Ramadan alkoi ja Lähi-idän ruokapöytien pitäisi notkua vehnäisiä ja öljyisiä herkkuja. Vaan milläs niitä ostaa, jos hinnat ovat nousseet jopa useita satoja prosentteja vuodessa?
Vanhan viisauden mukaan armeija marssii vatsallaan, mutta Ukrainan sodan aiheuttamat nälkäisimmät saattavat kohta olla muutaman tuhannen kilometrin päässä. YK on varoittanut, että sota voi tuoda nälänhädän Lähi-itään. Viljasatoja saadaan toki odottaa syksyyn, mutta jo nyt hinnat ovat hurjassa nousussa.
Se taas voi tuoda mukanaan lisää levottomuuksia jo valmiiksi kiehuvalle alueelle. Kuka muistaa vielä, kuinka arabikevät alkoi kansan kapinoidessa leivän hinnannousua vastaan Tunisiassa?
Tunisian vehnästä 80 prosenttia on tullut Ukrainasta. Paikallisten tiedotusvälineiden mukaan vehnän hinta on nyt korkeimmillaan 14 vuoteen.
Kaikkein suurimpaan kurimukseen saattaa kuitenkin joutua Libanon, jonka vehnästä peräti 96 prosenttia on tullut Ukrainasta ja Venäjältä. Myös riippuvuus esimerkiksi ukrainalaisesta auringonkukkaöljystä on aiheuttanut sen, että Beirutin kaupoissa hyllyt ovat jo olleet tyhjiä.
Ei sillä, että libanonilaisilla olisi enää varaa ostaakaan mitään. Jos ruokaöljyä löytyisikin, viisi litraa maksaa minimikuukausipalkan verran.
Libanonin talouden romahtamisen vuoksi ruuan hinta on noussut 628 prosenttia kahdessa vuodessa, sanoi Maailman ruokaohjelma WFP viime vuoden lopulla. Libanonin punta on menettänyt devalvaatioissa 90 prosenttia arvostaan.
Libanonissa on noin miljoona Syyrian-pakolaista, ja YK:n mukaan 90 prosenttia heistä elää nyt äärimmäisessä köyhyydessä. Libanonilaisistakin jo kolme neljästä on köyhä.
Tämä kaikki jo ennen Ukrainan sotaa.
Libanon on erityisen hauras ruuan hinnan heilahtelulle, sillä massiivinen räjähdys Beirutin satamassa 2020 rikkoi sen viljasiilot. Libanonin viljavarastot riittävät tällä hetkellä vain 1,5 kuukauden ajaksi.
Viime vuosina niin ikään sekä arabikevään että koronan kurimuksissa riepoteltu Egypti taas on ollut 85-prosenttisesti riippuvainen Venäjältä ja Ukrainasta tuodusta vehnästä. Ruuan hinnan arvellaan nousevan Egyptissä pilviin, varsinkin kun inflaation on ennustettu nousevan tänä vuonna 2,3 prosentista 7,5 prosenttiin.
Egypti on toki muutenkin ollut likeisissä suhteissa Venäjän kanssa viime vuosina. Venäjä on toimittanut Egyptiin aseita, lisäksi Venäjän Rosatom on rakentamassa maan pohjoisosaan valtavaa ydinvoimalaa. Egypti puolestaan on tukenut Venäjän toimia Libyassa – sekä hiljaisesti myös Syyriassa, presidentti Bashar al-Assadin vallassa pitämiseksi.
Niinpä Egypti on löytänyt itsensä veitsenterältä lännen ja Venäjän välistä. Egypti tuomitsi YK:ssa Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan, mutta vain tunteja äänestyksen jälkeen hallitus julkaisi lausunnon, jossa ilmaistiin ymmärrys Venäjän turvallisuushuolista ja asetuttiin talouspakotteita vastaan.
Veitsenterältä itsensä on löytänyt myös Saudi-Arabia. Sen kohdalla suurin kysymys on öljy. Venäjä on Yhdysvaltojen ja Saudi-Arabian jälkeen ollut maailman kolmanneksi suurin öljyntuottaja 11,3 miljoonalla barrelillaan päivässä. Jos Eurooppa yhtyy Yhdysvaltojen päätökseen lopettaa tuonti Venäjältä, markkinoille tarvitaan nopeasti lisää öljyä.
Nopeasti tuotantoaan voivat nostaa oikeastaan vain Saudi-Arabia ja Arabiemiraatit. Saudi-Arabia ja Arabiemiraatit voivat lisätä tuotantoa 1,8 miljoonaa barrelia päivässä nopeasti, ja yhdessä Kuwaitin ja Irakin kanssa neljä miljoonaa barrelia muutamassa kuukaudessa.
Kysymys kuuluukin, nostavatko ne. Toistaiseksi öljyntuottajamaiden järjestö OPEC +, johon kuuluu myös Venäjä, Arabiemiraatit ja Saudi-Arabia, on päättänyt pitää tuotannon aiemmalla tasolla.
Ylipäätään suhteissa länteen on säröjä. Arabiemiraatit myös pidättäytyi äänestämästä YK:n turvallisuusneuvostossa Venäjän hyökkäyksen tuomitsevan päätöslauselmassa. Vain viikkoa sen jälkeen Syyrian al-Assad vieraili Dubaissa – uhmaten Yhdysvaltojen toistuvaa kehotusta olla kutsumatta häntä. Analyytikot ovat pitäneet tätä suorasukaisena näpäytyksenä Yhdysvalloille.
The Wall Street Journalin mukaan sekä Arabiemiraatit että Saudi-Arabia ovat kieltäytyneet vastaamasta Yhdysvaltojen presidentin Joe Bidenin puhelinsoittoihin. Persianlahden öljyjäteillä on nyt kortit käsissään, ja luultavasti he saavat läpi haluamansa.
Saudi-Arabian kruununprinssi, de-facto-hallitsija Muhammad bin Salman haluaa takaisin asemansa, joka hänellä oli ennen kuin toimittaja Jamal Khashoggin murhaskandaalin ryvetti sen Washingtonin silmissä. Tiettävästi hän olisi saamassa tahtonsa perille.
Vaikka Putin vieraili Saudi-Arabiassa näyttävästi kesken murhaskandaalin, Saudi-Arabia ei ole voinut varauksitta luottaa tukeen: Putin ei halua menettää kallisarvoisia suhteitaan Iraniin. Iran taas on Saudi-Arabian vihollinen.
Yksi helpoimmista tavoista vaikeuttaa Venäjän taloutta olisi poistaa Iranin-vastaiset pakotteet. Pakotteiden poistaminen toisi markkinoille suuren määrän myös iranilaista raakaöljyä.
Ei siis liene ihme, että Venäjä on pyrkinyt vaikeuttamaan Iranin kanssa käytyjä ydinohjelmaneuvotteluita.
Iranin aseman vahvistuminen Lähi-idässä puolestaan aiheuttaisi närää Saudi-Arabian kanssa. Saudi-Arabia on syyttänyt Irania muun muassa Jemenin huthi-kapinallisten aseellisesta tukemisesta. Saudi-Arabia on sotinut hutheja vastaan Jemenissä vuodesta 2015 saakka.
Yhdysvaltain ja Britannian tukema sota on aiheuttanut yhden maailman pahimmista humanitaarisista kriiseistä vuosikymmeniin ja 13 miljoonan ihmisen nälänhädän, mitä Ukrainan sota tulee pahentamaan. Jemenin lasten nälkä ei ole länsimaisissa uutisissa paljon näyttäytynyt.
Lännen hiljaisuus jemeniläisten kärsimyksistä on aiheuttanut Lähi-idässä suurta katkeruutta ja on siellä asuville yksi isoimmista esimerkeistä lännen kaksinaamaisuudesta nyt, kun Ukrainan sota on täyttänyt uutiset.
Lähi-idässä toki ymmärretään ukrainalaisten kärsimystä paremmin kuin hyvin. Mielipiteet ovat etupäässä Ukrainan tukena ja Venäjän toimia vastaan. Kotinsa pommituksissa menettäneitä ja kuolleita kohtaan esitetään myötätuntoa, se kun on kovin tuttua.
Monet arabit tuntevat kuitenkin syvää katkeruutta epäsuhdan vuoksi. Länsimaat ovat kiirehtineet niin sotilaallista kuin humanitaarista apuaan Ukrainaan tavalla, jota Lähi-idässä on voitu viime vuosikymmeninä vain unelmoida.
– Olemme nähneet seitsemässä vuorokaudessa tapahtuvan asioita, joita meille on 70 vuoden ajan sanottu olevan mahdottomia toteuttaa, palestiinalaisten ulkoministeri Riad Malki on sanonut.
Yhdysvaltain ja sen liittolaisten hyökkäystä Irakiin 2003 pidettiin alueella laittomana miehityksenä. Kun irakilaiset nousivat miehittäjiään vastaan, heitä syytettiin terroristeiksi, monet muistuttavat.
Sota aiheutti pakolaisuuden miljoonille ihmisille, joita länsi otti vastaan pitkin hampain.
Lisää katkeruutta aiheutti Yhdysvaltojen haluttomuus puuttua Syyrian sisällissotaan. Syyrian armeijan kemiallisten aseiden käyttöön ei lupauksista huolimatta reagoitu.
Venäjä liittyi al-Assadin tueksi 2015, mikä kyllä tuomittiin länsimaissa, mutta ei aiheuttanut juurikaan muuta. Venäjän pommikoneet saivat rauhassa moukaroida Aleppon siviilit tavalla, jota nyt näemme Harkovassa ja Mariupolissa.
"Eurooppaa kohtaa nyt se, mistä me olemme kärsineet vuosikymmeniä. Joko nyt ymmärrätte, miltä se tuntuu?" Tuo on kysymys, joka on ollut yhä useamman arabin huulilla viime viikkoina.
Sosiaalisessa mediassa ja keskustelupalstoilla länttä syytetään törkeästä rasismista, kun vaaleahiuksiset ja sinisilmäiset ukrainalaiset otetaan avosylin pakolaisiksi, toisin kuin syyrialaiset ja irakilaiset aiemmin.
Esimerkiksi suosittu egyptiläinen komediaohjelma Joe Show, jolla on miljoonia katsojia, pilkkasi sodan alkupäivänä armotta länsimaisilla televisiokanavilla nähtyjä raportteja Ukrainan pakolaistilanteesta. Siis toimittajien sanomisia, ei pakolaisia.
Kooste oli piinaavaa katsottavaa. "Tämä on Eurooppa, ei joku kolmannen maailman valtio", sanoi yksi toimittajista, "tämä oli suhteellisen sivistynyt, suhteellisen eurooppalainen valtio", kommentoi toinen. "Nämä ovat valkoihoisia, kristittyjä naapureitamme", sanoi kolmas.
Arabit tuntevat itsensä todella, todella toisen luokan ihmisiksi. Se on käynyt selville Lähi-idän keskustelupalstoja seuraamalla.
– Heidän lapsensa eivät huku mereen, kommentoi yksi keskustelija libanonilaisella uutissivustolla.
Ukrainalaisia itseään kohtaan tunnetaan arabimaailmassa kuitenkin valtavan suurta myötätuntoa. Katkeruus kohdistuu muihin länsimaihin ja varsinkin heidän päättäjiinsä.
Lue lisää: