Venäjän aloittama sota Ukrainassa on ajanut miljoonat ukrainalaiset pakoon ulkomaille. Sisäministeriön mukaan Suomeen tulevien ukrainalaispakolaisten määrä voi nousta useisiin kymmeniintuhansiin.
Mitä meidän Suomessa on hyvä tietää ukrainalaisista? Onko odotettavissa tapakulttuurin yhteentörmäyksiä? Kysyimme tätä kahdelta ukrainalaiselta, pitkään Oulussa asuneelta Anastasiya Kakhovskalta sekä Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin vierailevalta tutkijalta Anna Tarasenkolta.
Tarasenko muistuttaa, että 46 miljoonan ihmisen kansaa on vaikea niputtaa yhteen; kaupungeissa asuvat ukrainalaiset ovat tapakulttuuriltaan varsin eurooppalaisia ja usein kielitaitoisia, maaseudun ikäihmiset taas enemmän kiinni perinteissä.
– Uskon varmasti, että suurkaupungeista kuten Kiovasta, Harkovasta tai Lvivistä tulevilla on helpompi sopeutua Suomeen. He ovat hyvin integroituneita eurooppalaisuuteen.
Moni suurkaupungeissa asunut pakolainen on saattanut työskennellä esimerkiksi eurooppalaisissa yrityksissä, joissa työkulttuuri on lähempänä yleiseurooppalaista mallia.
- Yle seuraa Ukrainan tilannetta tässä artikkelissa.
Hidas harkitsevuus turhauttaa
Suomi on Euroopan harvimmin asuttuja maita, Ukrainan keskimääräinen väestöntiheys 77 asukasta neliökilometrille on hieman isompi kuin Oulun kaupungin. Henkilökohtaisen tilan käsite onkin ukrainalaisille aivan toisenlainen kuin useimmille suomalaisille.
Perinteisesti moni suomalainen voi kokea esimerkiksi fyysisen kosketuksen keskustelutilanteessa ventovieraan kanssa epämukavana.
– Me ukrainalaiset tulemme helposti aika lähelle puhumaan. Meillä on ihan tavallista, että vieras tulee halaamaan tai puhumaan ihan korvan lähelle tai pitää kädestä, sanoo Anastasiya Kakhovska.
Suomalaiset saattavat pitää itseään suorapuheisina ainakin keskinäisessä kommunikaatiossa. Vierasmaalaisten kanssa puhuminen voi olla toinen juttu, mutta tutkija Anna Tarasenko kehottaa silti sanomaan suoraan, jos sanottavaa on.
– Vapaaehtoisten kanssa olen huomannut, että ihmiset välittävät paljon ja ehkä siksi ovat varovaisia. Mutta minusta olisi silti parempi puhua ihan suoraan, sillä niin ukrainalaisetkin tekevät keskenään ja sitä he osaavat odottaa.
Mutkattomuutta ukrainalaisessa kulttuurissa edustaa Tarasenkon mukaan myös se, että asioiden etenemistä voidaan nopeuttaa toimimalla tarvittaessa epämuodollisesti.
– Suomalaiset ovat aika hitaita ja harkitsevat perusteellisesti ja pitkään asioita. Ukrainalaisena on joskus vaikea ymmärtää, miksei asioita voisi tehdä saman tien, Anastasiya Kakhovska sanoo.
Kuuntele alta, mitä Anastasiya Kakhovska kertoo perheensä tilanteesta Ukrainassa.
Käytetäänkö Suomessa koulupukuja?
Slaavilaisissa kulttuureissa perheen ja ystäväpiirin merkitys on suuri, ja näin on myös Ukrainassa. Varsinaisen ydinperheen lisäksi lähipiiriin kuuluvia ihmisiä ovat Anna Tarasenkon mukaan myös esimerkiksi kummit, joten tärkeiden ihmisten verkosto on varsinkin pienissä kylissä tiuha.
Tämä näkyy muun muassa siinä, että moni Ukrainassa yhä oleva miettii nyt ankarasti, lähteekö perheen ja lähipiirin luota turvallisempaan maahan vai jääkö tuttuun ympäristöön sotaa käyvässä maassa.
Toisaalta osa jo paenneista on ryhtynyt miettimään paluuta.
– Serkkuni pakeni sodan jaloista ja asuu luonani. Aluksi etsimme kovasti hänelle töitä Suomesta, mutta nyt hän on alkanut puhua myös Ukrainaan palaamisesta, Anna Tarasenko sanoo.
Sekä Anna Tarasenko että Anastasiya Kakhovska ovat olleet vapaaehtoisina auttamassa Suomeen paenneita ukrainalaisia.
– Tilanne vastaanottokeskuksiin saapuessa on hyvin stressaava, mikä pitää minun mielestäni ottaa huomioon myös ihmisten kanssakäymisessä, Tarasenko muistuttaa.
Kakhovska pitää Oulussa infotilaisuuksia, joissa hän opastaa ukrainalaisia kulttuurieroista ja arjen käytännöistä. Aiheet koskevat muun muassa viranomaisten kanssa toimimista, veroja tai koulumaailmaa.
– Moni lapsensa Suomessa kouluun saanut on esimerkiksi kysynyt minulta hieman hädissään, mistä he saavat koulupuvut.
Eurooppalaistuminen näkyy
Monelle suomalaiselle Venäjän tapakulttuuri on ainakin jonkin verran tuttu, sillä entisen Neuvostoliiton alueelta tulleita henkilöitä ja heidän jälkeläisiään on maassa yli 80 000.
Anna Tarasenkon mielestä Venäjän ja Ukrainan kulttuureissa on yhä erittäin paljon yhteistä, mutta viime vuosikymmeninä yhteiskunnat ovat kulkeneet eri teitä.
– Viimeksi kuluneina 20 vuonna Ukraina on kääntynyt demokraattisempaan suuntaan ja kohti Eurooppaa. Ukraina kamppailee tällä hetkellä vapauden puolesta. Venäjällä tilanne on valitettavasti ollut erilainen, vaikka nykyistä kehitystä vastaan taisteleviakin on ollut.
Esimerkiksi korruptio on molemmissa maissa yhä suuri ongelma, mutta Ukrainassa uudistukset alkavat vähitellen näkyä.
Vuonna 2017 maat olivat korruptiota tutkivan Transparency internationalin listalla sijalla 131 tutkittujen 180 maan joukossa. Tuoreimmalla listauksella Ukraina on parantanut sijoitustaan yhdeksällä pykälällä, Venäjä taas pudonnut viisi sijaa.
Suomen sijoitus listauksessa on ykkönen.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella sunnuntaihin 17.4. kello 23 saakka.