Ooppera raikaa Turun ruotsalaisessa teatterissa vahvasti tänä keväänä.
Pietro Mascagnin Cavalleria rusticana ja Ruggero Leoncavallon Pajazzo ovat kaksi erillistä yksinäytöksistä oopperaa, jotka yhdessä muodostavat maailman esitetyimmän oopperaparin.
Ne esitetään Turussakin yhdessä Åbo svenska teaterin ja Turun filharmonisen orkesterin yhteistuotantona. Oopperoita on harjoiteltu jo lähes kuuden viikon ajan.
Turun kauppatorin laidalla sijaitsevan teatterin ovista pujahtelee sisään sekä laulajia että orkesterin soittajia. Solisteja on kahdeksan, ja kuorolaisiakin yhteensä noin 60. Tosin kaikki lapsikuorolaisista eivät ole jokaisessa esityksessä mukana.
Meikkaamossa on kovaa kuhinaa
Ensi-iltaan on vajaa viikko, joten harjoituksissa on edetty vaiheeseen, jossa puvut ja meikit ovat mukana.
Mezzosopraano Essi Luttinen kipuaa meikkaajan pakeille arvokkaan teatterirakennuksen yläkerroksiin.
Maskeeraaja Sarianna Sormunen on tyytyväinen, että hyvänä meikkaajana tunnettu Luttinen on tehnyt jo pohjameikin. Peruukin laitto ja meikin viimeistely vievät nekin noin puoli tuntia.
– Aluksi laitetaan esiintyjän omat hiukset kiinni peruukkisukan alle. Jos esiintyjien omat hiukset käherrättäisiin, heidän pitäisi tulla tänne monta tuntia aiemmin. Siksi käytetään peruukkeja, kertoo Sormunen, joka liimaa lopuksi aidoista hiuksista tehdyn peruukin sivuista kiinni Luttisen poskiin.
Varjostukset, poskipunaa ja irtoripset kiinni ja seuraava esiintyjä odottaa jo vuoroaan. Luttinen esittelee tämän esityksen upeimman pukunsa, hääpuvun.
– Hiuslaite, bling, blingiä korviin ja asu on valmis. Tämä on tällainen venäläistyylinen hääasu, kertoo Luttinen ja pyörii monikerroksissa tyllihameessa.
Essi Luttinen on todella helpottunut, että pääsee jälleen oopperalavalle.
– Toivotaan, että ollaan menossa parempia aikoja. On hyviä merkkejä ilmassa, kun pääsemme vihdoin esittämään tämän oopperaparin.
Tenori tuli Australian sijasta Turkuun
Australialainen tenori Aldo di Toro sai pikähälytyksen Turkuun helmikuussa. Hänen wieniläinen agenttinsa hälytti hänet töihin, sillä rooliin aiemmin palkattu laulaja ei päässytkään paikalle.
Tenori oli suuntaamassa aivan toiseen ilmansuuntaan.
– En ole päässyt Australiaan pitkään aikaan koronapandemian vuoksi. Soitin äidilleni, etten tulekaan sinne, vaan lähden esiintymään Suomeen.
Aldo di Toro on ensimmäistä kertaa Suomessa. Hän on ihastunut sekä Turun ruotsalaiseen teatteriin että työryhmään.
– Ilmapiiri on on hyvin intiimi, ja akustiikka on hieno. Olen vaikuttunut panostuksesta, joka meillä on käytössä. Meillä on esiintyjiä eri puolilta Eurooppaa, kiittelee di Toro.
Aldo di Toro on mukana kuudetta kertaa tässä oopperaparissa. Hän on erityisesti esillä Pajazzossa, mutta koko työryhmä on mukana koko esityksessä.
– Olemme saapuneet tähän kylään ja aukiolle. Tämä henki vie meitä eteen päin. Myös turkulainen henkilökunta on hienosti mukana. Olen viihtynyt täällä mainiosti. Kaikki ovat olleet ystävällisiä ja rakastavat sitä, että pääsevät harjoittelemaan.
Kaksi tenorin tuotannoista peruuntui koronapandemian vuoksi. Kevääksi ja kesäksi hänellä on omien sanojensa mukana tarpeeksi töitä muun muassa Saksassa ja Italiassa, jossa hän asuu parhaillaan.
Maakuntaoopperoissa kova taso
Maakunnallisia oopperaesityksiä on paljon Suomessa. Tampere-talossa on säännöllistä oopperatoimintaa, ja Ilmajoella on järjestetty jo vuosia iso kesätapahtuma.
Turussa maakunnallisia isoja oopperatuotantoja nähdään muutaman vuoden välein. Mezzosopraano Essi Luttinen pitää maakunnallisia oopperatuotantoja korkeatasoisina.
– Meillä on superammattilaiset sekä täällä näyttämön takana että tuolla montussa. Tämä kilpailee ihan Suomen Kansallisoopperan tason kanssa varmasti, jos sen nyt haluaa rinnastaa tähän, kertoo Luttinen.
Luttinen jatkaa maakunnalliseen tuotantoon seuraavaksikin, Ilmajoen musiikkijuhlille. Kesäkuussa siellä saa kantaesityksensä lapuanliikkeestä kertova ooppera Hiljaiset perivät maan.
Turun oopperaparin ohjaajana työskentelevä ja myös Ilmajoen esityksen ohjaava Tuomas Parkkinen on tuttu tekijä maakunnallisissa oopperatuotannoissa. Hän kiittelee paikallista osaamista ja suomalaisten suhdetta klassiseen musiikkiin.
– Suomalaiset hienot teatterit, tai vaikka Tampere-talo parhaimmillaan pystyvät saavuttamaan kansainvälisen oopperan tason. Omien oopperalaulajien taso on hyvä, ja pystymme saamaan kenet vaan tänne, kun esitämme oopperoita alkukielellä, kuten täällä Turussa italiaksi.
Tuomas Parkkinen uskoo, että ooppera pystyy jatkossakin kilpailemaan ihmisten vapaa-ajasta.
– Suomessa kuten maailmallakin oopperalla on peruskävijäkuntansa. Elävä musiikki ja elävä draama pystyvät kilpailemaan sellaisenaan vaikka urheilun kanssa. Oopperassa koetaan suuria tunteita kuten urheiluareenoillakin. Niitähän ihmiset kaipaavat, eli elämyksiä ja tunteita, sanoo Parkkinen.
Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella. Kommentointi sulkeutuu 10.4.2022 kello 23.
Lue lisää:
Waltteri Torikka hurmaa Taikahuilussa – läsnä varpaista hiusharjaan