Tuoreimman köyhyysraportin mukaan (siirryt toiseen palveluun) 870 000 ihmistä elää Suomessa köyhyys- tai syrjäytymisriskissä. Köyhyyteen on olemassa yksi tehokas lääke: raha. Jostain syystä köyhyyteen kuitenkin ehdotetaan toisinaan aivan muita lääkkeitä, yleensä hyvässä tarkoituksessa mutta myös oma lehmä ojassa.
Olisi toki suurempiakin asioita, mutta jostain syystä verenpainettani nostaa eniten termi “kuukautisköyhyys”. Siteille, tamponeille, kuukupeille ja muille kuukautistuotteille haluttaisiin alempi arvonlisävero, koska joidenkin on vaikea ostaa niitä rahan puutteen vuoksi. Ymmärrän, että naisjärjestöt sitä kilvan kannattavat, koskeehan asia monia naisia.
En minä ehdotusta suoranaisesti vastusta, mutta epäilen sen vaikutuksia. Ensinnäkin ei ole mitään takuita, että veronalennus 24:stä 10 prosenttiin todella näkyy hinnoissa. Entä jos hinnat määräytyvät kysynnän ja tarjonnan mukaan? Kumpaankaan ei veroale vaikuta.
Toisekseen veronalennukset ovat aina pois julkisesta taloudesta, ja vauraasta hyvinvointivaltiosta hyötyvät yleensä juuri naiset ja etenkin köyhät. Onko oikein, että veroale tarjotaan kaikille, joilla on menkat, vaikka toisia rahattomuus vaivaa ja toisia ei?
Tuntuisi järkevämmältä kasvattaa köyhän budjettia eli nostaa kaikkein pienimpiä etuuksia sen sijaan, että tarjotaan alennusta kaikille.
Kolmanneksi ei ole olemassa mitään “kuukautisköyhyyttä”. Vaikka köyhyys on sukupuolittunut ilmiö, ihmisen ja perheen köyhyys koskee kaikkea välttämätöntä kulutusta. Jos köyhä nainen saisi veroalen sijaan oikeita euroja, hän voisi itse päättää, mihin rahat käyttää. Kai hän itse parhaiten tietää, mitä kipeimmin puuttuu. Itse sijoittaisin rahan uuteen hormonikierukkaan, joka (minulla) sekä poistaa kuukautiset että ehkäisee raskauden, mutta kukin tavallaan.
On tuiki tavallista, että hyväntahtoiset hyväosaiset mielellään päättäisivät köyhien puolesta, mitä nämä tarvitsevat.
Ymmärrän, että kuukautissuojia toki tarvitaan. Mutta niitä saa rahalla ihan helposti. Nostetaan pienimpiä etuuksia (kuten toimeentulotukea, opintotukea ja minimiäitiyspäivärahaa) sen sijaan että alennetaan kaikkia koskevaa arvonlisäveroa. Silloin vähenee kuukautisköyhyys - ja muu köyhyys kätevästi siinä samalla.
Sama koskee moninkertaisena ruoan arvonlisäveroa, jota etenkin keskustalaiset ehdottavat aina köyhyyden vähentämisen keinoksi. Siinä vasta onkin oma lehmä navetassa! Kaiken kaikkiaan arvonlisäveroista kertyi yhteistä rahaa viime vuonna 20 miljardia euroa. Summan pieneneminen ei ole ainakaan niiden etu, jotka tarvitsevat kipeimmin tulonsiirtoja ja julkisia palveluita.
Ymmärrän toki, että ruoan hinnalla on eniten merkitystä niille, joiden budjetista suuri osa menee ruokaan. Silti tuntuisi järkevämmältä kasvattaa köyhän budjettia eli nostaa kaikkein pienimpiä etuuksia sen sijaan, että tarjotaan alennusta kaikille.
Raha ei, kuulkaas nyt, kasva puussa. Niin sanotaan aina, kun ei muka ole varaa korottaa toimeentulotukea tai parantaa palveluita. Varaa on, kunhan ei törsätä sitä veronalennuksiin siellä, missä siihen ei ole tarvetta.
Ymmärrän senkin, että arvonlisävero on tasavero, ja itse kannatan progressiivista verotusta. Minulle sopii, että alveja alennetaan, jos samalla kasvatetaan progressiota muualla (esim. pääomatuloissa).
Kun annetaan lisäeuro kaikkein köyhimmille, se palaa heti paikalla takaisin kiertoon virkistämään Suomen taloutta. Ei se mene rahastoon eikä karkaa edes cafe au lait’hen pariisilaiskahvilassa viikonloppulomalla.
Auli Viitala
Kirjoittaja saa tulonsiirtoja mutta ei mainittuja toimeentulotukea, äitiyspäivärahaa eikä opintotukea.
Kolumnista voi keskustella 21.4. klo 23.00 saakka.