Alivoimapelaamista ei useinkaan mielletä jääkiekkopelin kiehtovimmaksi osaksi, sillä viime kädessä kyse on maalintekopelistä. Olisi kuitenkin helppo argumentoida, että voittamisen kanssa laadukas jäähyntappopelaaminen korreloi jopa voimakkaammin kuin ylivoimapeli.
Tälle argumentille löytyy tilastoista vahva tuki.
Jos Stanley Cupin voittaneiden joukkueiden tilastoja tarkastellaan vuodesta 2010 alkaen, kannun lopulta pokanneen yhdistelmän alivoima on ollut usein hyvää jo perussarjassa. Kahdentoista edellisen mestarin keskiarvosijoitus runkosarjan alivoimatilastossa on 9. Viiden parhaan joukossa mestari on ollut perussarjassa kuusi kertaa.
Mestarin ylivoimapelin sijoitus keskimäärin on ollut 14:s. Viiden kärkeen on ylletty vain kahdesti.
– Ei ole salaisuus, että alivoimapeli on tärkeämpää. Se menee helposti siihen, että jos alivoimapeli vuotaa, joudut antamaan jäähypelon vuoksi tasoitusta myös viisikkopuolustuksesta. Jos jäähyt pelottaa, et voi olla samalla tavalla karhea puolustuspelaamisessa, pitkän linjan jääkiekkovalmentaja Ismo Lehkonen sanoo.
NHL:n paras
Carolina on yksi niistä joukkueista, joille alivoimapelaaminen on ollut pitkään tärkeä vahvuus. Kuluvalla kaudella hurrikaanilauman alivoima on ollut koko liigan parasta. Vuosi takaperin Carolinan sijoitus oli neljäs ja kaksi vuotta takaperin kolmas. Kaiken tämän seurauksena Carolinan alivoimapeli on ollut kolmen edelliskauden osalta NHL:n parasta.
Yksilötasolla liigan paras alivoima on suuri kohteliaisuus joukkueen kahdelle suomalaistähdelle Sebastian Aholle ja Teuvo Teräväiselle.
Vaikka terävästä pelipäästään ja kiekollisista taidoistaan tunnettu kaksikko on tehnyt suureen yleisöön vaikutuksen ennen muuta hyökkäyspään taidoillaan, duon työkalupakista löytyy välineet myös maalinestopeliin. Kolmen edellisvuoden aikana Carolina-hyökkääjistä vain kapteeni Jordan Staal on kirjannut tililleen suomalaisia enemmän alivoimaminuutteja.
Etenkin Teräväinen on pelaaja, jonka harva näki kasvavan NHL:ssä alivoimapelaamisen mallioppilaaksi.
– Junnuna en alivoimalla pelannut. Alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa Karri Kivi koitti minua alivoimalla ja se toimi todella hyvin. Sitten aloin pelata sitä myös Jokereissa. NHL:ssä pelasin sitä ensin vähän Chicagossa ja nyt ollaankin sitten "Sepen" (Aho) kanssa pelattu parina jo useampi vuosi, Teräväinen toteaa Yle Urheilulle.
Vaikka Teräväinen elää kiekosta, tämä on löytänyt alivoimapelaamisen syvimpään ytimeen ajatuksen tasolla.
– Se on erityistehtävä ja iso osa peliä. Yleensä parhaat jätkät pelaa näissä tilanteissa ja sitä kautta se on valmentajalta hieno kunnianosoitus. Onhan se kiva haastekin aina yrittää estää vastustajan parhaita tekemästä maalia, helsinkiläislaituri jatkaa.
Aho on mielletty jo nuorempana monipuolisemmaksi pelaajaksi ja tätä ajatusta pelaaja itsekin haluaa vaalia.
– Alivoima on kunnia-asia. Erikoistilanteet on iso osa peliä ja niihin pelit usein ratkeaa. Jos on viisi-viisi-pelaaminen kunnossa ja alivoima hyvässä jamassa, se antaa mahdollisuuden voittaa pelejä, ja siksi tätä hommaa tehdään. Jos itseäni mietin, haluan olla monipuolinen ja auttaa joukkuetta kaikilla tavoilla. Alivoima on yksi osa sitä, Aho linjaa.
Mikä tekee hyvän alivoimapelaajan?
Lopulta Ahon ja Teräväisen loisto alivoimapelissä ei edes yllätä, sillä viime kädessä siinäkin pelinymmärrys on ominaisuuksista tärkein. Joukkueilla on tietenkin omat sapluunansa, mutta ylivoimaviisikon tekemisiä on pystyttävä ennakoimaan ja niihin on kyettävä reagoimaan nopeasti.
Myös mailapuolustamisella on alivoimapelissä korostunut merkitys.
– Teräväinen puolustaa mailalla niin hyvin, ettei mitään tolkkua. Hän lukee alivoimaa kuin avointa kirjaa. Aholla on jatkuva lataus päällä. Molemmilla on mailapuolustus huippuluokkaa. Nämä jätkät tunnistaa tilanteet, eikä sieltä mene syötöt läpi. Kun kiekko ei ole vastustajalla hallussa, sieltä isketään heti. Tällaiset pelaajat on arvokkaita, Lehkonen hehkuttaa.
Teräväinen puhuu aivojumpasta.
– On se sellaista aivojumppaa, kun yrittää miettiä, mihin kiekko voisi seuraavaksi mennä. Kun se onnistuu, oletkin jo menossa sinne ottamaan aikaa pois. Alivoimalla täytyy liikkua nopeasti, ennakoida ja sulkea tietyt syöttösuunnat pois. On osattava tulkita sitä, mihin se joku voisi seuraavaksi syöttää. Pelinlukutaito on mielestäni tärkein ominaisuus.
Aho ja Teräväinen ovat erinomainen esimerkki uuden ajan alivoimapelaajista, jotka tekevät työnsä enemmän peliälyn ja mailapuolustamisen kuin fyysisyyden ja kiekon blokkaamisten kautta.
Aho sanoo, että alivoimapelaamisen trendi on muutenkin hieman modernisoitunut.
– Yleinen linja NHL:ssä on, että kiekolliselle annetaan kova paine. Ajatus on, että aika ja tila otetaan pois. Tietenkin jokaisella joukkueella on yksityiskohtia, joita tähän voisi luetella, mutta kiekkopaineeseen pelaaminen perustuu. Se on se päätrendi nyt.
Teräväisen ja Ahon saumaton yhteispeli perustuu poikkeuksellisen yksilötaidon lisäksi yhteisiin kokemuksiin. Kaksikko on edustanut samaa joukkuetta jo kuuden vuoden ajan ja yhteisiä kokemuksia on kertynyt yli- ja alivoimapelin lisäksi pelaamisesta samassa viisikossa tasaviisikoin.
Aho on vuosien saatossa usein todennut kaksikon ajattelevan pelistä samalla tavalla.
– Se on meidän tapauksessa iso juttu. Luemme toisiamme hyvin ja sitä kautta tiedämme, missä toinen menee. Paikkaamme toisiamme hyvin, koska molemmat osaa ennakoida ja lukea peliä, Teräväinen sanoo.
– Yhteiset kokemukset auttavat ja tiedämme tasan tarkkaan, miten toinen sijoittuu tai milloin hän lähtee paineistamaan. On myös joitakin pieniä yksityiskohtia, mitä huikkaamme toiselle, kun menemme jäälle, että muistapa tuo asia. Enimmäkseen kyse on siitä, kun on saatu pelata paljon yhdessä. Kun tietää ja tuntee toisen, se ottaa viiveen pois pelistä, Aho komppaa.
Kaikelle tälle puheelle tilastot antavat vakuuttavan todisteen. Aholla on koko liigan paras tilastomerkintä alivoimalla kolmen edellisvuoden ajalta muun muassa laukaisu- ja ykkössektorin maalipaikkatilastossa. Teräväinen löytyy molemmista tilastoista sijalta kolme. Myös alivoimapelin aloittajana Aho on liigan parhaimmistoa.
Vaaraelementti
Suomalaiskaksikon erinomainen alivoimapelaaminen ei rajoitu pelkästään oman maalin varjeluun, sillä Aho ja Teräväinen iskevät huolimattomista kiekonmenetyksistä armottomasti vastaan vajaallakin. Jos ylivoimaviisikkoa ei huvita, tai se ei jaksa puolustaa huolella, alivoimaosuman todennäköisyys kasvaa eksponentiaalisesti.
Aho onkin tehnyt kolmen edellisvuoden aikana NHL:ssä enemmän alivoimamaaleja kuin kukaan toinen pelaaja.
– Nämä ovat sellaisia asioita, joista ei sovita etukäteen käytännössä lainkaan. Ykkösjuttu on aina, ettei vastustaja tee maalia. Jos tulemme tuoreena jäälle ja ylivoima on ollut siellä pidempään, se edesauttaa sitä, että lähdetään hyökkäämään. Joku pomppukiekko, mihin olet jo menossa painostamaan, on myös tilanne, mistä hyökätään, Aho kertoo.
Teräväinen nostaa esiin Ahon luistelutaidon.
– Jos mahdollisuus irtokiekosta aukeaa, sitten vain jalkaa toisen eteen. Jos on yhtään virtaa, irtokiekoista kannattaa mennä, koska niistä tulee usein hyviä paikkoja. Ylivoimapelaajat eivät välttämättä ole ihan satasella aina kiekonmenetyksen jälkeen lähdössä omiin.
– "Sepe" on tietenkin erinomainen luistelija ja hän pääsee parilla potkulla nopeasti karkuun. Yhteispelimme toimii myös tässä. Kun hän näkee, että saan riiston, sieltä kuuluu usein, että heitä "Teukka" nopea. Kun heitän kiekon sinne, hän on jo menossa, Teräväinen avaa.
Lue lisää: