan elämäntapa. Ivana Helsingissä oli omat lakanat, festarit, vaatteet, kenkämallistot, tv-sarja.
Useat haastateltavat kertovat, että väki yrityksessä vaihtui tiuhaan, ja harva jatkoi työssä yhtä pitkään kuin kaksi vuotta yrityksessä työskennellyt Elina Tawast.
– Pidin työstäni niin kauan, kun sain tehdä työtäni.
Varsinainen työnkuva oli juuri sitä, mitä Tawast olettikin markkinoinnin assistenttina: verkkokaupan ylläpitoa, uutiskirjeitä ja tilauksia.
Työsopimukseen kirjatut "yleiset toimistotyöt" saattoivat kuitenkin pitää sisällään mitä tahansa. Tawast kertoo hinnoitelleensa Paola Suhosen kirpputoritavaroita ja kirjoittaneensa apurahahakemuksia tämän musiikkiprojekteille.
Myöhemmin Tawastin työlistalla oli hänen kertomansa mukaan myös ruohonleikkuuta, haravointia ja puiden kaatamista Ivana Helsingin Marjaniemen kiinteistön pihamaalla. Myös muut entiset työntekijät kuvailevat vastaavia työtehtäviä.
Suhoset riitelivät toimistolla
Tawast ja monet muut haastateltavat kertovat, että yrityksen myynnistä ja markkinoinnista vastannut Pirjo Suhonen oli työntekijöille ystävällinen ja kannustava.
Paola Suhonen sen sijaan oli haastateltujen mukaan ailahteleva ja ennalta-arvaamaton. Yhdeksän haastateltavaa kertoo Paola Suhosen huutaneen työntekijöille ja harjoittelijoille.
Suhonen kiistää huutaneensa esihenkilöasemassa.
Kuusi työntekijää ja harjoittelijaa eri vuosilta kuvailevat lähes samoin sanoin, miten Suhonen sai heidät epäilemään itseään. Kun työntekijät yrittivät ottaa valtavaa työmääräänsä puheeksi, Suhonen väitti, että muut kyllä pystyvät samaan pienemmässä työajassa.
Useampi haastateltava nostaa esiin, että välillä oli päiviä, kun toimistolla ei saanut puhua.
– Paolaa ärsytti, jos siellä pölistiin, Tawast sanoo.
Kaikki Ylen haastattelemat Paola Suhosen kanssa työskennelleet kertovat, että luovan johtajan saapumista toimistolle jännitettiin.
– Kaikki kuuntelivat jo Paolan kengän kopseesta, millä mielellä hän on. Kuinka suuri vaara siihen on, että tänään räjähtää, sanoo vuonna 2013 Ivana Helsingissä töissä ollut henkilö.
Tawastille oli usein epäselvää, pitikö noudattaa siskoksista Paolan vai Pirjon ohjeita, jotka olivat usein ristiriidassa keskenään.
Monet haastateltavista sanovat, että perheriidat olivat toimistolla yleisiä.
– Siellä huudettiin ja paiskottiin tavaroita. Oli ahdistavaa kuunnella vierestä, kun toista solvataan ja mennään yksityiselämän asioihin, Tawast sanoo.
Paola Suhonen sanoo, että perheenjäsenten välinen kommunikaatio on voinut olla todella suoraa ja intensiivistäkin.
– Teimme siskoni kanssa töitä todella läheisesti 20 vuotta, niin voi hyvinkin olla, että jokunen tiukempi sananvaihto on mahtunut avokonttorimme tiloihin näiden vuosien aikana.
Myös Pirjo Suhonen vahvistaa, että keskustelu siskon kanssa on voinut olla hyvin “kipakkaa”, mutta siskokset kiistävät paiskoneensa tavaroita.
Siskokset alleviivaavat, että heillä ei ole välirikkoa.
Paola Suhonen kuvaa yritystä "ponnahduslaudaksi"
Paola ja Pirjo Suhonen vastasivat Ylen kysymyksiin molemmat erikseen sähköpostitse.
Paola Suhonen kertoo, että yrityksessä on 25 vuoden aikana työllistetty useita satoja harjoittelijoita, työntekijöitä, projektityöntekijöitä ja muita freelancereita.
– Olen ylpeydellä kantanut ajatusta siitä, että olemme toimineet kasvattajaseurana ja ponnahduslautana todella monille luoville aloille myöhemmin työllistyneille opiskelijoille, Paola Suhonen kirjoittaa.
Pirjo Suhonen kehuu yrityksen kulttuuria “vauhdikkaaksi ja innovatiiviseksi”.
Hänen mukaansa harjoittelijat ovat noudattaneet oppilaitoksen sanelemaa työaikaa. Hän kertoo puuttuneensa esihenkilönä joskus työntekijöiden ylitöiden kertymiseen.
– Silloin työntekijän kanssa on keskusteltu työn uudelleenjärjestelyistä tai muista työolosuhteisiin liittyvistä toimenpiteistä, Pirjo Suhonen kirjoittaa.
Paola Suhonen ihmettelee, miksi harjoittelijat, jotka ovat kokeneet työskentelyolosuhteet kohtuuttomiksi eivät ole olleet yhteydessä oppilaitoksiinsa.
– Harjoittelun aikana harjoitteluista vastaavat ensisijaisesti koulut, joiden kautta opiskelijat meille tulevat. Jokaisessa harjoittelussa on määrätty vastuuopettaja ja harjoittelijan sopimuksessa on määritelty kaikki häneen liittyvät sopimusehdot. Me noudatamme aina näitä meille annettuja ehtoja, ja koulun opettaja toimii näissä vastuullisena ohjaajana, Suhonen kirjoittaa.
Suhosten mielestä mielikuvat muotialasta eivät vastaa aina todellisuutta. Pirjo Suhonen sanoo ohjanneensa harjoittelijoita “tylsienkin” töiden pariin, jotta opiskelijat näkevät työn kaikki puolet.
– Työn luonteen kokonaisvaltainen ymmärtäminen auttaa minusta opiskelijaa hahmottamaan, onko ala tai toimenkuva itseä kiinnostava, Pirjo Suhonen kirjoittaa.
Paola Suhosen mielestä on tärkeää keskustella yhteiskunnallisella tasolla “työntekokulttuurin yleisestä asenneilmapiiristä”:
– Työn tekemisen kulttuuri tuntuu muuttuneen osittain nautintokulttuuriksi, jossa työn täytyisi jatkuvasti tuottaa pelkkää viihdettä ja mielihyvää. Valitettavasti meidänkin ala on myös kovaa työtä, välillä tylsää, valmistelevia tai rutiininomaisia työtehtäviä, Suhonen sanoo.
Elina Tawast vaihtoi alaa
Elina Tawast rekrytoi Ivana Helsingille useita palkattomia harjoittelijoita, vaikka ei hyväksynyt työkulttuuria.
Hän lopetti työssään Ivana Helsingissä vuonna 2018, kun hän alkoi oirehtia fyysisesti ja saada töissä paniikkikohtauksia. Tawast jätti muotialan kokonaan ja opiskelee nyt energia- ja ympäristötekniikan insinööriksi.
Tawastin mukaan työntekijät yrittivät aika-ajoin kritisoida bisneksen pyörittämistä ilmaisten harjoittelijoiden työvoimalla, mutta asia ei muuttunut.
– Meidät aivopestiin siihen, että Suomesta puuttuu talkoohenki.
Elina Tawast ei ole sukua jutun kirjoittajalle. Juttuun haastateltiin myös Opetushallituksen opetusneuvosta Riikka Vackeria.
Tarkennettu 1.4.2022: Pirjo ja Paola Suhonen ovat molemmat pitäneet luentoja Helsinki Design Schoolilla, mutta eivät yhteistä luentoa, kuten tekstistä aiemmin saattoi ymmärtää. Pirjo Suhonen on tehnyt harjoittelusopimuksia Helsinki Design Schoolin opiskelijoiden kanssa, muttei toiminut yhteyshenkilönä rekrytoinnin alussa, kuten tekstistä saattoi ymmärtää.
Tarkennettu 14.4.2022: Täsmennetty kuvatekstiä, jossa kerrottiin, missä olosuhteissa harjoittelu voi olla palkatonta. Poistettu sanat "viikon varoitusajalla" kohdasta, jossa kerrottiin tv-sarjasta, musiikkituotannosta ja festareista.
Tarkennettu 22.4.2022: _Lisätty Paolan etunimi kohtaan, jossa kerrotaan palkan korvaamisesta mekkoina. Lisätty, että siskokset kiistävät paiskoneensa tavaroita.
_
Yle kerää kokemuksia henkilöiltä, jotka ovat suorittaneet työssäoppimisjakson tai harjoittelun luovalla alalla, kuten esimerkiksi muodin, taiteen, käsityön, muotoilun tai elokuva- ja tv-tuotantojen parissa. Voit kertoa kokemuksistasi tällä lomakkeella.
Voit keskustella aiheesta 1.4. klo 23 asti.
Lue myös:
Taloussanomat: Paola Suhosen väitetään huutaneen alaisilleen, harjoittelijat laitettiin jynssäämään vessoja – kiistää väitteet jyrkästi