Astiat kilisevät Malmin seurakunnan tiloissa Helsingissä.
Alkamassa on lounastarjoilu, jonka nimelliseen hintaan myytävät antimet on tehty pääosin lahjoituksina saaduista hävikkiruuista.
Ruoan jakelu ja ruokatarjoilut ovatkin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien diakoniatyön keskeisiä toimintamuotoja.
Diakoniatyöntekijöiden kanssa käydyissä keskusteluissa on kuitenkin yksi aihepiiri ylitse muiden.
– Kyllä ne ovat erilaiset taloudelliset haasteet, jotka yleisimmin tuovat diakoniatyöntekijän juttusille.
Kun niitä tilanteita lähdetään aukomaan, siinä löytyy monenlaista taustaa. Kun talous sakkaa jostakin syystä, niin silloin otetaan diakoniatyöntekijään yhteyttä, sanoo Malmin seurakunnan diakoniajohtaja Elina Leppihalme.
Kirkon sosiaali- ja terveystyöksikin kutsutussa diakoniatyössä ihmisen kohtaaminen ja kuuleminen ovat keskeisiä asioita.
– Pala palalta lähdetään tilannetta purkamaan. Kaiken ohella kuunnellaan. Onko sairautta, jaksamisessa ongelmia tai ihmissuhteissa jotain, mikä vie voimavaroja, Leppihalme kuvailee.
Toki joskus ongelmat voivat olla pelkästään rahaan liittyviä.
– On niitäkin tapauksia, joissa on pelkästään taloudellista niukkuutta, mutta kyllä siellä usein on jotakin muuta taustalla.
Niukkuutta voi nyt aiheuttaa myös yleinen kuluttajahintojen nousu. Monet ruoat, asuminen, sähkö ja polttoaineet ovat kallistuneet. Mutta joko tämä näkyy yhteydenotoissa?
– Ei ole vielä näkynyt, mutta siihen varaudutaan. Tulee varmasti näkymään, koska pienituloiset ihmiset ovat he, joiden kohdalle se kaikkein eniten osuu, Leppihalme ennakoi.
Myös valtakunnallisesti talousongelmat ovat kirkon diakoniatyöntekijöiden asiakkaiden kanssa käymien keskustelujen yleisin aihepiiri.
– Sairaus ja taloudelliset ongelmat kulkevat käsi kädessä, sanoo diakonian asiantuntija Tiina Saarela Kirkkohallituksesta.
Hänen mukaansa sairastumistapauksissa monille voi tulla yllättävänkin nopeasti vastaan tilanne, jossa rahat eivät enää entiseen malliin riitä.
– Näin voi tapahtua, vaikka henkilön talous ei olisikaan lainojen tai muiden menojen kautta kovinkaan tiukalle viritetty, Saarela toteaa.
Kuuntelemista ja palveluohjausta
Muun muassa Kelan ja kuntasektorin vastuulla olevien tukimuotojen kanssa kirkon diakoniatyössä ei lähdetä kilpailemaan.
Tähän ei ole edes mahdollisuutta, sillä käytettävissä olevat rahasummat ovat koko kirkonkin tasolla varsin pieniä.
Asiakkaalle voidaan antaa myös palveluohjausta, eli käytännössä auttaa hänelle kuuluvien julkisten tukien ja palvelujen hakemisessa.
– Usein tukea myönnettäessä neuvotellaan kunnan sosiaalitoimen ja esimerkiksi velkojien kanssa. Tällöin tukien yhteisvaikutus voi muodostua selvästi seurakunnan antamaa avustusta suuremmaksi, Saarela kertoo.
Rahaa ei kuitenkaan avustuksena anneta, vaan kyseeseen voi tulla esimerkiksi asiakkaan saaman laskun maksu tai vaikkapa maksusitoumus ruokakauppaan.
Vaikka diakoniatyössä on paljolti kyse käytännöllisestä auttamisesta, on työllä vankka kristilliseen arvomaailmaan ja uskoon liittyvä pohja. Toisinaan kohtaamisissa onkin kyse asioista, joissa rahalla ei ole merkitystä.
– Keskusteluissa ei voi koskaan tietää, mihin päädytään. Palkitsevaa on kuitenkin se, kun tapaamisten myötä ihminen saa otetta asioistaan ja voi jälleen sanoa, että onhan minulla tässä elämäntilanteessa jo jotain hyvääkin, Leppihalme iloitsee.
Luterilaisen kirkon seurakunnissa diakoniatyön palveluja tarjotaan myös kirkkoon kuulumattomille.
Suomessa 150-vuotisjuhlavuottaan viettävä kirkon diakoniatyö on ollut monesti sosiaali- ja terveyspalvelujen uranuurtaja.
Esimerkiksi avosairaanhoito yleistyi Suomessa seurakuntien palkkaamien, myös sairaanhoitajan pätevyyden omaavien diakonissojen ansiosta.
Osaksi valtion ja kuntien kustantamaa terveydenhuoltoa kotisairaanhoito tuli Kansanterveyslain myötä 1970-luvulla.
Diakonissa-sairaanhoitajan nimike voi olla myös miespuolisella työntekijällä.
Diakonit puolestaan ovat useimmiten diakoni-sosionomeja, eli heidän koulutuksensa pätevöittää myös sosiaalitoimen tehtäviin. Kaikkiaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien diakoniatyön tehtävissä on yhteensä noin 1300 viranhaltijaa ja työntekijää.