Ranskan presidentinvaalit on käyty. Keskustaoikeistolainen, liberaali Emmanuel Macron valittiin tehtävään uudelleen, mutta edellisvaaleja täpärämmin.
Macron sai äänistä 58,5 prosenttia, kun taas kilpailijaa eli äärioikeiston Kansallisen rintaman Marine Le Peniä äänesti 41,4 prosenttia.
Mistä on kyse, kun Euroopan mahtimaassa Ranskassa neljä äänestäjää kymmenestä valitsee äärioikeiston ehdokkaan?
– Pitkälti juuri siitä itsestään, kiteyttää poliittisen historian professori Louis Clerc Turun yliopistosta.
Ranskassa äärioikeistolaisten arvojen kannatus on noussut ja puhe esimerkiksi eri syntyperää olevien ihmisten oikeuksien rajoittamisesta valtavirtaistunut. Esimerkiksi tasavaltalaiset-puolueen Valérie Pécresse flirttaili kampanjassaan "väestönvaihto"-salaliittoteorian kanssa.
Allekirjoittaako toisin sanoen lähes puolet äänestäjistä Ranskalle äärioikeistolaisen vaaliohjelman?
Louis Clercin mukaan Le Penin takana on pysynyt vaaleista toiseen iso joukko ideologisesti sitoutuneita äärioikeistolaisia.
– He ovat hyvinvoivia peruskonservatiiveja ja äänestäjäkunnan ydin, Clerc sanoo.
Yksi Le Penin äänestäjäryhmä on nuoret nationalistit, joille kansallismielisyys on seikkailu samanlaisiksi koettujen puolueiden pullamössössä.
Kirjava äänestäjäkunta
Tällä kertaa äänestäjissä oli kuitenkin paljon muitakin.
Kaikki Le Peniä äänestäneet eivät välttämättä identifioidu äärioikeistoon, vaan ovat tarttuneet kampanjan yksittäiseen viestiin, kuten ostovoiman parantamiseen.
– Tyypillisesti äärioikeisto on aikaisemmin käsitellyt taloutta lähinnä maahanmuuton kustannusten tai protektionismin kautta, Clerc sanoo.
Le Pen nosti kampanjassaan edellisvaalien islam- ja maahanmuuttovastaisten teemojen rinnalle muun muassa huolen yksinhuoltajien sosiaaliturvasta, naisten turvallisuudesta tai korkeasta bensan hinnasta.
Clerc viittaa laajaan Le Monde -lehden haastatteluun ympäri Ranskaa, josta ilmeni, että Le Penin kannattajakunnassa on kovan lainataakan alla sinnitteleviä ja työttömiä. Toisaalta joukkoon mahtui eri tavoin "nykymenoon" närkästyneitä, kuten metsästysrajoitusten tai tuulivoimaloiden vastustajia.
– Sitten on iso osa poliittisiin instituutioihin turhautuneita ja poliittisesti eksyksissä olevia, jotka kokevat, ettei Macron ole tehnyt heidän hyväkseen mitään.
Le Penin vaaliohjelmassa (siirryt toiseen palveluun) kuitenkin puhutaan suoraan muun muassa ranskalaisten priorisoinnista niin työtekijän valinnassa kuin sosiaaliturvan myöntämisessä.
– Osa äänestäjistä on heikosti koulutettuja. Le Monden kyselyssä perustelu meni usein niin, etteivät olleet lukeneet vaaliohjelmaa. Ihmiset kertoivat olevansa epäpolitisoituneita, ja haluaisivat potkia järjestelmää.
"Shopping bagista" löytyy jokaiselle jotain
Ranskaa ja Ranskan populismia tutkinut Laura Parkkinen kuvailee Le Penin vaaliohjelmaa kauppakassiksi, josta äänestäjä voi valita sen tavaran, joka sopivimmalta tuntuu.
– Tämä on shopping bag eli tietynlaista hybridipopulismia, josta löytyy kaikkea ympäristöstä feminismiin, ostovoimaan ja pehmennettyyn julkikuvaan, Parkkinen kuvailee.
Myös ukrainalaisiin pakolaisiin Le Pen on suhtautunut myönteisesti.
– Yleensä populistipuolueet ovat yhteen asiaan keskittyneitä, mutta Le Pen on onnistunut pursottamaan monenlaista kermavaahtoa vaaliohjelman päälle.
Samalla Le Pen on ottanut etäisyyttä isänsä eli Jean-Marie Le Penin ajan arvokonservatiivisimpiin linjauksiin, kuten abortin paheksumiseen tai seksuaalivähemmistöjen oikeuksien kyseenalaistamiseen.
– Toisin kuin isänsä, Marine ei uhraa energiaa kirkossa käymiseen tai homoliittoihin. Moni perinteinen katolinen äänestäjä jättikin toisella kierroksella kokonaan äänestämättä, koska Macron ja Le Pen ovat heille liian liberaaleja, Parkkinen sanoo.
Silti Kansallisen rintaman tiukka linja maahanmuuttoon, islamiin ja ei-syntyperäisten ranskalaisten oikeuksiin ei ole kadonnut ohjelmasta mihinkään.
– Marine Le Pen on onnistunut vetämään tätä taka-alalle, tuonut mukaan pehmeämmän ja keskiluokkaisen naisnäkökulman, ja tehnyt kosmeettisesti peräeroa isä Le Peniin.
Identiteetti on Ranskan ikuinen vaaliteema
Kansallinen identiteetti on ollut Ranskan politiikan erityinen teema jo 30 vuotta, Parkkinen muistuttaa.
– Positiivisena tämä näkyy niin, että rakennetaan yhdessä Ranskaa ja heilutellaan trikoloria.
Muun muassa englannin kielen jyräämisen estämiseksi Ranskan parlamentti sääti 1994 lain, jonka mukaan viranomaisten tulee välttää anglismeja ja käyttää ranskankielistä sanaa, jos sellainen on olemassa.
Tätä runsaudensarvea ovat poliikot ja puolueet eri tavoin hyödyntäneet, osa hyökkäävämmin, osa maltillisemmin.
– Kun muistetaan Ranskan vaaleja 2007, jo silloin sosialistien Segolénè Royalen suurin kampanjateema oli kansallinen identiteetti, Parkkinen muistaa.
Sosialistien François Hollanden aikana keskusteltiin halal-lihasta, republikaanien Nicolas Sarkozy taas pyrki Jean-Marie Le Penin tontille kampanjoimalla kristinuskollaan.
Parkkinen ja Clerc pitävät yhtenä 2010- ja 2020-lukujen politiikan ominaispiirteenä epämääräistä keskustelua musliminaisten huiveista.
– Vaikka puhe on suunnattu muslimien etuja vastaan, se esitetään kulttuurisena tekoja, jolla naiset vapautetaan, Parkkinen sanoo.
Voit keskustella jutusta 26.4. kello 23:een saakka.
Lisää aiheesta:
Analyysi: Macron voitti, mutta halusiko Ranska hänet vai sittenkin sen "pienemmän pahan"?