Näky oli ihmeellinen. Ihmiset kävelivät ulkona. Julia ei voinut uskoa sitä todeksi, kun hän oli viimein päässyt turvaan.
Itse hän oli viettänyt kaksi viikkoa sisällä piilossa Venäjän sotilailta. Hän kuunteli piilossa, kuinka venäläissotilaat menivät naapurin ovelle ja soittivat ovikelloa.
Myöhemmin naapuri kertoi, että sotilaat olivat tarkastaneet kännykän ja henkilöpaperit. Sitten he olivat varastaneet rahat lompakosta.
Julian kotikylä sijaitsee eteläisessä Ukrainassa kohdassa, jossa Dnepr-joki yhtyy Mustaanmereen. Venäjän vuonna 2014 valtaamalle Krimin niemimaalle on parisataa kilometriä.
Sitä kautta sotilaat tulivat ja aloittivat ryöstelyn.
– He varastivat kaikkea mahdollista. Lasten vaatteita, kodinkoneita, muistivihkoja, Julia luettelee.
Julia sanoo venäläissotilaiden vieneen käsittämättömiä asioita. Jopa vessanpönttöjä.
– Miten he aikovat kuljettaa panssariajoneuvoilla vessanpönttöjä?
Vastaavaa on kuultu muualtakin Ukrainasta. Toissa viikolla Ukraina valtasi Venäjältä takaisin laajoja alueita Kiovan ympäristöstä. Paljastui muutakin kuin ryöstelyä.
Butšassa siviilejä oli kidutettu ja tapettu teloitustyyliin. Kuvat pyörän selkään tapetusta miehestä ja kädet sidottuina tapetuista siviileistä levisivät kaikkialle, kun miehittäjät oli saatu häädettyä ja kansainvälinen lehdistö pääsi paikalle.
Julian kotikylästä miehittäjiä ei ole häädetty. Koko Hersonin alue on pitkälti venäläisten hallussa. Kukaan ei tiedä tarkkaan, mitä venäläisjoukot siellä ovat tehneet – tai parhaillaan tekevät.
Herson on Ukrainassa ainoa alueellinen pääkaupunki, jonka venäläissotilaat ovat onnistuneet vallata 24. helmikuuta alkaneen hyökkäyssodan aikana.
Venäläissotilaat ovat kaupungissa, mutta ihmeellistä kyllä, kaupungin hallinto on tiettävästi edelleen ukrainalaisten käsissä.
Kaksi viikkoa sitten venäläiset saapuivat Julian kotikylään.
Sotilaat asettuivat asumaan niihin taloihin, joista kyläläiset olivat ehtineet paeta. Ajoissa pääsivät pakoon lähinnä ne, joilla oli omat autot.
Julialla ja kahdella hänen ystävällään ei ollut autoa. He jäivät. Kun venäläiset tulivat, lähteminen vaikeutui.
Hersonin tilanne ei ole yhtä vaikea kuin piiritetyn Mariupolin, mutta venäläissotilaat estävät siviilien pakenemista myös Hersonissa ja sen lähialueilla.
– He eivät päästä siviilejä ulos eivätkä ruokaa ja lääkkeitä sisään, Julia kertoo.
Jos jokin kuljetus päästetään sisään, se tulee Julian mukaan vain Hersonin kaupunkiin, ei kauempana sijaitseviin kyliin.
Jauhot ja leipä loppuivat ensin. Lihaa pystyi vielä ostamaan, kun kyläläiset alkoivat teurastaa kanoja ja karjaa rehun puutteen vuoksi. Liha piti valmistaa heti, koska sähköt menivät poikki heti venäläisten tultua ja sen mukana jääkaapit.
Pitkäaikaissairaat eivät saa lääkkeitään.
– Koko Hersonin alueella on humanitaarinen katastrofi, Julia sanoo.
Julian mukaan venäläissotilaat etsivät kylästä kauppaa, koska heillä ei ollut mukanaan ruokaa. Sotilaat kysyivät, eikö täällä ole ruokakauppaa.
On, mutta ei ole ruokaa, oli vastaus.
Julia on logistiikka-alan asiantuntija, mutta hän muutti Stanislaviin alueen vaikuttavan luonnon takia. Hän teki töitä etänä. Hän ei halua koko nimeään julki, koska ei tiedä, mitä seurauksia sillä sodan jatkuessa voi olla.
Sodan syttyessä kaksi kaveria oli hänen luonaan.
Kaksi viikkoa venäläisten tulon jälkeen naiset päättivät paeta. Tie vapauteen oli sama, jonka takia Julia oli alueelle muuttanut: Dnepr-joen suu.
Viime viikon maanantaina Julia, hänen kaksi ystäväänsä ja koirat Phoebe ja Dori nousivat nelipaikkaiseen moottoriveneeseen auringon noustua.
Matka kesti kolme tuntia kovassa myrskyssä. Aallot löivät sisälle veneeseen. Lopulta he pääsivät alueelle, joka oli Ukrainan joukkojen hallussa.
Ukrainan joukot pyysivät, ettei tarkkaa rantautumispaikkaa kerrota. Taistelulinja Ukrainan ja Venäjän joukkojen välillä kulkee Julian pakoreitillä.
Julia antaa haastattelun videopuhelussa Izmailista aivan Ukrainan eteläkärjestä. Turvaan päästyään hän sai vihdoin kännykän ladattua.
Ruudulle tulivat uutiskuvat Butšasta ja muualta Kiovan lähialueilta. Kidutettuja ja tapettuja siviilejä.
Uskooko Julia, että samanlainen näky odottaa Hersonin alueella, jos venäläissotilaat saadaan häädettyä? Hänen kotikylässän on vahvistettu jo viisi kuollutta. Lähialueilta on kuulunut pahempaa.
Julia alkaa kertoa naapurikylästä Oleksandrivkasta. Vähän ennen Julian pakoa kaksi naista pakeni sieltä Julian kotikylään.
– Oleksandrivkaa ei ole enää olemassa. Se on hauta, Julia sanoo.
Tai avohauta, sillä venäläiset eivät ole paikallisten mukaan antaneet haudata kuolleita siviilejä tai sotilaita. Kylä on tuhottu, ja jäljelle jääneitä siviilejä ei ole päästetä lähtemään, Julia kertoo.
Julian mukaan myös Hersonin alueella venäläissotilaat etsivät tiettyjä ukrainalaisia nimilistat mukanaan. Listattu on paikallisten mukaan Ukrainan joukoissa palvelleita miehiä, poliiseja, toimittajia ja muita, joita Venäjä pitää vihollisenaan.
Venäläisjoukot ovat siepanneet myös paikallispoliitikkoja.
Virallisten tietojen mukaan kadonneita on pelkästään Hersonin kaupungissa satoja. Monen kohtalo on auki.
Julia kertoo 12 auton saattueesta, siviileistä, jotka pakenivat Oleksandrivkasta kohti Mykolajivin kaupunkia. Vain kuusi autoista pääsi perille.
– Missä ne kuusi muuta autoa ovat?
Voit keskustella aiheesta 13.4. klo 23 asti.