PARIISI Fiona Cheval kantaa “Naiset Zemmourin puolesta” -kylttiä Pariisin Trocaderolla. Äärioikeistolainen Eric Zemmour pitää aukiolla vaalitilaisuutta.
– Hän suojelee meitä naisia. Juuri sitä odotan naisena ja tulevana äitinä, Fiona Cheval sanoo.
Koska presidenttiehdokas Eric Zemmourin naiskuvaan liitetään erityisesti sovinismi, niin nuoren naisen kommentti yllättää.
Chevalin valinta käy järkeen, kun asiaa ajattelee kristillisen ja perhekeskeisen maailmankuvan kautta. Zemmour tarjoaa perinteisiä perhearvoja ja kuria, jossa “miehet hoitavat politiikkaa ja naiset lapsia”.
Ranska – tasavaltalainen monarkia
Ranskassa presidentillä on poikkeuksellisen paljon valtaa, siksi ajatus kansakunnan isästä istuu maan poliittiseen järjestelmään luontevasti.
– Sanomme Ranskassa usein, että meillä ei ole tasavaltalainen presidenttijärjestelmä vaan tasavaltalainen monarkia, politiikan tutkimuksen professori Pascal Perrineau Pariisin Sciences Po:sta sanoo Ylelle.
Perrineaun mukaan istuva presidentti Emmanuel Macron on pelannut paljon monarkismilla ja kaikesta päättävän hyperpresidentin roolilla.
Ranskan presidentinvaalien ensimmäinen kierros on sunnuntaina. Macron on valmistautunut siihen etäisen kuninkaan otteella.
Hän ei ole juurikaan kampanjoinut eikä suostunut yhteenkään tv:n vaaliväittelyyn muiden ehdokkaiden kanssa ennen ensimmäistä kierrosta.
– Olen huolissani. Presidentin asenne kieltäytyä väittelyistä ja nousu muiden ehdokkaiden yläpuolelle on demokratiaa vähättelevä, Perrineau sanoo.
Macron on laskenut, että näyttävä puhelindiplomatia Ukrainan sodan tiimoilta ja jatkuva näkyvyys EU-puheenjohtajamaan presidenttinä riittää. Ajat ovat epävarmat ja kansa kietoutuu trikoloriin toivoen kansakunnan isältä viisautta.
– Vallan henkilöityminen on erittäin vaarallista. Juuri se rapauttaa demokratiaa, Pariisin Saint-Denis’n yliopiston sosiologian professori Eric Fassin sanoo Ylelle.
Politiikan henkilöityminen on heikentänyt myös poliittisten puolueiden asemaa.
Tästä hyvänä esimerkkinä on se, että kahden perinteisen valtapuolueen, maltillisen oikeiston Tasavaltalaiset-puolueen ja sosialistien, presidenttiehdokkaiden yhteinen kannatus on mielipidemittauksissa noin 12 prosenttia.
Vielä vuoden 2012 vaalien ensimmäisellä kierroksella näiden puolueiden ehdokkaat saivat yhteensä yli 55 prosenttia äänistä ja he olivat vastakkain toisella kierroksella.
Romahdus on siten hämmästyttävän nopea.
Julkisuudessa puhutaan oikeiston sanoilla
Poliittisen kentän uudelleen järjestäytymistä selittää osin se, että Ranskassa politiikan kieli on oikeistolaistunut.
Äärioikeisto on määritellyt keskeisten teemojen sanaston ja puhetavan. Puhe suodattuu ahtaan kansallismielisen ajattelun läpi.
Esimerkiksi keskusteluun turvattomuudesta liitetään automaattisesti siirtolaisuus ja maahanmuutto. Tämä on äärioikeistolaisen Kansallisen liittouman edeltäjän Kansallisen rintaman ansiota.
Sosiologian professori Fassin vahvistaa tämän toteamalla, että “ideologisesti äärioikeisto on voittanut kamppailun julkisuudessa”.
Äärioikeiston Eric Zemmour on toimittaja-kirjailija, jolla on hyvin jyrkät mielipiteet. Hän harrastaa retorisia ylilyöntejä ja tölväisyjä. Siksi hän hallitsi television keskusteluita ja lehtien palstoja viikkotolkulla.
Zemmour on vienyt puheiden sävyä enemmän oikealle. Hän nosti myös keskusteluun teorian “väestönvaihdosta”.
Teoria vilahtaa usean nuoren kannattajan puheessa Trocaderolla.
– Hän on ainoa, joka puhuu väestönvaihdosta. Se on suuri ongelma ja siitä on tärkeä puhua ennen kuin on liian myöhäistä, sanoo parikymppinen Nicolas Nogues.
Väestönvaihto on äärioikeiston esillä pitämä salaliittoteoria, jonka mukaan valkoihoiset ihmiset jäävät vähemmistöksi elleivät peräti kuole sukupuuttoon, kun länsimaihin muuttaa ihmisiä Lähi-idästä ja Afrikasta.
– On normaalia puhua väestönvaihdosta, siis puhua täysin rasistisesti. Äärioikeistoa on arkipäiväistetty ja normalisoitu julkisessa puheessa, professori Fassin sanoo.
Jopa Tasavaltalaiset-puolueen presidenttiehdokas Valérie Pécresse nosti väestönvaihto-teorian esiin omassa kampanjatapahtumassaan.
Joten sen lisäksi, että koko poliittinen kenttä on oikeistolaistunut, on oikeiston sisällä siirrytty kohti äärilaitaa.
Mielipidetiedusteluiden mukaan äärioikeiston kahta ehdokasta, Zemmouria ja Kansallisen liittouman Marine Le Peniä, äänestäsi yhteensä yli 30 prosenttia, kun maltillisen oikeiston ehdokkaan Pécressen kannatus näyttää jäävän kymmenen prosentin tuntumaan.
Macron horjuttaa voimatasapainoa
Presidentti Macron syö maltillisen oikeiston toista kylkeä.
Hänen edellisiin presidentinvaaleihin perustamansa Tasavalta liikkeessä -puolue syntyi kuin tyhjästä ja otti tilan poliittisesta keskustasta yhdistäen keskusta-oikeiston ja keskusta-vasemmiston kannattajia.
Markkinatalous, eurooppalaisuus jaliberalismi olivat keskeistä Tasavalta liikkeessä -puolueen sanomassa. Liike imaisi mukaansa liberaaleja tasavaltalaisia ja poliittisesti kodittomia, jotka vierastivat sekä vanhoja puolueita että äärioikeistoa ja oikeistopopulismia.
Yksi halusi karsia byrokratiaa, toinen pidentää työuria ja kolmas suhtautui vapaamielisesti esimerkiksi homoavioliittoihin. Kaikki tahtoivat uudistaa Ranskaa.
– Aiemmin Ranska oli poliittisesti jakautunut vasemmistoon ja oikeistoon. Keskusta on aiheuttanut suuria ongelmia voimatasapainolle, professori Pascal Perrineau arvioi.
Vuoden 2017 presidentinvaalien toisella kierroksella Macron voitti Le Penin selvästi saaden yli 66 prosenttia äänistä.
Äärioikeiston Le Pen menetti noissa vaaleissa aseman vaihtoehtona vanhoille puolueille ja näyttäytyi nimenomaan osana vanhaa poliittista asetelmaa.
Näissä vaaleissa Marine Le Pen on halunnut häivyttää sukunimen pois kampanjastaan ja siten viimeistään poistaa yltään isänsä Jean-Marie Le Penin varjon ja menneisyyden taakat.
Emmanuel Macronin keskustalaisuus iski myös vasemmistoon, joka on edelleen täysin hajallaan.
Yritykset saada poliittinen vasemmisto yhden ehdokkaan taakse epäonnistuivat näissäkin vaaleissa.
– On surullista, että vasemmisto ei ole löytänyt yhteistä ehdokasta. Se ei voi kamppailla oikeistoa vastaan, opiskelija Islam Dahoum sanoo.
Dahoum istuu ruohikolla Saint-Denis’n yliopiston kampuksella Pariisissa. Vaalityö yliopistolla on kiivasta. Jokainen sisääntulija saa vaalilehtisen ja kuulee saatesanat tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta.
Kampuksella näkee, että Ranskan vasemman laidan kärkinimi on radikaalivasemmiston Jean-Luc Mélenchon. Lannistumaton Ranska -puolueen johtaja on jo 70-vuotias, mutta hänellä on paljon nuoria kannattajia.
Mélenchon on kannatusmittauksissa kolmantena, eikä siten näytä pääsevän toiselle kierrokselle.
Vasemmiston kadonnut sielu
Jean-Luc Mélenchonin suosio on entisestään jyrkentänyt sosialistien alamäkeä.
Vuoden 2012 vaaleissa sosialistien François Hollande valittiin vielä presidentiksi, mutta vuoden 2017 vaalien ensimmäisellä kierroksella Benoît Hamon sai enää noin kuusi prosenttia äänistä. Nyt Anne Hidalgon kannatus voi jäädä jopa alle kahden prosentin.
– Vasemmisto on kadottanut sielunsa. Se ei puhu kansanomaisella tavalla. Se puhuu boboille, boheemille porvaristolle, professori Perrineau sanoo.
Sosiologian professori Fassin sanoo, että ero vasemmistoon ja oikeistoon on nyt tehtävä uudestaan näkyväksi. Ero katosi vuosikymmenten saatossa.
Hän opastaa sosialisteja palaamaan juurilleen ja arvojensa pariin. Hän arvelee, että lopulta kaikkia tulevaisuuden keskeisiä kysymyksiä, liittyivät ne sitten ympäristöön, talouteen tai vaikka siirtolaisuuteen, voidaan tarkastella ihmisoikeuksien kautta.
Monet tutkijat ovat sanovat, että tasavaltalaisuuden keskeiset arvot – vapaus, veljeys ja tasa-arvo – mielletään hyvin usein perin vasemmistolaisiksi arvoiksi, mutta Ranskan poliittinen elämä ja vallankin keskustelu on liukunut oikealle.
Huolet ja henkilöt synnyttävät liikkeitä
Fassin sanoo, että toinen koko puoluekenttää ravisteleva ongelma on siinä, että yhteiskunnallinen liikehdintä on siirtynyt puolueiden ulkopuolelle. Kadut ja liikenneympyrät vallannut Keltaliiviliike oli tästä hyvä esimerkki.
Huolet, murheet, ongelmat ja epätoivo yhdistävät ihmisiä ja siitä syntyy liike. Puolueet ovat jääneet tämän ulkopuolelle.
– Jos vasemmisto tahtoo tulla vielä takaisin, niin sen on tehtävä yhteistyötä erilaisten sosiaalisten liikkeiden kanssa.
Presidentinvaaleissa näkyy vielä yksi puolueiden merkitystä kaventava asia. Puolueiden rinnalle on tullut löyhiä liikkeitä, jotka perustetaan henkilön ympärille, kuten Macronin Tasavalta liikkeessä ja Zemmourin Uudelleenvaltaus (Reconquête).
Macronin ja Le Penin pääsy vaalien toiselle kierrokselle näyttää varsin selvältä. Oletettavaa on, että Macron voittaa toisen kierroksen.
LUE LISÄÄ:
Hiipuuko Macronin taika? Ranskan vaaliviikko voi kääntää varmana pidetyn asetelman