Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Jackrusselinterrieri Tyyne tasapainottelee ilmalla täytetyllä tyynyllä mikkeliläisen omakotitalon olohuoneessa. Kun Piia Pöysä hankki Tyynen pikkupentuna viime kesänä, alusta asti oli selvää, että koiralla pitää olla harrastuksia. Metsässä lenkkeily ei enää tänä päivänä riitä.
– Ympäristö odottaa, että koiran kanssa harrastetaan monipuolisesti. Mitä enemmän koiralla on harrastuksia, sitä enemmän omistajana saat meriittejä, Pöysä kuvailee.
Vuoden vanhan Tyynen harrastuslistalle on ehtinyt kertyä vatsalihaksia vahvistavan tasapainottelun lisäksi tottelevaisuuden treenaamista, koirakoulun kursseja ja hajutyöskentelyä. Älypelien pelaaminen ja erilaiset virikkeet ovat osa arkea.
Pöysä kokee Tyynen hyvinvoinnista jatkuvasti paineita. Huoli siitä, elääkö koira hyvää elämää, on yhtä kova kuin silloin, kun Pöysän lapset olivat pieniä ja vanhemmuus oli puntarissa.
Pöysä ei ole huolineen yksin. Valtava joukko koiranomistajia kokee riittämättömyyttä lemmikkinsä hoidosta.
Somepostaus koiranpidon suorittamisesta poiki satoja viestejä
Muutama viikko sitten eläinten käyttäytymisneuvoja Jaana Pohjola julkaisi sometileillään viestin, jossa hän kysyi, kuinka moni kokee suorittavansa koiranpitoa. Hän sai hetkessä useita satoja vastauksia ihmisiltä, jotka kuvailivat koiramaailman paineiden olevan niin kovia, että ne uuvuttavat.
Riittämättömyyden tunnetta aiheuttavat monet asiat. Saako koira tarpeeksi liikuntaa, entä aivotyöskentelyä? Onko koiralla tarpeeksi lajityypillisiä virikkeitä, mahdollisuus repiä ja kaivaa? Käyttäytyykö koira hyvin, onko se sosiaalinen ja tottelevainen? Onko se rotunsa hyvä edustaja ja menestyykö kilpailuissa?
Pohjolan keskustelunavaus osui koiramaailman arkaan kohtaan, josta ei ole tapana puhua.
– Kukaan ei halua sanoa julkisesti, että koiranpitoon voisi väsyä, koska kyseessä on vapaaehtoinen harrastus. Jos sitten rohkenet sanoa sen olevan raskasta, saat vastaukseksi, että olisit miettinyt sitä ennen kuin hankit koiran, anna se sitten pois, Pohjola sanoo.
Ensimmäinen kerta, kun Piia Pöysä törmäsi koiranomistajaan kohdistuviin odotuksiin oli suunnitellessa pennun hankkimista. Pöysä oli yhteydessä useisiin kasvattajiin.
Kävi ilmi, ettei koiria myydä ihan kenelle vain.
– Monet kasvattajat edellyttivät, että pennun ostaja harrastaa ja kilpailee koiran kanssa tavoitteellisesti ja käyttää sitä näyttelyissä. Kaikki eivät suostu myymään koiraa pelkäksi kotikoiraksi.
Voiko ihminen pilata koiran?
Koirien kasvatuksessa on ajateltu pitkään koiranpennun olevan kuin tyhjä taulu, josta omistaja voi maalata mieleisensä. Pohjola ei usko siihen.
Sama ihminen on voinut kasvattaa onnistuneesti kymmenen kilttiä koiraa, mutta yhdestoista onkin erilainen.
– Vaikka koiran sukupuu ja kaikki tiedettäisiin täydellisesti, koira on silti yksilö. Kaikki ei riipu omistajasta. Odotukset voivat olla tosi kuormittavia, Pohjola sanoo.
Pöysä halusi ryhtyä harrastamaan Tyynen kanssa tottelevaisuuskoulutusta. Hän pyrki mukaan kurssille, jotta voisi osallistua yhteisiin treeneihin.
– Minulle vihjaistiin etukäteen, että porukkaan haetaan koirakoita, joilla olisi halua kilpailla. Niinpä olin valmistautunut kysymykseen kuinka tavoitteellisia olemme.
Pöysä harmittelee sitä, että koiran kanssa voi olla vaikea päästä harrastamaan, jos ei ole kilpailusuunnitelmia. Tyynen toko-treenit keskeytyivät kuitenkin muusta syystä.
Kävi ilmi, että Tyyne on herkkä äänille ja stressaantui koulutushallissa pahasti. Kurssi jäi kesken.
Se oli Pöysälle kova paikka.
– Kelasin koko ajan, mitä olen tehnyt väärin, että Tyynelle on tullut ääniherkkyys. En ollut pettynyt siihen, ettei Tyynestä ole tokoharrastajaksi. Olin pettynyt itseeni.
Koira ei ole perheenjäsen, mutta sitä kasvatetaan kuin lasta
Sosiologian professori ja itsekin koiraihminen Leena Koski Itä-Suomen yliopistosta on tutkinut ihmisen ja koiran suhdetta. Kosken mukaan länsimaisessa yhteiskunnassa vallitsee kulttuurinen vaatimus olla täydellinen (siirryt toiseen palveluun) jotakuinkin kaikessa.
Siis myös koiranomistajana.
– Ajatus tulee koulutus- ja työmarkkinoilta. Koulutuspaikat ja työpaikat on muka varattu vain kaikkein parhaimmille. Ajatus on, että jos et ole täydellinen, et kelpaa ollenkaan, Koski sanoo.
Tutkimusten mukaan koirat eivät ole koskaan olleet, eivätkä ole vieläkään omistajilleen kuin lapsia. Kun ihmisiltä kysytään, keitä heidän perheeseensä kuuluu, he eivät laske mukaan koiriaan. Koira on ihmisen kumppani, ei perheenjäsen.
Silti koiranpidon paineet ovat samanlaisia kuin lasten kasvattamisen. Kosken tutkimusten mukaan koirien ja lasten kasvatuksen ihanteet ovat täsmälleen samanlaisia.
– Peruskoulussa lapsista halutaan kasvattaa aktiivisia, yhteistyökykyisiä ja aloitteellisia kansalaisia. Tutkimuksissa ihmiset kuvasivat ihanteellista koiraa samoilla sanoilla.
Haukkuva koira on maailmanloppu
Mikkelissä Tyyne-koira on päässyt lenkille ja säntäilee sinne tänne hihnan päässä. Hihnakäytös on asia, joka aiheuttaa paljon paineita koiranomistajille, sillä se näkyy julkisesti kaikille. Pöysälle koiranomistajana yksi hankalimmista tilanteista on toisten koirien ohittaminen Tyynen kanssa.
Tyyne ei ole vihainen, eikä rähise, mutta se haluaisi tutustua kaikkiin vastaantulijoihin. Ohitukset ovat välillä vauhdikkaita.
– Silloin aina mietin, että apua, mitähän tuo toinen koiranomistaja ajattelee, Pöysä sanoo.
Eläinten käyttäytymisneuvoja Jaana Pohjola arvostelee nykyistä käsitystä ihanteellisesta koirasta, joka ei saisi reagoida juuri mihinkään. Se ei ole normaalia. Kun koira on kymmeniä tuhansia vuosia sitten elänyt ihmisen kanssa, juuri sen reagointi on ollut tärkeä ominaisuus.
Se on unohtunut ihmisiltä, muttei koirilta.
– Nykyään, kun koira haukahtaa, se on maailmanloppu. Koira on ollut ihmisen puutteellisten aistien jatke, mutta enää se ei saa olla sitä. Jos se on, sitä pidetään jotenkin ongelmallisena koirana.
Somekeskusteluista puuttuu vertaistuki
Sosiologian professori Leena Koski uskoo, että sosiaalinen media on lisännyt paineita niin koirien hyvälle käytökselle kuin hyvinvoinnillekin. Ennen koiran olot olivat perheen tai lisäksi korkeintaan naapureiden kiinnostuksen aihe. Nyt lemmikkien kasvatuksesta on tullut julkista.
Jaana Pohjola on päivittää sosiaalisen median tilejään ahkerasti ja seuraa koiramaailman keskusteluja. Hänen mielestään keskustelupalstoilta puuttuu vertaistuen kulttuuri.
Erityisen hankalia ovat tilanteet, joissa koiranomistajilla on ongelmia lemmikkinsä kanssa.
– Ihmiset eivät halua kertoa, jos heillä on haasteita koiran kanssa, koska ajatellaan vian olevan aina hihnan toisessa päässä. Sitten omistajat ovat ihan rikki. Ei ole sellaista kulttuuria, jossa ongelmista puhuttaisiin avoimesti.
Pohjola haluaisi antaa ihmisille synninpäästön. Ajatus siitä, ettei koira voi ikinä olla tyytyväinen passiiviseen elämäänsä ihmisen kanssa, ei perustu mihinkään. Tosiasiassa koirat tarvitsevat paljon enemmän lepoa kuin ihmiset.
Pohjolan mielestä ongelma alkaa pian olla päinvastainen: monet koirat elävät niin toimeliasta elämää, että ne eivät ehdi palautua. Harrastaminen joka ilta on monelle koiralle liikaa.
– Jos koira on hyperaktiivinen, kannattaa pohtia, voisiko kyse olla yliväsymystilasta. Se ei mene niin, että aina pitäisi lisätä koiran elämään jotain, että voisi paremmin. Kokeile antaa koiralle vapaapäivä ja nukkukaa yhdessä päiväunet.
Tyyne-koiran yksi harrastus on leppoisa: joka ilta Tyyne hyppää nauttimaan löylyistä saunanlauteille perheensä kanssa.
Piia Pöysä uskoo, että osaa vähin erin hellittää koiranpidon suorittamisesta. Hän luottaa siihen, että tietää itse parhaiten, milloin Tyyne voi hyvin.
–Tyyne elää tyytyväistä elämää. Paineet, joita itsekin itselleni luon, ovat turhia.
Voit keskustella aiheesta maanantaihin 18.4. klo 23 saakka.
Lue lisää: