5. lokakuuta 2019 Thomas Röhler oli Khalifan stadionilla Dohassa uuden tilanteen edessä. Hallitseva keihäänheiton olympiavoittaja ja Euroopan mestari oli juuttunut arvokisakarsintaan ensi kertaa sitten juniorivuosien, eikä osa lajin ytimessä olevista asiantuntijoista maalannut ruusuista kuvaa saksalaisen tulevaisuudesta.
Dohan MM-flopistaan huolimatta Röhler itse oli vakuuttunut, että vuosi 2020 olisi käänne parempaan. Sitä se myös oli, muttei kilpailumielessä. Kesällä 2020 Röhleriä ei nähty lainkaan kilpailemassa kahdesta syystä. Niistä tärkein oli heinäkuussa tapahtunut perheenlisäys, esikoispojan syntymä kymmenen kuukautta MM-pettymyksen jälkeen.
Toinen syy poissaoloon löytyi maailmanmenon sekoittaneesta koronapandemiasta, joka vaikeutti harjoittelua, matkustamista ja kilpailemista. Kun kevään edetessä Tokion olympialaisten järjestäjät päättivät siirtää kisansa vuodella eteenpäin, elämänmuutoksen keskellä ollut Röhler päätti pitää urallaan välivuoden ja satsata paukut olympiakauteen 2021. Sen vesitti lopulta selkävamma.
– Nämä vuodet ovat olleet haastavia. Vuosi 2020 onnistui keihäänheittomielessä lopulta erittäin hyvin, kun kroppa sai palautua vanhoista vaivoista. Mutta sitten harjoituskauden tärkeimmän jakson aikana, vuoden 2021 maalis-huhtikuun taitteessa, alkoivat ongelmat. Harjoituksissa oli kovaa riskinottoa, koska kun on kerran päässyt maistamaan voittamista, tähtäin on aina vain tempun toistamisessa, Röhler sanoo Yle Urheilun puhelinhaastattelussa.
Röhler nähtiin kilpailulappu rinnassaan vain kesäkuun alussa Saksan mestaruuskilpailuissa. Kisa näkyy tilastoissa vain nimellisenä, sillä Röhler puhalsi pelin poikki jo kesken ensimmäisen heittonsa, jossa keihäs laskeutui nurmeen reilusti ennen 70 metrin viivaa.
– Jälkiviisaana minun olisi pitänyt keskeyttää kausi jo aiemmin, mutta huippu-urheilijat motivoivat itseään sillä, että pystyvät ylittämään vaikeudet, Röhler sanoo.
Palo heittämiseen ei ole hiipunut
Toisin kuin kaudella 2020, Röhleriltä ei kuitenkaan nähty täyttä irtiottoa leipälajistaan kesällä 2021. Hän toimi Saksan Eurosportin kommentaattorina Tokion olympiafinaalissa, joka nousi otsikoihin heittoalustan petettyä kilpailijoiden alta. Alustasta kärsivät useat huippuheittäjät, mukaan lukien kauden ylivoimainen ykkönen ja Tokiossa vasta yhdeksänneksi jäänyt Johannes Vetter.
Röhler tuntee sympatiaa maanmiestään kohtaan, mutta kokee keskustelun radan kunnosta lähteneen lapasesta ja vieneen huomion liiaksi pois olympiakullan voittaneesta intialaisesta Neeraj Choprasta.
– On vaikea kertoa yleisölle keihäänheitosta detaljitasolla, koska mahdollisuus väärinymmärryksiin on iso.
– Minusta keskustelu on kuitenkin pidettävä reiluna. Miksi siis puhua vain vauhdinottoradan pinnoitteesta? Meillä on hieno tarina intialaisesta sankarista, joka on tuonut lajimme yli miljardin ihmisen tietoisuuteen. Ikävillä asioilla on aina toinen puoli. Se ei poista, että Johannes kärsi sinä päivänä, Röhler sanoo.
Isossa kokonaiskuvassa olympiafinaalin vierestä seuraaminen oli Röhlerille opettavainen kokemus.
– En pysty istumaan alas ja nauttimaan keihäänheitosta katsojana. Vielä ei ole sen aika.
Tähtäin Pariisissa ja pidemmällä
Vaikka keihäsmiehistä on vuosien varrella maalattu kuvaa raavaina atleetteina, joille kipu ei ole este vaan korkeintaan hidaste, Röhler myöntää henkisen kantin olleen koetuksella kilpailutaon pitkittyessä.
– Roolimallina tehtäväni on näyttää nuorille heittäjille, että loukkaantumiset ovat osa ammattia. Median ja fanien edessä on kuitenkin välillä vaikea pysyä positiivisena, kun aamulla herätessä olo on kuin vanhalla miehellä, Röhler kuvailee selkävamman aiheuttamia oireita.
Vaikeuksien keskellä saksalainen on ammentanut positiivisuutta paitsi perhe-elämästä myös uran tähtihetkistä.
Kultamitalit ja huippuheitot eivät olisi olleet mahdollisia ilman terveitä vuosia. Niitä Röhlerillä on riittänyt, sillä koko aikuisuran varrella väliin on jäänyt vain kourallinen kilpailuja. Vuosina 2014–2019 hän heitti kaudessa keskimäärin 18 kilpailua. Määrät ovat samoja kuin toisella 2000-luvun menestysheittäjällä, seitsenkertaisella arvokisamitalistilla Tero Pitkämäellä.
Kuten suomalaisella esikuvallaan, myös Röhlerin elämässä urheilun asema on selvä.
– Kun voi tulla kotiin, jossa odottaa niin iloissa kuin suruissa tukeva perhe, se on paras asia maailmassa. On hienoa nähdä poikani hymyilevän. Välillä saatan ottaa hänet mukaan jopa harjoituksiin. Lapsi on tuonut elämään uutta perspektiiviä, 30-vuotias Röhler kertoo.
– Jos olisin nuorempi, olisin riskeerannut Tokion olympialaisten takia enemmän. Nyt tähtään Pariisin olympialaisiin, enkä mitenkään niin, että päättäisin urani siellä.
Toiveissa ehjä kausi
Röhler kertoo toipuneensa selkävammastaan täysin. Tästä kielii myös hänen aikomuksensa avata kisakausi jo 13. toukokuuta järjestettävässä Dohan Timanttiliigassa.
Kausi 2022 pitää poikkeuksellisesti sisällään kahdet arvokisat, kun pandemian vuoksi vuodella eteenpäin siirretyt Eugenen MM-kisat järjestetään heinäkuussa. Kuukautta myöhemmin EM-mitaleista kamppaillaan saksalaisten kotiareenalla Münchenissä.
Koska pandemian takia vuoden 2020 EM-kisat jäivät kokonaan pitämättä, vuonna 2018 EM-kultaa voittanut Röhler lähtee Müncheniin hallitsevana Euroopan mestarina.
– Tärkeintä on pystyä kilpailemaan paljon ja pysymään terveenä. En puhu heittojen mitoista, mutta tähtään tietysti mitaleille. Kauden suurin tavoite on Münchenissä.
– Numerot harjoituksissa kertovat, että homma menee oikeaan suuntaan, mutta harjoitustulokset eivät kerro koko totuutta.
Dohan Timanttiliigan jälkeen Röhler aikoo kilpailla Saksan Dessaussa 25. toukokuuta. Mikäli kausi lähtee suunnitellusti liikkeelle, saksalaistähti haluaa kilpailla 14. kesäkuuta Turussa Paavo Nurmen kisoissa.
Kyseisessä tapahtumassa Röhler ylitti ensi kertaa 90 metriä kuusi vuotta sitten. Tulos 91,28 oli kisaennätys vuoteen 2020, jolloin maanmies Vetter heitti turkulaisyleisön edessä 91,49.
Viime vuosina tilastoja hallinneesta Vetteristä povataan myös kauden 2022 tähteä, mutta useat vammoja poteneet saksalaisheittäjät ovat palaamassa tositoimiin kovin odotuksin. Muun muassa Andreas Hofmann on puhunut julkisesti tavoitteestaan rikkoa ennätyksensä 92,06.
Parhaimmillaan 93,90 heittäneen Röhlerin mukaan myös Julian Weber on ensimmäisen etelänleirin perusteella kunnossa, jolla voi tavoitella 90 metrin haamurajaa. Ennen siirtymistä Dohaan saksalaiset viimeistelevät kuntoaan toisella Turkin-leirillä.
Uuden sukupolven aika?
Viime kaudella Vetterin takana maailmanlistan kymmenestä seuraavasta heittäjästä neljä oli syntynyt vuonna 1997. Yksi heistä oli Oliver Helander. Top 10:ssä oli vain yksi Röhleriä vanhempi heittäjä, vuonna 1990 syntynyt ja vastikään isäksi tullut Tshekin Jakub Vadlejch.
– Kuten viime kausi näytti, nuoria puskee läpi. Vielä ei voi puhua sukupolvenvaihdoksesta, mutta se on ovella.
Tämän kauden alkajaisiksi vuonna 1998 syntynyt valkovenäläinen Aliaksei Katkavets heitti maansa ennätykseksi 87,53. Tuloksen painoarvosta voidaan olla kuitenkin montaa mieltä, sillä venäläisillä ja valkovenäläisillä yleisurheilijoilla ei ole asiaa tulevan kesän arvokisoihin Venäjän Ukrainassa aloittaman hyökkäyssodan vuoksi.
Vammaherkässä lajissa vuosittaiset heilahdukset kuuluvat asiaan, mutta lähivuosien tilastoissa tuuletus on ollut rajua. Esimerkiksi vuoden 2019 maailmantilaston kärkitusinasta puolet on sittemmin joutunut leikkauspöydälle.
– Jokaisen keihäänheittäjän olisi syytä tietää, että ura voi päättyä minä päivänä tahansa. Kaikki voi päättyä yhdessä treenissä, Röhler muistuttaa.
Lue lisää: