ROOMA Olen meinannut törmätä Roomassa viime kuukausina tämän tästä rakennustelineisiin.
Esimerkiksi lähikortteleissani kerrostaloja remontointiin alkuvuodesta joka ikisellä kadulla. Kadunpätkä toisensa jälkeen on poistettu remontin alta vähintään osittain käytöstä.
Työmiehiä, porausta ja paukutusta kuuluu sieltä täältä. Jalankulkijana saan hakea paikkaani oranssien eristysteippien ja erikokoisten telineiden seassa.
Italialaisten vimma laittaa kotejaan uuteen uskoon johtuu valtion ennennäkemättömän runsaskätisistä remonttiavustuksista.
Hallituksen “superbonus 110” -nimellä kulkeva avustus mahdollistaa italialaisille talojensa remontit ilmaiseksi: kaikista kustannuksista saa jälkikäteen valtiolta rahat takaisin.
Tämä tuki on osa Italian koronaelpymisstrategiaa, ja maa rahoittaa siitä suuren osan EU:n elpymisrahoilla. Unionin jäsenmaat sopivat koronakriisin iskettyä vuonna 2020 yhteisestä elvytysrahastosta. Italia saa paketista tukea ja lainaa reippaasti: vajaat 200 miljardia euroa.
Tähän mennessä italialaiset ovat hakeneet tukea kesän 2020 jälkeen reilulle 200 000 remontille. Tämä on maksanut valtiolle alkuvuoteen mennessä vajaat 20 miljardia euroa.
Avustuksen saa, jos kodin energiatehokkuus paranee remontin myötä. Rahoilla voi esimerkiksi vaihtaa ikkunoita tiiviimmiksi, uusia lämmityslaitteita tai asentaa aurinkopaneeleita. Maanjäristysalueilla taloja puolestaan voi remontoida tuen turvin turvallisemmiksi.
Rakennusala näyttäisi elpyneen Italiassa räjähdysmäisesti, vaikkakin kaaoksen keskellä.
Alalla työllisyysluvut nousevat kohisten. Tuttu kiinteistövälittäjä umbrialaisesta pikkukaupungista kertoi, että remonttijonot ovat pahimmillaan kuukausien mittaiset.
Kaupungissa loppuvat kuulemma rakennusmiehet ja arkkitehdit kesken – niin paljon työtä olisi heille tarjolla.
Remonttivimma on aiheuttanut myös materiaalien hintojen nousun ja kestämättömiä viivästyksiä toimituksiin.
Tarinoita on tullut vastaan jo useita.
Tuttavani osti juuri talon ja halusi hyötyä avustuksesta. Kun hän alkoi kysellä hankintojen toimitusaikatauluista, tavarantoimittaja lupasi, että uudet ikkunat saadaan toimitettua “ehkä syksyllä”.
Toisen tuttavani roomalaisen asuinkerrostalon taloyhtiö halusi tehdä remonttia, mutta koko kaupungista olivat rakennustelineet loppu. Ajatus jouduttiin hyllyttämään toistaiseksi.
Italiassa on pohdittu paljon, onko remonttiavustus turhan avokätinen ja kuinka paljon se onnistuu muuttamaan asumista kestävämmäksi.
Asiantuntijoiden mukaan avokätinen tuki on tarpeellinen sellaisessa maassa kuin Italia. Täällä rakennusten kunto on lievästi sanottuna päässyt repsahtamaan. Rakennuskanta on vanhaa, monista ikkunoista käytännössä tuulee sisään ja kotien lämmitys kuluttaa valtavan määrän energiaa. Monella ei ole ollut aiemmin varaa satoja vuosia vanhan kodin suurremonttiin.
Erityisesti tässä maailmantilanteessa, jossa riippuvuutemme tuontienergiasta aiheuttaa huolta Venäjän hyökkäyssodan keskellä, ajatus aurinkopaneelin asentamisesta katolle valtion rahoilla alkaa vaikuttaa sangen houkuttelevalta.