Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia pidettiin valtakautensa alussa häikäilemättömänä, mutta käytännöllisenä vallanpitäjänä.
Viimeistään laajamittainen sota Ukrainassa on murtanut tämän kuvan. Putin on näyttänyt olevan oman ideologisen kertomuksensa pauloissa.
– Mikä tahansa kansa ja erityisesti Venäjän kansa kykenee aina tunnistamaan patriootit pohjasakasta ja pettureista ja sylkäisemään heidät pois kuin vahingossa suuhun lentäneen kärpäsen, Putin uhkasi 16. maaliskuuta.
Tohtori Marlene Laruelle johtaa Euroopan, Venäjän ja Euraasian tutkimuksen instituuttia George Washingtonin yliopistossa. Hän on tutkinut Venäjällä ideologista ilmapiiriä.
Hän katsoo, että kaikki ideologiset elementit olivat läsnä jo aiemmin, nyt ne vain yhdistyivät ja radikalisoituivat.
Ensinnäkin oli Venäjän valitus siitä, että länsi ei tunnusta Venäjän strategisia etuja ja Nato laajenee. Toisaalta oli kertomus Ukrainasta, jota ei nähty oikeasti erillisenä valtiona ja kansakuntana.
Tässä jutussa esittelemme viisi poimintaa Venäjän nykyideologian kehityksestä Marlene Laruellen haastattelun pohjalta.
1. Miten Putin radikalisoitui?
Putin ei yhtäkkiä muuttunut teknokraatista palavaksi ideologiksi. Kehitys oli asteittainen. 20 vuodessa ihminen muuttuu.
Aloittaessaan Venäjän johdossa Putin näki optimistisemmin Venäjän roolin suhteessa länteen. Pettymyksien kautta Putin katkeroitui.
Se näkyi Münchenin kovassa puheessa vuonna 2007, Georgian sodassa 2008 ja Krimin valtauksessa 2014.
Samoin konservatismi korostui hiljalleen. Vuosien 2011–12 mielenosoitusaallon jälkeen Putinin hallinto katsoi pitkälti menettäneensä suurten kaupunkien liberaalin keskiluokan tuen ja alkoi nojata yhä enemmän konservatiiviseen ”hiljaiseen enemmistöön”, siis kansan syviin riveihin, jotka eivät ole poliittisesti aktiivisia.
Putinin on myös kerrottu kiinnostuneen yhä enemmän historiasta ja omasta paikastaan Venäjän historian pitkässä kaaressa.
Toisaalta Putinin historiantulkinnat kertovat kyvyttömyydestä nähdä ukrainalaisia historian toimijoina. Putin ei ole ymmärtänyt, että 30 vuoden itsenäisyyden aikana Venäjän ja Ukrainan yhteiskunnat ovat kehittyneet erilleen.
2. Mistä Putin saa vaikutteensa?
Länsimediassa kirjoitetaan mielellään kansallismielisen konservatiivin Ivan Iljinin (1883–1954) ja Aleksandr Duginin kaltaisista filosofeista.
Geopolitiikkaa, esoteriaa ja fasismia sekoittava Dugin esitellään usein länsimediassa (siirryt toiseen palveluun) ”Putinin aivoiksi”. Dugin on täysimittaisen sodan puhjettua iloinnut MK-lehden haastattelussa (siirryt toiseen palveluun), että rohkea ”aurinko-Putin” on voittanut varovaisen ja pragmaattisen ”kuu-Putinin”.
Marlene Laruelle katsoo, että Duginin ja kumppanien merkitystä liioitellaan usein. Kremlin ympärillä pyörii paljon ideologisia yrittäjiä kaupittelemassa palveluksiaan vallanpitäjille.
Putinin maailmankuva juontuu pikemminkin populaarikulttuurista, elokuvista, historiallisista viittauksista ja neuvostoperinteestä, jossa Ukrainaa pidettiin Venäjän pikkuveljenä.
3. Onko Venäjä fasistinen?
Marlene Laruelle näkee, että Putinin sotaan liittyvissä puheissa on ollut fasismiin viittaavia retorisia elementtejä, joita ei esiintynyt aiemmin.
– Ajatus yhteiskunnan itsepuhdistautumisesta, uudelleensyntymisestä sodan kautta on hyvin fasistinen.
Putinin puheissa voi nähdä myös elementtejä stalinismin puhetavasta. Laruelle katsoo, että Venäjä on vielä kaukana varsinaisesta totalitarismista, vaikka ideologisesti siihen suuntaan mennäänkin.
Laruelle pitää silti fasismia ongelmallisena rinnastuksena politiikan ja strategian kannalta.
– Vaara politiikanteon kannalta on, että se saa ihmiset kuvittelemaan sodan lopun sellaiseksi kuin Natsi-Saksalle tapahtui vuonna 1945: täysi romahdus, Nürnbergin oikeudenkäynti, Laruelle pohtii.
Hän pitää hyvin epätodennäköisenä, että Venäjä romahtaa kokonaan tai Putin päätyy kansainväliseen oikeuteen Haagiin. Tässä vaiheessa on vielä vaikea tietää, mitä sodasta seuraa, ja historialliset rinnastukset voivat enemmän sekoittaa kuin selventää arvioita.
4. Haluaako Putin palauttaa Neuvostoliiton?
Vuonna 2005 Putin sanoi, että Neuvostoliiton romahdus oli vuosisadan suurin geopoliittinen katastrofi. Tätä on lännessä tulkittu siten, että Putin kaipaisi paluuta Neuvostoliittoon.
Toisaalta Putin on kritisoinut jyrkästi kommunisteja ja erityisesti lokakuun vallankumouksen johtajaa Vladimir Leniniä. Putin syyttää Leniniä nykymuotoisen Ukrainan syntymisestä ja on sanonut, että Ukrainan todellinen riisuminen kommunismista merkitsee myös alueiden palauttamista Venäjälle – Krimin valtaus vuonna 2014 oli siis vain alku tälle.
Putin siis suhtautuu myönteisesti Neuvostoliittoon, kun puhutaan suurvallasta, kansainvälisestä asemasta ja kansalaisten patriotismista.
Kommunismiin hän suhtautuu kielteisesti. Putinilaisen eliitin parissa on saanut sijaa vallankumousta paenneiden valkoemigranttien konservatiivinen ideologia, mikä selittää esimerkiksi filosofi Ivan Iljinin maineenpalautusta.
5. Uppoaako hallinnon ajama ideologia kansaan?
Mielipidekyselyissä Putinin sodalla näyttäisi olevan Venäjän kansalaisten tuki. Riippumattoman Levada-tutkimuslaitoksen kyselyn mukaan (siirryt toiseen palveluun) 81 prosenttia vastaajista kannattaa Venäjän asevoimien toimia Ukrainassa.
Marlene Laruelle varoittaa luottamasta liikaa kyselyihin, koska ihmiset pelkäävät kertoa olevansa sotaa vastaan. Venäjällä vallitsee käytännössä sotasensuuri. Toisaalta vaikuttaa siltä, että sodalla on kansalaisten enemmistön passiivinen hyväksyntä: venäläiset eivät saa televisiosta realistista kuvaa sodan laajuudesta ja julmuuksista ja sota-aikana kansalaisilla on tapana ryhmittyä valtiojohdon taakse.
Laruelle arvioi, että Venäjän johdon ajamalla konservatismilla on osin kansan enemmistön tuki. Toisen maailmansodan mytologia uppoaa kansaan ja enemmistö venäläisistä suhtautuu epäillen sukupuolivähemmistöjen oikeuksiin. Samoin laajalti jaetaan ajatus, että Eurooppa on liian liberaali ja unohtaa oman etnisen identiteettinsä monikulttuurisuuden nimissä.
Sen sijaan kovan linjan taantumuksellisuus ei nauti suurta suosiota. Venäläiset eivät innostu abortin kieltämisestä tai vaatimuksesta pidättäytyä seksistä ennen avioliittoa.
Venäjän johto on aiemmin pyrkinyt esittäytymään maltillisina konservatiiveina, mutta nyt se on radikalisoinut itse itsensä.
Monet liberaalin ylemmän keskiluokan jäsenet pakenevat maasta, ja toisaalta jyrkän linjan äänet vahvistuvat vastustuksen puuttuessa.
Sota todennäköisesti tekee Venäjän hallinnosta entistä konservatiivisemman, itsevaltaisemman ja sulkeutuneemman ja sortotoimet vahvistuvat entisestään.
Toisaalta vallanpitäjien pitää löytää uusi tasapaino, jotta he eivät vieraannuta väestön enemmistöä.
– Kaikki on vielä liikkeessä, Laruelle sanoo.
Lisää aiheesta:
Analyysi: Kremlin painostus on siirtynyt uudelle, synkemmälle tasolle: Pysy hiljaa tai pakene! 28.2.2022
Kirjeenvaihtajalta: Putinismi on siirtynyt vaiheeseen, jossa valta perustuu pelottelulle 5.5.2021
Essee: Putin hakee vakautta ja poimii aatteita historian noutopöydästä 18.3.2018