Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Vuoden 2011 alussa Kairon kaduilla osoitettiin mieltä. Egyptiläiset olivat saaneet tarpeekseen itsevaltaisesta presidentistä, korruptiosta ja työttömyydestä, mutta myös leivän kalliista hinnasta. Elettiin arabikevättä, Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maita koskettanutta kansannousujen aaltoa.
Nyt arabikevään tapahtumat ovat jälleen huomion kohteena. Yksi tekijä sen taustalla oli nimittäin korkeat ruuan hinnat. Pelkona on, että meneillään oleva elintarvikkeiden raju hintojen nousu sytyttää jälleen väkivaltaisia mielenosoituksia ja syventää konflikteja erityisesti kehittyvissä talouksissa.
Voiko edessä olla uusi arabikevät?
Korkeilla ruuan hinnoilla ja levottomuuksilla on tosiaan yhteys, sanoo professori Patricia Justino. Hän työskentelee vanhempana tutkijana Helsingissä sijaitsevassa YK-yliopiston kehitystaloustieteen tutkimuslaitos UNU-WIDER:ssa.
– Ruuan hinnannousu voi tutkimusten mukaan johtaa jännitteiden ja levottomuuksien lisääntymiseen, mutta se tapahtuu monen eri väylän kautta ja voi myös olla hidas prosessi.
Justino ei siis suoraan vedä yhtäläisyysmerkkejä sille, että meneillään oleva hintakriisi tarkoittaa levottomuuksien kevättä ja kesää. Hän kuitenkin sanoo, että ruuan hinnat ovat tällä hetkellä sellaisella tasolla, että ne voivat vaikuttaa levottomuuksien syntyyn.
– Mellakointi on todennäköistä.
Jo nyt muutamissa maissa eri puolilla maailmaa on nähty ruuan hinnan nousuun liittyviä protesteja. Esimerkiksi talouskriisin keskellä olevassa Sri Lankassa mielenosoittajat ovat vaatineet presidentin eroa heikon taloustilanteen, jatkuvien sähkökatkosten ja ruuan sekä muiden elinkustannusten nousun takia.
Sota nosti hinnat ennätyslukemiin
Ruuan hinnat olivat maailmanlaajuisesti korkealla tasolla jo ennen Venäjän hyökkäyssotaa.
Nyt hinnat ovat YK:n maatalousjärjestö FAO:n ylläpitämän indeksin perusteella koko sen mittaushistorian korkeimmalla tasolla. Hintaindeksiä on mitattu vuodesta 1990 lähtien.
Sota on sekoittanut erityisesti viljamarkkinoita. Venäjä ja Ukraina muodostavat tärkeän tuotantoalueen, ja vastaavat jopa yli neljänneksestä maailman vientivehnästä.
Sodan takia iso potti maataloustuotteita ei pääse maailman markkinoille, sanoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Csaba Jansik. Hän pitää tilannetta huolestuttavana.
Ukrainassa pitäisi näihin aikoihin tehdä kevätkasvien kylvö. Se ei vaikuta onnistuvan ainakaan maan itä- ja eteläosissa ja siksi tulevasta sadosta tuskin saadaan sellaisia tuotantomääriä kuin aiemmin.
– Kysymys on siitä, kuinka nopeasti Ukraina ja Venäjä saadaan taas mukaan ulkomaankauppaan. Näkyvissä ei ole nopeaa ratkaisua, mikä tekee tilanteesta huolestuttavan.
Paljon ruokaa tuovat maat ovat erityisen heikoilla
Erityisen vaikea sodasta johtuva ruokamarkkinoiden myllerrys on maille, jotka ovat riippuvaisia ruuan tuonnista ja ovat aiemmin tuoneet esimerkiksi vehnää juuri Ukrainasta ja Venäjältä. Näihin maihin lukeutuvat Egypti, Turkki, Sudan ja esimerkiksi Nigeria.
– Kun tuodun viljan hinta nousee sellaisiin tasoihin, joita ei ole ennen nähty, valtion rooli käy vaikeaksi. Useissa maissa valtio on huolehtinut siitä, että leipä pysyy edullisena, sanoo Csaba Jansik.
Egyptissä valtio subventoi eli tukee leivän ostamista niin, että tavanomaisen leivän hinta pysyy keinotekoisen edullisena. Egypti on tehnyt tuetun leivän hintaan tänä keväänä ainakin yhden korotuksen.
Korotukset ovat kipeitä, sillä leipä on nähty Egyptissä osana eräänlaista yhteiskuntasopimusta valtion ja kansalaisten välillä. Sen ydinajatus on tämä: leipä pidetään halpana, jotta kansalaiset pysyvät tyytyväisinä.
Tämän vuoksi hyvin paljon vehnää tuovaa Egyptiä pidetään nyt silmällä.
Professori Patricia Justinon mukaan hinnan korotukset ovat toisaalta riskialttiita erityisesti sellaisissa maissa, joissa on jo ennestään jännitteitä valtiovallan ja kansalaisten välillä.
Näitä ovat Justinon mukaan esimerkiksi sisällissodassa oleva Etiopia, talouskriisiä läpikäyvä Sri Lanka sekä poliittisesti epävakaa Sudan. Ruuan hinnat ovat nousseet jo näissä kaikissa maissa. Uutistoimisto Reutersin mukaan leipä maksoi esimerkiksi Sudanissa kaksi vuotta sitten 2 Sudanin puntaa, kun tänä päivänä hinta on noin 50 puntaa.
Voit kuunnella alta aihetta käsittelevän Uutispodcast-jakson.
Olennaista on, miten valtiot reagoivat
Korkeat ruuan hinnat kurittavat etenkin köyhien ihmisten elämää, mutta kallis leipä voi siis järisyttää myös kokonaisia yhteiskuntia. Miten Venäjän hyökkäyssodan aiheuttama ketjureaktio voitaisiin välttää?
Sekä Justino että Jansik painottavat, että olennaista on, miten valtiot reagoivat ja millaisia mahdollisuuksia niillä on pehmentää hintojen nousun aiheuttamaa iskua kansalaisille.
– Tutkimuksista tiedetään, että sosiaaliturvaohjelmilla voidaan ennaltaehkäistä ainakin väkivaltaisia levottomuuksia, Justino sanoo.
Ongelma on kuitenkin siinä, että moni kehittyvä talous on edelleen vielä toipumassa koronaviruspandemiasta ja niillä on jo ennestään paljon velkaa. Siksi ohjelmien käynnistäminen voi olla hyvin vaikeaa. Esimerkiksi öljyn viejämailla tilanne on helpompi, sillä ne pystyvät hyötymään öljyn kallistumisesta.
Ruuan hintakriisin ja seurausten kannalta tärkeää on se, pysyykö maailman ruokamarkkinoiden kauppa vapaana. Maataloustuotteiden kauppaa ei saisi nyt rajoittaa, sillä se pahentaa tilannetta. Rajoituksia on kuitenkin jo tehty. Serbia on rajoittanut vehnän ja esimerkiksi maissin vientiä. Maailman suurin palmuöljyntuottaja Indonesia taas on kieltänyt palmuöljyn viennin.
"Varastot ovat pienentyneet"
Jansikin mukaan yksi koko nykyisen globaalin ruokajärjestelmän ydinongelmista on, että ruuan tuotanto ja sen kysyntä ovat vuosia kulkeneet liian tiivisti rinnakkain.
Ruokaa on siis tuotettu maailmanmarkkinoille juuri sen verran kuin sitä markkinoilta hankitaan syötäväksi. Tasapaino on herkkä ja siksi tällaiset shokit saavat aikaan niin järeitä seurauksia, hän sanoo.
– Meillä ei käytännössä ole enää kaupattavaa niille maille, jotka ovat ostaneet tuotteita perinteisesti maailmanmarkkinoilta. Viime vuosina on etenkin vehnän ja soijan suhteen havahduttu myös siihen, että varastot ovat pienentyneet. Vielä huolestuttavampaa on, että nykyisin varastot ovat sellaisilla mailla, jotka haluavat käyttää niitä vain itse, kuten Kiinalla.
Kohtalonkysymys on Jansikin mielestä se, millainen sato muilla merkittävillä tuotantoalueilla lopulta saadaan. Millaiset sääolosuhteet tulevat olemaan esimerkiksi Pohjois-Amerikan ja Euroopan keskeisillä viljapelloilla? Jos sato jää muualla tänä vuonna heikoksi, hintakriisi ja ruuan saatavuus yhä vain vaikeutuvat.
– Tämän vuoksi Suomessakin sadon toivotaan nyt erityisesti onnistuvan, Jansik sanoo.
Voit keskustella aiheesta 28.4. klo 23 saakka.
Lisää aiheesta: