Kiovan reunamilla kaksi humalaista venäläissotilasta astui talon pihaan. He penkoivat asukkaiden tavaroita ja syyttivät talon isäntää natsiksi. Sotilaat ampuivat miehen ja raiskasivat tämän vaimon. Perheen 4-vuotias poika itki sillä aikaa viereisessä pannuhuoneessa. Tapauksesta kertoo muun muassa The Times -lehti, joka on haastatellut uhria maaliskuun lopussa.
Sotilaat poistuivat paikalta ja perheen äiti yritti houkutella poikaa pakenemaan. Mutta sotilaat palasivat ja raiskasivat naisen uudelleen. Lopulta miehet nukahtivat ja nainen pääsi pakenemaan naapuriin poikansa kanssa.
Kuolleen miehen sisko vei vaimon poliisille kertomaan tapahtuneesta. Kun Ukrainan valtakunnansyyttäjä Iryna Venediktova kertoi että tapauksesta käynnistetään virallinen tutkinta, Kremlin lehdistösihteeri Dimitri Peskov vastasi uutistoimisto Interfaxin mukaan syytökseen: “Se on valetta”.
Tuoreimmat epäilyt Butšasta
Raiskausten ja seksuaalisen väkivallan määrä Ukrainassa ei ole tällä hetkellä tarkkaan tiedossa. Tapauksia on paljastunut sitä mukaa, kun Ukraina saa haltuunsa Venäjän joukkojen valtaamia alueita.
Ukrainalaisviranomaiset ovat kertoneet siviilien raiskauksista maaliskuusta lähtien. YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto sanoo selvittävänsä syytöksiä seksuaalisesta väkivallasta Ukrainan hyökkäyksen yhteydessä.
Tuoreimmat epäilyt tulivat viikonloppuna Butšasta, jossa tien varresta löytyi kolmen alastoman naisen ruumiit, joita oli yritetty hävittää polttamalla.
Myös ihmisoikeusjärjestöt, kuten Human Rights Watch, ovat kertoneet raiskauksista Ukrainassa. Esimerkiksi Harkovan alueella perheensä kanssa koulurakennuksessa piilotellut nainen kertoi venäläissotilaan raiskanneen hänet toistuvasti maaliskussa. Sotilas oli myös hakannut ja viillellyt häntä. HRW on todentanut tapahtumia haastattelemalla uhreja ja todistajia.
Seksuaalinen väkivalta rikkoo yhteisön
Sodissa tapahtuvat raiskaukset ja muu seksuaalinen väkivalta ovat sotarikoksia. Raiskaus voi olla myös rikos ihmisyyttä vastaan, kun teot ovat osa järjestelmällistä hyökkäystä siviiliväestöä kohtaan.
– Seksuaalisella väkivallalla on useimmiten vakavia ja kauaskantoisia seurauksia. Taudit, epätoivotut raskaudet, stigmatisointi ja siihen liittyvä häpeä, luettelee Suomen Punaisen Ristin oikeudellinen neuvonantaja Jani Leino puhelinhaastattelussa.
Hän toteaa, että raiskaus ja seksuaalinen väkivalta luokitellaan sotarikokseksi, jos se tapahtuu sodan aikana ja teko liittyy sotaan.
Raiskauksiin on syyllistytty sodissa läpi ihmiskunnan historian, mutta ne on tunnistettu ja luokiteltu sotarikoksiksi suhteellisen myöhään, huomauttaa Amnestyn sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuvan syrjinnän asiantuntija Pia Puu Oksanen.
– Ruandan ja Jugoslavian sodat olivat vedenjakajia. Näissä konflikteissa sotarikoksia tutkineet tuomioistuimet tunnistivat seksuaalisen väkivallan järjestelmällisyyden, sanoo Oksanen Ylelle puhelimessa.
Oksanen arvioi, että ennen 1990-luvun sodissa ilmenneitä raakuuksia raiskaus sotarikoksena oli aika lailla sivuutettu. Vuonna 2002 Kansainvälinen rikostuomioistuin laati Rooman perussäännön, jossa raiskaus ja seksuaalinen väkivalta tunnistettiin sotarikokseksi. Myös YK:n päätöslauselmissa vuonna 2008 todettiin, että seksuaalinen väkivalta on ase.
Samalla nostettiin suostumuksen puutetta raiskauksen määrittelyssä. Se on Oksasen mukaan merkittävää, sillä rikosta täytyy arvioida vallinneiden olosuhteiden valossa: oliko suostumusta ilman mitään pakkoa tai uhkaa.
– Merkittävää oli myös, että ei kyse ole vain raiskauksista. Seksuaalisen väkivallan skaala on laaja.
Vielä on epäselvää, onko Ukrainassa kyseessä järjestelmällinen toiminta, vai kyse yksittäisistä tapauksista, joka johtuisi esimerkiksi Venäjän joukkojen kurittomuudesta.
Suomen Punaisen Ristin oikeudellisen neuvonantajan Jani Leinon mukaan sotarikoksiin syyllistyneiden saattaminen kansainvälisen tai kansallisten tuomioistuinten eteen on vaikeaa. Erityisesti seksuaalirikosten selvittämisessä yhdistyy kolme eri haastetta. Ensinnäkin jo rauhan aikana kyseisten tekojen osoittamisessa rikokseksi voi olla vaikeuksia.
– Lisäksi on haasteet, miten sotatilanteessa kerätä todistusaineisto, sekä kolmanneksi: miten saada henkilö oikeuden eteen vastaamaan teoistaan.
Leino muistuttaa, että uhrin pitäisi päästä 72 tunnin sisällä tapahtuneesta lääkäriin.
– Se on tärkeää tautien ja raskauden ehkäisyn vuoksi, sekä todisteiden keräämisen takia. Tämä on konfliktialueella todella haastavaa.
Vakavia syytöksiä Itä-Ukrainan alueilla
Venäjän joukkoja on syytetty ennenkin raiskauksista sodan aikana. Viimeksi näin on tapahtunut Krimin valtauksen yhteydessä.
Useat eri ihmisoikeusjärjestöt ja YK:n organisaatiot ovat todenneet miehitetyillä alueilla muun muassa raiskauksia ja sukupuolielinten pahoinpitelyä muun muassa pidätyskeskuksissa.
Amnesty julkaisi raportin Itä-Ukrainan alueen ihmisoikeustilanteesta joulukuussa 2020. Sen mukaan Donetskin ja Luhanskin alueella miehitys on lisännyt naisten kohtaamaa väkivaltaa.
Oksanen huomauttaa, että konfliktit yleensäkin lisäävät kaikkea väkivaltaa alueella.
– Se on todella tutkittu ja tunnustettu asia. Myös seksuaalinen häirintä yleistyy karkealla tavalla.
Kun seksuaalista väkivaltaa tehdään suunnitelmallisesti, vihollinen haluaa jättää vastapuolelle todisteen armottomuudestaan.
– He jättävät viestin: “Olette kyvyttömiä suojaamaan siviilejä raiskauksilta”. Yhteisön on vaikea käsitellä tätä sotatraumaa, ja uhreille saatetaan kääntää selkä, Oksanen kuvailee.
Myös oma yhteisö saattaa kehottaa uhreja olemaan hiljaa tapahtuneesta, Oksanen muistuttaa.
– Teko saatetaan toteuttaa niin häpeällisellä tavalla, että siitä on vaikea puhua. Esimerkiksi jos mukaan pakotetaan perheenjäseniä katsojaksi tai tekijäksi.
Se, että jotkut uhrit ovat kertoneet raiskauksista tiedotusvälineille ja ihmisoikeusjärjestöille antaa viitettä siitä, että seksuaaliväkivaltaan liitetty stigma ei vaienna uhreja Ukrainassa.
– On helpompi kertoa väkivallasta, kun tekijä edustaa vihollista. Voi olla, että Ukrainassa yhteisö tukee seksuaaliväkivaltaa kokeneita ihmisiä, mutta se paljastuu vain ajan kuluessa, Oksanen toteaa.
Miten kohti rauhaa?
Epäilyt sotarikoksista vaikeuttavat rauhanneuvotteluja. Jo nyt asiantuntijat ovat arvioineet Venäjän eristävän itsensä, kun Butšan tapahtumat tulivat julkisuuteen.
– Seksuaalinen väkivalta konfliktissa herättää pelon, että konflikti pahenee. Sellainen lietsoo molempien osapuolten raakuutta, Oksanen toteaa.
– Se on siiviileihin kohdistuvaa tuhoavaa väkivaltaa. Kansainvälisen yhteisön on vaadittava sitoumuksia molemmilta osapuolilta, hän lisää.
Oksanen huomauttaa, että jos tarkoitus on rakentaa kestävä rauha, myös naiset pitää ottaa mukaan neuvotteluihin.
– Sen avulla puretaan sodan ajan epätasa-arvoa.
Mitä ajatuksia uutinen herätti? Voit keskustella aiheesta 7.4. klo 23 asti.
Lue lisää: