Sodan alussa Olha Svidina, 28, ajatteli, että Venäjän hyökkäys jatkuu joitain päiviä, ehkä viikon, korkeintaan kuukauden.
Svidina asui Kiovassa, josta hän lähti 50 kilometrin päähän isoäitinsä luo pakoon. Sielläkään ei ollut turvallista.
Raketti-iskut ja pommien räjähdykset huojuttivat seiniä.
– Lähes päivittäin oli ilmahälytyksiä, ja yöt piti viettää pommisuojassa. Ruoan kanssa oli ongelmia, kaupoissa ei ollut juuri mitään ostettavaa, vain leipää, Svidina kertoo.
Maaliskuun alussa Svidina päätti jatkaa evakkojunalla kohti lounais-Ukrainaa ja Tšernivtsiä.
Kaupungin lähellä sijaitsee sotilastukikohta. Kun sinne hyökättiin, Svidina tajusi, että nyt on lähdettävä.
Pakomatka jatkui Romanian rajan yli Bukarestiin ja päättyi vajaat pari viikkoa sitten Helsinkiin. Suomeen Svidinan auttoivat Tanssin tiedotuskeskus ja Artist at Risk -järjestö (AR).
AR toimii parissakymmenessä maassa. Se tarjoaa vainotuille ja sotaa pakeneville taiteilijoille residenssijakson, paikan, jossa voi asua ja työskennellä muutaman kuukauden ajan.
Svidina on katutanssiin erikoistunut tanssija, joka myös opettaa Kiovan suurimmassa tanssikoulussa Mywayssa. Siksi hän pääsi ammattitaiteilijoille tarkoitetun residenssin suojiin.
Suomi ei sotaa pakenevien ykköskohde
Vuonna 2013 perustettua kansainvälistä Artist at Risk -järjestöä johtaa yhdessä Ivor Stodolskyn kanssa suomalainen, aiemmin kuraattorina toiminut Marita Muukkonen.
Hän kertoo, että ukrainalaistaiteilijoiden hakemuksia on tällä hetkellä AR:ssa käsiteltävänä noin 550. Luvut kasvavat päivittäin.
Suomi ei ole Ukrainasta sotaa pakenevien kärkikohde. Muukkosen mukaan suosituimpia sijoitusmaita ovat Saksa, Ranska ja Puola.
– Monilla taiteilijoilla on aiempia kontakteja Saksaan, etenkin Berliiniin. Puolassa taas on perhesuhteita ja ystäviä, Muukkonen sanoo.
Tällä hetkellä Suomessa on AR:n kautta kaksi Svidinan kaltaista ukrainalaistaiteilijaa.
Artis at Riskillä on residenssejä eri puolilla maailmaa (siirryt toiseen palveluun). Suomessa niitä on ollut kaksi, mutta Ukrainan sodan alettua verkostoon on liittynyt useita muitakin kotimaisia residenssejä.
Rahoitus tulee Suomessa muun muassa ulkoasiainministeriöltä ja Taiteen edistämiskeskukselta. Kansainvälisiä rahoittajia ovat mm. EU ja Unesco.
Myös muut kulttuurialan toimijat ovat ryhtyneet tarjoamaan apua sodan jaloista pakeneville. Esimerkiksi Svenska Litteratursällskapet (siirryt toiseen palveluun) on kertonut tarjoavansa asuntoja pakolaisille Ukrainasta.
En ole sotilas, enkä lääkäri
Kun sota alkoi, Olha Svidina kertoo katselleensa Euroopan karttaa ja miettineensä, minne voisi paeta.
– En halunnut lähteä. Minulle ei ollut merkitystä sillä, minne menen, mutta se oli tärkeää, että paikka olisi turvallinen.
Kun Svidina näki Artist at Risk -järjestön ilmoituksen turvaresidenssistä Suomessa, hän laittoi hakemuksen sisään.
Ei ollut helppo jättää kotia taakseen. Vanhemmat ja sisaret jäivät Kiovaan. Isä ja äiti eivät ole käyneet ulkomailla, eivät osaa kieliä, eivätkä halunneet lähteä.
Ei voi tietää, milloin pääsee palaamaan ja onko omaa kotia silloin enää olemassa.
– En ole sotilas, enkä lääkäri. Olen taiteilija, eikä maallani ole juuri nyt käyttöä minun lahjoilleni, Svidina sanoo.
Huoli vanhemmista ja sisaruksista on kova. He pärjäävät niin kuin sodan keskellä voi pärjätä. Töitä ei ole. Julkista liikennettä ei ole. Pelko ilmaiskuista on jatkuva. Isoäiti on juuri keräillyt raketin sirpaleita pihamaaltaan.
Tanssijat eivät voi harjoittaa ammattiaan juuri nyt Ukrainassa. Myös tanssin opettaminen on mahdotonta. Lähteminen ei ole kuitenkaan kaikille vaihtoehto.
– Jos olet tyttö, on mahdollista lähteä, mutta jos olet miestanssija ja yli 18-vuotias, ainoa vaihtoehto on mennä armeijaan ja puolustaa maata, Svidina sanoo.
Osa Sividinan kollegoista tekee töitä vapaaehtoisina: laittaa ruokaa sotilaille, vie vanhuksille lääkkeitä, kerää varoja kotinsa menettäneille lapsille.
“Rakennamme maamme uudelleen”
Tulevaisuutta on vaikea suunnitella pitkälle eteenpäin.
– Sitä yrittää selvitä hengissä päivän kerrallaan ja toivoo, että perhe ja ystävät voivat hyvin, Svidina sanoo.
Seuraavat kolme kuukautta Svidina on Suomessa. Artist at Riskin ja Tanssin tiedotuskeskuksen järjestämässä residenssissä hän pystyy treenaamaan tanssia ja toivoo pääsevänsä jonnekin myös opettamaan sitä.
Ennen kaikkea hän toivoo, että residenssijakson jälkeen sota olisi ohi ja hän pääsisi palaamaan kotiin.
– Kaikille ukrainalaisille seuraava askel on selvä. Sodan jälkeen me palaamme ja rakennamme maamme uudelleen.
Ukrainalaiset pakenevat pommeja, venäläiset Putinia
Ukrainan sota näkyy Artist at Riskin hakemuksissa myös toisella tapaa. Venäläisten ja valkovenäläisten toisinajattelijataiteilijoiden hakemusten määrät ovat kasvaneet.
Näiltä ryhmiltä hakemuksia on sisällä runsaat 200 ja Suomessa heistä on jo kymmenkunta taiteilijaa.
– Määrä on kasvanut huomattavasti sen jälkeen, kun Venäjällä säädettiin laki, jonka perusteella voi joutua vankilaan 15 vuodeksi, jos ylipäätään puhuu sodasta. Uhka on todellinen, Marita Muukkonen sanoo.
Kiireellisimmät tapaukset sijoitetaan maihin, joihin venäläiset eivät tarvitse viisumia, kuten Turkkiin, Georgiaan ja Armeniaan.
Ukrainasta lähdetään pakoon sotaa ja pommituksia. Venäläiset pakenevat mahdollisia rangaistuksia.
– Hakijoiden joukossa on myös ihmisiä, jotka ovat joutuneet poliisiväkivallan ja jossain määrin myös kidutuksen uhreiksi. Tarve lähteä väliaikaisesti pois on suuri, Muukkonen sanoo.
“Venäläiset haluavat taukoa”
Muukkosen arvion mukaan venäläisten toisinajattelijataiteilijoiden määrä tulee kasvamaan Suomessa.
– Suomi on lähellä ja tänne halutaan tulla. Tämä on tuttu maa, ja monilla on tänne jo ammatillisia kontakteja.
Ensimmäisenä lähtevien joukossa on Muukkosen mukaan huippuammattilaisia entisistä Mariinskin viulisteista kuuluisiin teatteriohjaajiin.
– Monet lähtevät kolmen kuukauden Schengen-viisumilla ja haluavat taukoa. He katsovat, mitä Venäjällä tapahtuu. He eivät ole jättämässä heti turvapaikkahakemusta. Heillä on selvästi toiveena, että Putinin hallinto kaatuisi ja Venäjälle voisi taas palata, Muukkonen sanoo.
Kontrolli teatterista vahvistunut
Yksi Venäjältä Suomeen tulleista Artist at Risk -taiteilijoista on 49-vuotias näyttelijä Aleksey Yudnikov. Hän on Ukrainan kansalainen, mutta hän on asunut ja työskennellyt Venäjällä yli 30 vuotta. Niistä suuren osan Moskovassa.
Yudnikovsyntyi Neuvostoliiton aikaan Kiovassa, jossa hänen äitinsä ja veljensä asuvat edelleen. Hän kokee olevansa venäläinen taiteilija, jolla on ukrainalainen tausta. Se ei ole aiemmin ollut ongelma. Nyt on.
– Kaikki alkoi muuttua vuonna 2014, kun Venäjä valtasi Krimin ja valloitti itäisen Ukrainan. Tilanteeni Ukrainan kansalaisena alkoi heiketä. Tein töitä Teatr.docissa, joka tunnetaan esityksistä, joissa kritisoidaan Venäjän valtaapitäviä.
Teatr.doc on itsenäinen ryhmä taiteilijoita, joka ei saa valtiolta tukia. Siksi se on voinut esittää myös kritiikkiä.
Yudnikovin mukaan kontrolli teatterista on ollut Venäjällä aiempaa vahvempaa jo vuodesta 2014. Sen on tuntenut nahoissaan myös Tear.doc, jonka toimintaan on puututtu muun muassa häätämällä se tiloistaan (siirryt toiseen palveluun).
“Ilma on täynnä vihaa”
Kun Venäjä helmikuussa hyökkäsi Ukrainaan, Youdnikov koki, että hänen passillaan ja näkemyksillään on liian vaarallista jäädä maahan. Myös työt loppuivat.
– Kaikki projektit, elokuva- ja tv-roolit. Minun passillani reaktio oli: “Ai, olet ukrainalainen. Emme halua tehdä töitä kanssasi”. Ohjaajat saattoivat sanoa, että “pidämme sinusta, mutta ymmärräthän...”.
Yudnikov kertoo, että ihmiset alkoivat kysellä häneltä, miksi tämä oli edelleen maassa, eikö hän nähnyt, mitä tapahtuu: Rajat voidaan sulkea ja hän on sen maan kansalainen, jota vastaan Venäjä käy sotaa.
– Ajattelin, että minähän olen venäläinen. Okei, minulla on Ukrainan passi. Äitini ja veljeni asuvat Ukrainassa, mutta minä puhun venäjää ja olen asunut maassa 30 vuotta.
Youdnikovin lapset ovat Venäjän kansalaisia, samoin Yudnikovin ex-vaimo.
– Tunnen olevani osa venäläistä kulttuuria, mutta Ukraina on isänmaani. On kuin minut olisi halkaistu kahtia, Yudnikov sanoo.
Sen kanssa on vaikea elää.
Youdnikov on asunut vuosia Moskovan keskustassa. Siellä on hänen mukaansa enemmän ja enemmän poliiseja, aitoja ja pidätettyjen kuljettamiseen tarkoitettuja autoja.
– Protestien vaimentaminen on aina vain voimakkaampaa. Se on psykologista. Tuntuu siltä, kuin siellä ei voisi enää hengittää. Ilma on täynnä vihaa.
“Stalinin terrori on palannut”
Youdnikov kertoo, että kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa, monet tunnetut venäläiset taiteilijat ja näyttelijät julkaisivat sosiaalisessa mediassa sodanvastaisia postauksia.
– Heihin otettiin heti yhteyttä ja sanottiin, että heidän on poistettava joko postaukset tai koko sometili tai muuten työt loppuvat heti, Yudnikov sanoo.
Youdnikovin mukaan Moskovassa on monia teattereita, jotka ovat maalanneet seinäänsä Venäjän hyökkäystä symboloivan z-kirjaimen. Näyttelijä sanoo, että ilmapiiri on sellainen, että valtaapitäviä voidaan protestoida sisäisesti, mutta asioiden lausuminen julkisesti pelottaa.
– Venäjä on palannut vuoteen 1937. Stalinin terrori on palannut. Ihmisiä ei vielä tapeta vankiloissa, mutta se on hyvin lähellä.
Youdnikov koki olevansa Venäjällä todellisessa vaarassa. Siksi hän haki kolmeksi kuukaudeksi Artist at Riskin turvaresidenssiin Suomeen. Sen toisena järjestäjänä on Teatterin tiedotuskeskus.
– Minulla ei ole sankarillinen olo. Kyse oli pikemminkin paosta. Ehkä olisi ollut urheampaa pysyä Moskovassa ilman töitä ja rahaa, hän pohtii.
Yudnikovin lapsuudessa leikittiin sotaa. Siinä hyviä olivat venäläiset ja natsit olivat pahiksia. Tulevaisuuden lapsilla, hän ajattelee, roolit kääntyvät ja venäläiset ottavat natsien paikan.
– Siihen, että ukrainalaiset ja venäläiset voivat jälleen suhtautua toisiinsa ihmisinä, menee kauan, ainakin muutama sukupolvi.
Yudnikov elää päivän kerrallaan.
Aiheesta voi keskustella lauantaihin 16.4. klo 23:een asti.