Pojat heiluttavat itse rakentamiansa miekkoja ja pistooleja. Miekka muuntuu yhtäkkiä robotiksi 5-vuotiaiden poikien sanattomassa touhuilussa.
Opettaja kertoo, että leikki ei ole uusi ja se liittyy Minecraft-videopeliin. Toinen pojista lisää, että kyse on Fortnite-pelistä.
Joensuun Rantakylän Soutajanpuiston päiväkodin Mustikoiden ja Metsämarjojen ryhmissä on samanikäisiä lapsia. Toisessa ryhmässä pelimaailma rooleineen näkyy arjessa ja taisteluleikit ovat tavallisia.
Leikissä toista saa osoittaa tai tappaa. Varhaiskasvattajat ohjaavatkin leikkiä tarvittaessa vaikka metsästysleikiksi.
Mutta sotaa ei leikitä kummassakaan ryhmässä – yleensä.
Nyt puheissa ja uutisissa paljon esillä oleva Ukrainan sota ja Suomeen kohdistuva uhka näkyvät onneksi vain vähän - jos ollenkaan - lasten leikeissä.
– Tämän ryhmän leikeissä on muutamia ehkä sellaisia sotaleikkejä ollut. Niitä ei oikeastaan ollut ennen kuin tämän sodan alettua, kertoo apulaisjohtaja ja varhaiskasvatuksen opettaja Saila Malinen Soutajanpuiston päiväkodista.
Paljon uutisissa esillä oleva sota kuormittaa ja ahdistaa perheissä. Tutkimustietoa siitä, siirtyykö sodan aiheuttama paine lasten leikkeihin, ei vielä ole.
– On selvä, että lapset altistuvat median informaatiolle, näkevät ja kuulevat kaikkialla tätä sotaa. Se vaikuttaa lapsen mieleen ja lisää epävarmuutta, hätääntyneisyyttä sekä pelkoa joidenkin lasten mielessä, toteaa varhaiskasvatuksen professori Nina Sajaniemi Itä-Suomen yliopistosta.
Leikin perimmäinen tarkoitus on luoda järjestystä lasten maailmaan
Lasten leikkimistä on tutkittu paljon. Tutkimusten mukaan lapset käsittelevät leikin kautta kaikkea sellaista, josta he eivät oikein muuten saa tolkkua. Leikki on keino vähentää oman mielen kuormittavuutta.
– Sotaan liittyvät asiat ovat täysin käsittämättömiä, kummallisia ja lapsen mieleen mahtumattomia. Lasten täytyy niin halutessaan saada leikkiä sotaakin, koska leikki auttaa heitä käsittelemään vaikeita asioita.
Sotaleikit ja sotaisat lelut, painiminen ja muu nujuaminen ovat lasten leikeissä yleisiä muulloinkin kuin sota-aikoina. Mutta kyse ei ole siitä, että lapsi olisi väkivaltainen.
– Lasten täytyy jotenkin käsitellä sellaisia mielensisältöjä, jotka liittyvät aggressiivisuuteen. Lapset näkevät joka tapauksessa väkivaltaa ympäristössään jollakin tasolla ja intensiteetillä.
Leikissä toisen voi ampua, mutta moraalisesti vaaralliseen leikkiin on syytä puuttua
Jotta lasten leikkiä voisi ymmärtää, aikuisten pitäisi nähdä leikin taakse ja ymmärtää, miksi lapset leikkivät.
– Lapset leikkivät silloin, kun heillä on tarve leikkiä. Heillä leikkivät silloin, kun mieli on kuormittunut tai he haluavat oppia jotakin näkemäänsä ja merkityksellistä, Nina Sajaniemi kertoo.
Nina Sajaniemen mielestä leikkiä ei pitäisi kategorisesti koskaan kieltää. Mutta aikuisten on puututtava leikin kulkuun, jos leikissä alkaa näkyä piirteitä, jotka ovat ehdottomasti moraalisesti vaarallisia.
Sajaniemen mielestä lasten ei saa antaa leikeissä vahvistaa kahtiajakautumista eri kansallisuuksien välillä.
– Jos lapset alkaisivat leikkiä sellaisia leikkejä, jotka ovat yleistäviä. Jos he mainitsisivat leikissä jonkun maan ja toteaisivat, että “nuo ovat pahiksia” ja haluaisivat tuhota kaiken, joka liittyy sen maan henkilöihin. Ja vastaavasti toiset olisivat "hyviksiä". Siihen pitäisi puuttua oikealla ohjaavalla tavalla.
Professorin mukaan lapset saattavat leikissään, ampua toisen, leikkiä tappamista ja kuolemaa, mutta merkitys on lapsille aivan eri kuin se on aikuisille. Lapset käsittelevät leikissä ahdistusta ja pelkoa, mitä niihin asioihin näyttää liittyvän.
– Jos tällainen leikki kiellettäisiin, silloin oltaisiin henkisesti väkivaltaisia niitä lapsia kohtaan, jotka ovat tulleet sota-alueilta. Heiltä vietäisiin asioiden käsittelyn ja kanavoimisen keino pois.
Videopelien matkiminen ei ole leikkiä
Lapset leikkivät lisäksi paljon sisältöjä, joita he näkevät esimerkiksi sosiaalisessa mediassa - ja se on tutkijan mukaan eri juttu.
– Jos lapset mallintavat some-väkivaltaa tai peliväkivaltaa, se on ihan eri asia kuin ne tilanteet, joissa lapset ovat oikeasti eläneet väkivaltaisessa ympäristössä ja kokeneet jotain väkivaltaista ja silloin heidän täytyy saada tämä asia leikkiä itsestään irti.
Lapsi voi leikin keinoin käsitellä asioita tai lapsi voi esittää sitä samaa, mitä on nähnyt pelimaailmassa.
– Leikki ja mallintaminen täytyy erottaa toisistaan tosi tiukasti. Jos lapset mallintavat näitä pelejä leikissä, osoittavat toisia, muksivat ja poksivat leikisti, eivätkä ymmärrä, että se voi todellakin olla vahingollista, niin se on eri kuvio, Sajaniemi toteaa.
Varhaiskasvatuksen professorin mukaan videopelaamisen vahingollisesta vaikutuksesta on kiistatonta tutkimustietoa.
– Se on väkivaltaisen käytöksen mallintamista ja se on pahasta, koska silloin lapset eivät leiki asioita ulos itsestään, vaan he mallintavat. Tavallaan pelit manipuloivat lapsen mieltä ja vahvistavat sitä kautta väkivaltaa, mikä on äärimmäisen vahingollista.
Sajaniemi puhuu paitsi varhaiskasvatuksen tutkijana niin myös kehitysneuropsykologian näkökulmasta.
Nina Sajaniemi muistuttaa, että lapset eivät ole kokeneet sitä, mitä he näkevät videopelissä.
– Tämä on ongelma monissa päiväkodeissa. Se ei saisi olla ongelma, koska peleissä on ikäraja.
Aiheesta voi keskustella 9.4. kello 23:een saakka.
Lue lisää: